Suru on kunniavieras!

 Tänään on pyhäinpäivä, se on kristillinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä.

Halloween eli vanha pyhäinpäivän aatto on kuitenkin anglosaksisten maiden tapaan yhä 31.10. eli viimeistään pyhäinpäivänä, joskin käytännön syistä Suomessa tätä epävirallista päivää juhlitaan eniten jo edeltävänä lauantaina tai vasta pyhäinpäivänä.

Pyhäinpäivä sai uuden merkityksen isäni kuoltua vajaa kaksi vuotta sitten ennen joulua. Aion vierailla tänään sukulaisten ja isäni haudalla. Vien sinne pienen kukkakimpun ja valoa kynttilöiden muodossa. Tykkään polttaa enemmän kynttilöitä kotona, koska haudalla ei ole kukaan minua vastassa. Me ihmiset olemme vain tehneet itsellemme hautausmaista paikan, jossa voimme surra ja jonne voimme viedä surumme ilmentyminä kukkia ja kynttilöitä. Uskon, että kuoltuamme meidän kuoremme laitetaan maanpoveen ja sielu menee taivaaseen. Sieltä he ohjaavat meitä ja ovat lähellämme vaikkemme voikaan nähdä heitä. Olemme osaksi henkeä, osaksi ainetta. Kun maallinen ruumiimme 'kuolee' jää henkinen osamme elämään. Ero on vain hetkellinen. Joskus on hyvin vahvatunne siitä, että joku edesmennyt rakas on lähelläni.  Aikanaan kohtaamme taas rakkaamme valoa tulvivassa ruusutarhassa.  Suruun ei pidä rakastua, mutta sille tulee antaa tilaa.Oma aikansa ja paikkansa.

"Ehkä minussa on aavistus surumielisyyttä. Rakastan lauluja jotka kertovat elämästä mitään siitä pois jättämättä. Minä rakastan pimeitä talvi-iltoja ja kesän yöttömiä öitä. Ja vaikka pidän ihmisistä ympärilläni rakastan myös hiljaisuutta."

-Positiivareiden joulukalenteri-

Kokosin teille pyhäinpäivän leppoisan tunnelman luojiksi muutaman kuvan ja kauniin ajatuksen.

Suru on kuin olisin peittänyt itseni folioon. Pinta on kauniin kiiltävä, kuin ei olisikaan hätää. Se hämää, peilaa kauniisti auringonvaloa, mutta vetää puoleensa myös pimeyttä. Tämän kuoren alla pärjäilee.  Eikä foliota tarvitse paljoakaan rutistaa kun se menee rikki ja kyyneleet vierivät poskia pitkin. Folion alta paljastuu arpinen sielu, elämänkokemus, vaihteleva suru. Kun näyttää vahvalta ulospäin pärjää varsin hyvin, kukaan ei tule kyselemään vointia, koska kysymysryöppyjä ei vaan aina jaksa. Joskus on vaan helpompaa, kun kipeästä asiasta ei tarvitse puhua. Ammennan voimaa kirjoittamisesta, hiljaisuudesta ja työstäni.
Työ on ollut parasta terapiaa, sielläen mieti yleensä isää ja surua. Siellä on edelleen se vanha, hyvä elämä.

 Jos haluat toisten olevan onnellisia, opettele myötätuntoa. Jos haluat itse olla onnellinen, opettele myötätuntoa.

 Dalai Lama

Muista, että kun jätät tämän maailman, et voi ottaa mukaan mitään mitä olet saanut, vain sen mitä olet antanut.

 Fransiskus Asisilainen

 

Jenni Vartiaisen Suru on kunniavieras-kappale on kaunis lyriikoita ja säveltä myöten.

 

Onko teillä viikonloppusuunnitelmia?

Taivaallisen säteilevää ja leppoisaa lauantaita ♥