Rukouksissa*

Muistakaa iltarukouksissanne kummikissaani Rijkoa, että hän selviää huomisesta leikkauksesta. Hänellä on ollut elämässään kova kohtalo,mutta kiltti nainenpelasti hänet kuolemalta. Paljon enkeleitä ja voimia pienelle, että hän selviäisi voittajana♥

 

Kesän lämpöä Lissabonin aalloilla*

Vielä kolme päivää tätä Lissabonin ihanuutta. Kesää ja lämpöä. Sitten alkaakin tosi touhut, muutto osa 1233654.

Olen niin ihastunut kotiimme, etten malta odottaa sinne pääsyä ja sitä,että saan ottaa teille muutaman kuvan kotipesäsestämme.

Olen vaan niin kiitollinen.

Muistakaa rukoilla, niihin vastataan kun pyytää kauniisti,oikeilla sanoilla kiitollisuudella ja puhtaalla sydämellä.

Kuva

Olen kaivannut kovasti tällaista kesänäkymää Suomessa tänä kesänä.

Kuvahaaste # arki 4/5

"Haasteen ideana on postata viitenä päivänä omasta

arkielämästä ja haastaa jokaisen kuvan kohdalla

joku toinen bloggaaja"

Tässä helppo ja nopea muffinssiohje.

Tässä ohjeessa suolaisen ja makean kombinaatio on aivan täydellinen.

Vadelma-suolapähkinämuffinssit
3,5 dl vehnäjauhoja
2dl     sokeria
2tl      leivinjauhetta
2tl      vaniljasokeria
2        kananmunaa
100g  sulaa voita

1dl vadelmia

1dl suolapähkinöitä 

½prk vaniljarahkaa

Kaikki aineet vain sekaisin, taikina vuokiin ja paistumaan.
Vatkainta ei tarvita. 

 180-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

 Iltapalalle leivoin vadelma-suolapähkinämuffinsseja ja aurajuustopatonkia.

Mietin illalla tulevaa. Luotan ja uskon. Kiitän "yläkertaa" joka ilta päivän positiivisista tapahtumista. Usko on kallis lahja. Usko on siis luottamusta, vieläpä lujaa luottamusta. Usko ei ole pelkästään tietoa. Usko on enemmän. Luotan siihen, että elämä kantaa ja antaa puhtia uusiin tuuliin. Opiskelen omaksi ilokseni teologiaa. On oikein mukavaa opiskella, kun se on vain pelkkä harrastus.

  Määritelmä uskolle löytyy Hebrealaiskirjeestä:"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy" (Hebr.11:1 UT38).

Selailin illalla vuodentakaisia kuvia. Vuosi sitten lunta oli enemmän, mutta nyt sitä ei ole oikeastaan ollenkaan, mutta viiltävän viileä sää vaanii edelleen ulkoilijaa ulkosalla. Jospa kevät rakastaisi kaiken eläväksi lämmöllään. Tänään on tiedossa maakuntamatkailua ja illalla arvon Niiskuneiti-mukin voittajattaren :) Huomenna alkaa sisustus- arvonta.

 Haasteen annan eteenpäin

 XL Elämää- blogille.

Toiveikasta torstaita, jospa tänään osuisi kohdalle elämän kokoinen jättipotti.

Herkkua weekendiä!

Viikonloppu edessä, huraa! Mutta sitä ennen kulutan työpaikkani pehmustettua tuolia kuusi kokonaista tuntia. Kuluvalla viikolla onkin tapahtunut paljon kaikenlaista. Tänään töiden jälkeen menen suoraan päikkäreille, olen ansainnut kunnon unet :) Viikonloppuna otetaan lasi viiniä ja nautitaan juustoista. Juustoja, kun tuli joululahjaksi kolmelta ihanalta ihmiseltä. Sunnuntaina järjestetään PartyLite-kutsut. Ensimmäiset kutsut elämäni aikana. Jännää. Tärkeintä kutsuilla on se, että saan koottua yhteen ihania ystäviäni, ei myynnin määrä.

Jos kaapeissa kummittelee vielä joulukonvehteja niin nyt pikapikaa tekemään makoisa kakku!

Herkkukakku

pohja
3       munaa
1 dl   sokeria (käytin hedelmäsokeria)
1½ tl leivinjauhetta
1½ dl vehnäjauhoja
100g  sulatt. voita / margariinia

• Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi taikinaa. Lisää sulatettu rasva ja sekoita tasaiseksi.
• Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa n. 15-20 min tai kunnes kypsä

Täyte
2 dl      vettä
1 1/4dl sokeria
2          keltuaista
2 rkl     maissitärkkelystä
4 rkl     sitruunamehua
1 tl       sitruunankuori raastetta
25g      voita / marg

• Laita vesi, sokeri, keltuaiset, maissitärkkelys ja sitruunamehu kattilaan. Kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes saostuu kiisseliksi.
• Nosta kattila liedeltä ja sekoita sitruunankuoriraaste sekä rasva joukkoon.
• Kaada täyte torttupohjan syvennykseen. Anna jäähtyä.

Marenki
2          valkuaista
½ dl     tomusokeria

• Vaahdota valkuainen ja tomusokeri kovaksi vaahdoksi. Levitä tortun pinnalle. Laita 250 asteiseen uuniin noin 3 minuutiksi, tai kunnes marenki saa hiukan väriä.
• Tai osta kaupasta valmis marenkipohja.

Kokoa sitruunatortun päälle marenkilevy ja sen päälle mustikoita, mansikoita ja suklaakonvehteja.

Tänä iltana aion paistaa lettuja ja herkutella rankan viikon jälkeen (vaikka pitäisi katsoa linjojaan)! Mutta onhan ryhävalaatkin kauniita joidenkin mielestä :D

Soitetaan ja kuunnellaan rentouttavaa musiikkia. Beethovenin Moonlight Sonata on upea teos, täynnä tunnelmaa!

Kurkistellaan eilen saapuneeseen tammikuun LivBoxiin.

Viikonloppuna halitaan kisuja ja ollaan kiitollisia elämästä. Elämä on antanut minulle tänä vuonna jo paljon hyvää vaikkakaan hyvä ei ole tullut ilmaiseksi vaan kovan työn kautta. Haluan panostaa tulevaisuuteeni ja tämän hetkiseen elämääni. Kuten Psalmi 103:15 ja 16

  todetaan, "Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesti." Jokainen meistä vaikuttaa suurimpaan osaan elämäänsä valinnoillaan vaikka yllättäen voi tulla asioita, joille emme voi itse mitään. Elämässä tarvitaan voimia, tahtoa ja päättäväisyyttä vaikka välillä tuleekin romahduksia.

Janna Hurmerinta laulaa uudella Sä et ole hullu-singlellään hienosti elämän kompastuskohdista.

 
"Ja nyt kuvittelet että se on sinä jonka päässä viiraa
Yhtäkkiä putoat pohjattoman syvään kuiluun
Ja luulet että tästä on mahdotonta ikinä toipuu

Anna minun kantaa, auttaa
Anna minun anna minun

Anna minun tulla sun viereesi ja lohduttaa
Hullu sä et ole mut joskus sitä romahtaa kivipohjaan
Hiljaa nyt mennään mut henkiin sä jäät
Hullu sä et ole mut juuri nyt on vaikeaa."

Viikonloppuun kuuluu rentoilua, ruusunpunaisia ajatuksia ja kiireettömyyttä. Vastapainoa hektiselle viikolle.

Keep Calm and Carry On onkin hyvä yleisohje elämälle.

Sisäinen rauha on tärkeä asia, kun elämä on tasapainossa niin se näkyy myös ulospäin.

Kun ihminen avaa oman sielunsa, se tapahtuu olemalla itselleen rehellinen. Olemalla oma itsensä virheineen ja vahvuuksineen. Se on rohkeuden teko myöntää olevansa keskeneräinen mutta silti kiitollinen tähän mennessä eletystä elämästä. Täydellisyyteen voi pyrkiä, mutta täydellistä elämää ei ole kenelläkään. Tämän myöntäminen on suuri rakkauden teko itseään kohtaan. Hyväksyä itsensä hieman kiristävine farkkuineen, kotona vallitsevine hallittuine kaaoksineen ja vinkata peilissä näkyvälle tyypille, että "sä oot hyvä tyyppi juuri sellaisenaan, tästä on hyvä jatkaa!"

John Lennon laulaa“Imagine” -biisissään osuvasti , "Ei taivasta, ei helvettiä, ei uskontoa, ei omaisuutta, ei maita. Vain ihmisten välinen veljeys." Me tunnemme ja koemme erilaiset asiat eri tavoin. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Toivon, että jokainen meistä on oman elämänsä hallitsija, jos niin ei ole niin on aika päivittää oma elämänsä.

Kuva elokuiselta Kööpenhaminan matkalta Rosenborgin linnasta, jossa on esillä kruununjalokiviä

Toivotan Sinulle hyvää ja makoisaa viikonloppua!

PS. Onko Teillä postaustoiveita?

Vahva päätös!

Elämässä täytyy tehdä joskus vahvoja ja suuria päätöksiä. Päätöksiä, jotka auttavat elämässä eteenpäin uudella tavalla. Olen pohtinut kuluvana syksynä elämää jokaiselta kantilta ja tullut siihen tulokseen surullisten uutisten kautta, että minun täytyy löytää usko ja uusi tie. Tämä on osa henkilökohtaista kasvuani ja  varmasti myös teologian opintojani (opiskelen harrastuksenomaisesti teologiaa avoimessa yliopistossa).  Opiskelisin mielelläni teologiaa päätoimisenakin opiskelijana, mutta siihen minulla ei ole varaa. Minulla on kylläkin kolme hyvää ammattia ja kaksi maisterintutkintoa, mutta mielenkiintoisen asian opiskelu harrastuksena on aina mielekästä. Kai sitä voisi olla huonompiakin harrastuksia? Minulla on tällä hetkellä työ erityisopettajana, joka antaa minulle paljon ja nautin työstäni suunnattomasti.

Ajattelen asioista aivan eri tavalla kuin kaksi vuotta sitten. Olen kasvanut kahdessa vuodessa suuren harppauksen ihmisenä henkisesti. Haluan löytää sisäisen rauhan. Elämässäni on sattunut niin paljon uusia ja ikäviä asioita vähälle aikaa, että elämä itsessään laittaa pohtimaan asioita aivan uudella tavalla.  Tavalla, joka tekee elämästä laadukkaampaa ja luotettavampaa. En halua elää elämää, jolla matkanteko on epävakaata kuin ruotsinlaivalla syysmyrskyssä. Olen kertonut teille pitkin syksyä, että sisimpäni sanoo, että asioihin on tultava muutos, asiat eivät voi jatkua entisellä painollaan. Haluan olla itselleni rehellinen ja tehdä niinkuin sydämeni sanoo. Haluan olla vahva ja kehittyä. Luonteenpiirteisiini eivät kuulu luovuttaminen ja heikkotahtoisuus. Pyrin tasapainoiseen ja perusonnelliseen elämään. Haluan selviytyä murheista ja tielle tulevista ongelmista. Minulla on yleensä aina olemassa kaksi suunnitelmaa, varasuunnitelma b on ehdoton. En ole koskaan elänyt päämäärättömästi tai huikennellen. Olen aina ajatellut ettei elämää pidä hukata ajelehtien tilanteesta toiseen vaan asioilla on oltava tarkoitus ja päämäärä.

Kaksi aforismikuvaa: Kampin kappeli

Eri ihmiset arvostavat erilaisia asioita ja löytävät voimansa hyvinkin erilaisista asioista. Törmäsin viime lauantaina kaupassa käydessäni kahteen herttaiseen naiseen, jotka tekivät katugallupia uskosta ja ihmisistä. He tulivat kuin taivaanlahjana tielleni, koska olin silloin hyvin murheenlaaksossa. Olen jo pidempään miettinyt uskoa ja uskonnollisuutta. Tein päätöksen, joka tuntuu sydämessäni hyvältä. Aion mennä helluntaiseurakunnan laulajaisiin, siellä keskustellaan elämästä, raamatusta, lauletaan hengellisiä lauluja ja rukoillaan. Isäni mummo oli helluntalainen. Hän kuoli saman päivän aamuna kun minä synnyin aamulla. Moni on sanonut, että meissä on hyvin paljon samaa.  

En ole päättänyt vielä mitään suurempaa, mutta teen niinkuin hyväksi tunnen. Jos uskoontulo konkreettisesti tekee elämästäni laadukkaampaa, onnellisempaa ja tunnen itsessäni ehjemmän (pardon, my finnish)  sisäisen minän, niin olen siihen valmis. En ajattele tässä asiassa toisten mielipiteitä ja tuntoja. Ei minusta ole tulossa himouskovaista, eikä blogistani ole tulossa Jeesus-blogia. Nyt tärkeintä on henkilökohtainen hyvinvointini, sisäinen rauha. Olen edelleen se sama Satu, mutta minussa on vaan tapahtunut kasvua. En aio tyrkyttää uskoa jatkossakaan kenellekään. Usko on asia, joka on jokaisen henkilökohtainen valinta ja oma valinta on myös se mihin uskontokuntaan haluaa kuulua. Usko on sydämen asia ja jokainen tuntee sen omassa sydämessään mikä on oikein ja mikä väärin. Elämä on valintoja. En olisi uskonut muutama vuosi sitten olevani tällaisten asioiden äärellä tai pohtivani näin syvällisesti elämää. Sen olen oppinut vuosien varrella ettei koskaan pidä sanoa, ei koskaan. Olen päättänyt olla vahva, vaikka viime aikoina olenkin käyttänyt silmien pesunestettä aimomäärän. Onneksi sateella ja hämärässä lenkkeillessä kukaan ei huomaa, kun itkee.

Haluan hallita elämääni, eikä elämäni saa hallita minua. En halua vajota pinnan alle vaan kellua elämän laineilla vahvana.

Sitten hieman kevyempään asiaan. Kävin eilen illalla ystävättäreni kanssa leffassa. Diana-leffa oli koskettavan kaunis kuvaus sydänten prinsessasta. Suosittelen! Koskettava elokuva naisesta jolla oli mainetta ja mammonaa, mutta joka ei koskaan saanut aitoa vastarakkautta. Dramaattinen elämä, sydäntä särkevää.  

Pääsen murheista hetkeksi eroon, kun menen leffateatteriin. Pieni irtiotto arjesta tekee hyvää meille kaikille. Se irtiotto voi olla herkkuhetki hektisen päivän päätteksi: juustoja ja patonkia kera viinirypäleiden tai hetki hyvän kirjan parissa. Olen muuten miettinyt kaiken muun ohella uuden tatuoinnin ottamista. Kaikilla tatuoinneillani on tarinansa. Mutta tästä asiasta myöhemmin hieman lisää.

Murheisille sydämille ja teille kaikille ihanille lukijoilleni

 toiveikasta tiistaita,

Aamun kaihoisaa kastetta!

Taivas on peittynyt valkoiseen pilviharsoon ja tuuli puhaltaa lujaa, keltaiset lehdet kieppuvat kevyesti tuulen mukana. Pihamaa on kohta täynnä keltaisuutta, syksy. Olo on ollut viime päivinä väsynyt miltei raskas. Iltaiset lenkit ystävän kanssa ovat olleet piristystä harmaaseen arkeen, pääkin tuulettuu kun ulkona tuulee. 

 Kirjoitin tässä taannoin muistovärssyn äkillisesti poismenneelle ystäväni lapselle ❤ He halusivat minulta muistovärssyn, jota ei ole ollut vielä kenellekään muulla. Sen verran erityislaatuinen tyttönen heillä oli ❤ Tuntuu pahalta sanoa oli, koska pienen lapsen ja nuoren ihmisen kuolemat ovat niin epäoikeudenmukaisia asioita. Mutta jossain muualla tehdään sopimukset meidän elinajastamme täällä maan päällä. Elämä ei toki lopu kuolemaan vaan jokainen joka uskoo Jumalaan, niin hänellä on ikuinen elämä.

 Aamun kaihoisan kasteen ja ikkunoiden läheisyydessä heijastuvat kevyesti enkelinhiuksin
kääriytyneet valon valkoiset siivet. Kämmeniin tuntuva kaihoisa
hellyys ja olkapäilläni helmenvalkoisen siiven hipaisut.
Olet nyt kukkaisten nurmiketojen pieni keiju, joka lepää Isän
vihertävässä valonpuutarhassa taivaiden valossa rauhaisassa. Toivo on
se taivainen valo, jonka Isä meille lahjoittaa. Toivo pienestä suuri
sydämisestä keijusta sydämissämme. Rakkauden ja lohdun keiju, laskeudu
luoksemme tuoden valoa suureen suruumme, jotta voisimme luottaa
valoisampaan huomiseen. Pidä huolta pienestä enkelikeijustamme,
tuudita hänet iltaisin kauniin kehtolaulun saattelemana isän ja äidin
uniin. Nuku pienokainen rauhaisaa unta kauniilla kielopedillä rakkauden kultaisessa kehdossa. Nuku satujen ja rakkauden kultaisessa kehdossa vaaleanpunaisten
elefanttien ja pienten pupujen vieressä. Nukahda merenneitojen
kauniiseen tuutulauluun, uinoas vaan lapsuuden kaunista unta.  

Olet meille lintujen laulu taivaalla, suuri rakkaus sydämissämme, kesäiltojen kaunis valonsäde kotirantamme aallokossa  ja tuikkiva tähti iltataivaalla. Vielä kerran kohtaamme satumetsän siimeksessä aamun kaihoisan kasteen äärellä rakas palmikkopäinen tyttäremme.

-SatuKoo-

 

Arvatkaa vaan kuinka paljon itkin kirjoittaessani värssyä pienelle ihmiselle. Suru, se on suuri asia, jota sanat eivät riitä pukemaan.

"Kun oppii sanomaan
elämälle kiitos,
kiitos kaikesta, minkä sain,
saan vihan tilalle rakkautta,
kaunan tilalle lempeyttä,
katkeruuden tilalle tyytyväisyyttä,
onnettomuuden tilalle onnea,
surun tilalle iloa
ja voimattomuuden tilalle
voimaa!"

 

Marleena Ansio

"Sateinen aamu
Lasilla vettä
Reunat pientareen
Katoavat muuriin harmaaseen

Ruuhkainen aamu
Jäljiltä helteen
Salamoineen yön
Samaan sateeseen tuhansia sankareita työn

Itki taivas vasten ikkunaa ja tunsin
Että tulkoon mitä vaan
Jotenkin selvitään kyllä
Että kiinni vielä parsitaan saumat
Paikoin pettäneet

Tavallinen aamu
Ja vaikka on meillä
Paljon menetettävää
Minä päätin etten tänään kaiken sortumista pelkää

Sateisen aamun
Alta nousevan päivän
Yli rakkaus riittänee
Jono nytkähtää hieman, ja jälleen etenee

Itki taivas vasten ikkunaa ja tunsin
Että tulkoon mitä vaan
Jotenkin selvitään kyllä
Että kiinni vielä parsitaan saumat
Kiinni parsitaan saumat
Kiinni parsitaan saumat"

 

Juha Tapio: Sateinen aamu

Meidän pienet elämänilon tuojat. Maija oli laittanut ranttaliksi  ❤ Meillä on eteisessä bambukori, jossa on valopallo ja koristekukkaset ja tähän kohtaan eteistä en edes aio laittaa mitään särkyvää, koska en halua syyttää kisuja jos jokin särkyy. Koti on sellainen, että siellä asuvat tyytyväiset ihmiset ja kisut :)

 ❤

"Varoen

lähenemme valon ja pimeän rajalla

kuunnelleen kumpaakin.

Joinakin hetkinä

hiljaisuus riittää

pyyhkimään pimeyden pois."

Pia Perkiö

Kiitollisuus

Eilinen aika pysäyttävä päivä. Vietimme kisun kanssa kauniin ja lämpöisen päivän kunniaksi parvekepiknikiä. Täytettyä patonkia, pasta-kinkkusalaattia ja mansikoita. Oli pakko saada jotain hyvää syötävää rankan päivän päätteeksi. Loppuillasta sain kivan puhelun. Autan tulevaisuudessa erästä vanhusta hänen koiran hoitonsa kanssa ja alankin ulkoiluttamaan koiruutta aina kun käyn itsekin lenkillä. Näin saa koiruus liikuntaa ja minä lenkkikamun :)

Sitä miettii ihmiselämän lyhyyttä ja meidän pienuutta sekä asioiden tärkeysjärjestystä kun elämä laittaa ajattelemaan. Sanon suoraan, minua pelottaa tuleva maanantainen eläinlääkärikäynti. Toivottavasti mitään vakavaa ei löytyisi vaan se mikä siellä on olisi hoidettavissa ja kisu eläisi vielä ainakin sen kaksikymmentä vuotta. Meillä eläimet ovat aina olleet osa perhettä, ne eivät ole vain kissoja ja koiria. Monilla lapsilla ei ole niin hyvät oltavat kuin meidän kisulla on. Olen sitä mieltä, että jos eläimen ottaa niin siitä huolehditaan sitten loppuun saakka ja käytetään lääkärissä jos on tarve. En tiedä meneekö koko  kesälomamatka budjetti vielä eläinlääkäriin, toivon mukaan ei ole mitään niin vakavaa mutta jos menisi niin kisu on tärkein. Niin hyvää ystävää ei voi verrata viikon ulkomaanmatkaan. Meillä ruokitaan kisu aamulla ensimmäisenä, sitten on vasta oman aamiaisen vuoro. Aamiaisen jälkeen aamu-ulkoilua parvekkeella.

Toivon kaikille karvakavereille omaa rakastavaa kotia. Pitäisi muistaa iloita pienistä asioista kuten kisusta. Hän on kovin pieni. Jos joskus arki tuntuu tylsältä, on hyvä oivaltaa, että se tarkoittaa vain asioiden olevan tosi hyvin. Mutta silloin kun elämä jaksaa alvariinsa sitruunoita ja iskuja niin täytyisi vaan käydä päälle kahta kauheammin. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan. Meillä ihmisillä olisi paljon opittavaa eläimiltä, elämän rentous ja asioidne tärkeysjärjestys. Muistathan ettet ota kesäkissaa, koska kodittoman elämä ei ole kivaa eikä kukaan ole sellaista ansainnut. Kisunpennut kasvavat ja jonkun mielestä kisut ovat suloisia vain pentuina mutta ketään ei saa hylätä, ei ihmistä, eikä eläintä! Kaikilla on tunteet ja tarve pysyä elossa, tarve olla rakastettu ja saada katto pään päälle.

 ♥

 

On olemassa kisu ja koiruus ihmisiä. Itse olen molempia. Nukahdin eilen illalla parvekkeen löhötuoliin rankanpäivän päätteeksi linnunlauluun.  Kielot ja tuomet tuoksuvat täydessä kukassaan. On lumoavaa katsella ilta-auringon loistetta parvekkeelta ylös koivujen korkeuksiin.

 

 

Ilo on Luojan lahja meille ihmisille. Siitä pitäisi muistaa kiittää joka päivä! Minusta myös unelmat kantavat elämää eteenpäin. Ne kantavat meitä kaikkia. 

Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille. Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta.
1. Tess. 5: 15-18

 

Voikaa hyvin!