Vahva päätös!

Elämässä täytyy tehdä joskus vahvoja ja suuria päätöksiä. Päätöksiä, jotka auttavat elämässä eteenpäin uudella tavalla. Olen pohtinut kuluvana syksynä elämää jokaiselta kantilta ja tullut siihen tulokseen surullisten uutisten kautta, että minun täytyy löytää usko ja uusi tie. Tämä on osa henkilökohtaista kasvuani ja  varmasti myös teologian opintojani (opiskelen harrastuksenomaisesti teologiaa avoimessa yliopistossa).  Opiskelisin mielelläni teologiaa päätoimisenakin opiskelijana, mutta siihen minulla ei ole varaa. Minulla on kylläkin kolme hyvää ammattia ja kaksi maisterintutkintoa, mutta mielenkiintoisen asian opiskelu harrastuksena on aina mielekästä. Kai sitä voisi olla huonompiakin harrastuksia? Minulla on tällä hetkellä työ erityisopettajana, joka antaa minulle paljon ja nautin työstäni suunnattomasti.

Ajattelen asioista aivan eri tavalla kuin kaksi vuotta sitten. Olen kasvanut kahdessa vuodessa suuren harppauksen ihmisenä henkisesti. Haluan löytää sisäisen rauhan. Elämässäni on sattunut niin paljon uusia ja ikäviä asioita vähälle aikaa, että elämä itsessään laittaa pohtimaan asioita aivan uudella tavalla.  Tavalla, joka tekee elämästä laadukkaampaa ja luotettavampaa. En halua elää elämää, jolla matkanteko on epävakaata kuin ruotsinlaivalla syysmyrskyssä. Olen kertonut teille pitkin syksyä, että sisimpäni sanoo, että asioihin on tultava muutos, asiat eivät voi jatkua entisellä painollaan. Haluan olla itselleni rehellinen ja tehdä niinkuin sydämeni sanoo. Haluan olla vahva ja kehittyä. Luonteenpiirteisiini eivät kuulu luovuttaminen ja heikkotahtoisuus. Pyrin tasapainoiseen ja perusonnelliseen elämään. Haluan selviytyä murheista ja tielle tulevista ongelmista. Minulla on yleensä aina olemassa kaksi suunnitelmaa, varasuunnitelma b on ehdoton. En ole koskaan elänyt päämäärättömästi tai huikennellen. Olen aina ajatellut ettei elämää pidä hukata ajelehtien tilanteesta toiseen vaan asioilla on oltava tarkoitus ja päämäärä.

Kaksi aforismikuvaa: Kampin kappeli

Eri ihmiset arvostavat erilaisia asioita ja löytävät voimansa hyvinkin erilaisista asioista. Törmäsin viime lauantaina kaupassa käydessäni kahteen herttaiseen naiseen, jotka tekivät katugallupia uskosta ja ihmisistä. He tulivat kuin taivaanlahjana tielleni, koska olin silloin hyvin murheenlaaksossa. Olen jo pidempään miettinyt uskoa ja uskonnollisuutta. Tein päätöksen, joka tuntuu sydämessäni hyvältä. Aion mennä helluntaiseurakunnan laulajaisiin, siellä keskustellaan elämästä, raamatusta, lauletaan hengellisiä lauluja ja rukoillaan. Isäni mummo oli helluntalainen. Hän kuoli saman päivän aamuna kun minä synnyin aamulla. Moni on sanonut, että meissä on hyvin paljon samaa.  

En ole päättänyt vielä mitään suurempaa, mutta teen niinkuin hyväksi tunnen. Jos uskoontulo konkreettisesti tekee elämästäni laadukkaampaa, onnellisempaa ja tunnen itsessäni ehjemmän (pardon, my finnish)  sisäisen minän, niin olen siihen valmis. En ajattele tässä asiassa toisten mielipiteitä ja tuntoja. Ei minusta ole tulossa himouskovaista, eikä blogistani ole tulossa Jeesus-blogia. Nyt tärkeintä on henkilökohtainen hyvinvointini, sisäinen rauha. Olen edelleen se sama Satu, mutta minussa on vaan tapahtunut kasvua. En aio tyrkyttää uskoa jatkossakaan kenellekään. Usko on asia, joka on jokaisen henkilökohtainen valinta ja oma valinta on myös se mihin uskontokuntaan haluaa kuulua. Usko on sydämen asia ja jokainen tuntee sen omassa sydämessään mikä on oikein ja mikä väärin. Elämä on valintoja. En olisi uskonut muutama vuosi sitten olevani tällaisten asioiden äärellä tai pohtivani näin syvällisesti elämää. Sen olen oppinut vuosien varrella ettei koskaan pidä sanoa, ei koskaan. Olen päättänyt olla vahva, vaikka viime aikoina olenkin käyttänyt silmien pesunestettä aimomäärän. Onneksi sateella ja hämärässä lenkkeillessä kukaan ei huomaa, kun itkee.

Haluan hallita elämääni, eikä elämäni saa hallita minua. En halua vajota pinnan alle vaan kellua elämän laineilla vahvana.

Sitten hieman kevyempään asiaan. Kävin eilen illalla ystävättäreni kanssa leffassa. Diana-leffa oli koskettavan kaunis kuvaus sydänten prinsessasta. Suosittelen! Koskettava elokuva naisesta jolla oli mainetta ja mammonaa, mutta joka ei koskaan saanut aitoa vastarakkautta. Dramaattinen elämä, sydäntä särkevää.  

Pääsen murheista hetkeksi eroon, kun menen leffateatteriin. Pieni irtiotto arjesta tekee hyvää meille kaikille. Se irtiotto voi olla herkkuhetki hektisen päivän päätteksi: juustoja ja patonkia kera viinirypäleiden tai hetki hyvän kirjan parissa. Olen muuten miettinyt kaiken muun ohella uuden tatuoinnin ottamista. Kaikilla tatuoinneillani on tarinansa. Mutta tästä asiasta myöhemmin hieman lisää.

Murheisille sydämille ja teille kaikille ihanille lukijoilleni

 toiveikasta tiistaita,