Ajatuksia lapsista ja isistä!

Aamulla sytyttelin kynttilöitä kotia koristamaan ja tuomaan tunnelmaa. Päivällä sain idean ja kävin äidin kanssa maittavalla isänpäivälounaalla ravintola Puustellissa! Ps. Isääni olen tullut, olen kova syömään ja aamu-uninen. Veimme isäni, isäni ukin ja appini haudoille valoa ja paljon ajatuksia. Toivottiin kirkkautta ja valoisia päiviä, nähtiin paljon surevia ihmisiä, joilla olisi kerrottavanaan monenlaisia tarinoita ihmiskohtaloista. Hautausmaallinen hienoja ihmisiä, lyhyitä ja pitkiä tarinoita, taivaallisia asioita,tunnelmia sekä tunteita.

Elämässämme tulee koettelemusten hetkiä, joita emme voi välttää. Mutta niiden tuloon on jokin syy. Vasta vaikeudet voitettuamme ymmärrämme, miksi jouduimme kokemaan ne.

- Paulo Coelho/ Viides vuori

Hautausmaan pihamaalla puhalsi kylmääkin kylmempi tuuli, se puristi syvälle takin ja kaulahuivin syvyyksiin ja nostatti kyyneleet poskilleni. Hetkessä oli hiljaisuutta, sydämen ajatuksia, hipaisu lapsuusmuistoja jostain hyvin kaukaa. Muistoilla on kultaiset reunat, elämän kehykset. Isäksi ei voi alkaa, kun lapsi on aikuinen. Suhde omiin lapsiin luodaan heti lapsuudessa. Välittävät vanhemmat ovat rikkaus nyky-yhteiskunnassa ja välittämisellä en tarkoita sitä, että vanhemmat tekevät aina niinkuin lapset haluavat ja iskevät käteen viikonloppuisin sata euroa. Välittäminen on tunnetta ja aitoja tekoja. Sydämen rakkautta ja kauniita ajatuksia tekoineen.

Isäni kertoi usein lapsuudestaan ja häntä painoi syvästi kuolemaansa saakka se, että hänen vanhempansa eivät välittäneet hänestä. Mutta assiat täytyy aina selvittää ihmisen eläessä,isäni ei saanut koskaan tähän vastausta. Yksi syy oli myös, se että isäni äiti tiesi jo alttarilla solmiessaan avioliittoa ettei tuleva aviomies ollut se oikea. Mutta 1950-luvulla ei voinut erota tai synnyttää aviotonta lasta. Isäni joutui muuttamaan 16-vuotiaana pois kotoaan, kun toinen veljeksistä nautti helposta elämästä kolmekymppiseksi saakka äitinsä lihapatojen äärellä. Isäni joutui juomaan nälkäänsä vettä, kun rahaa ei ollut opiskeluaikoina ruokaan. Isäni opiskeli itselleen hyvän ammatin ja pärjäsi elämässään hienosti. Kun minä synnyin, niin isäni isä ei halunnut nähdä minua/meitä vaan ajoi perheeni pois mummolasta. Ja aivan käsittämätöntä, koska isäni ei ollut koskaan tehnyt mitään muuta kuin syntynyt tähän maailmaan. Isäni kertoi, kuinka hänen mummonsa ja ukkinsa pelastivat hänet ettei hänen vanhempansa tappaneet häntä. 

Mummo ja ukki olivat tulleet riidan väliin ja sanoneet, että "tätä lasta ette tapa". Kotona lyötiin ja paljon. Isäni viettikin paljon aikaa mummolassaan. Se samainen mummo piti isästäni huolta, joka kuoli samana aamuna kuin minä synnyin illalla. Rankkoja asioita ja vielä kaupan päälle se, että hänen äitinsä kävi haukkumassa isääni hänen kuolemaansa saakka heidän kotiovellaan. Miksi? Sitä kysymme edelleen. Ihminen katkeroituu, jos ei uskalla elää omannäköistään elämää. Läsnäolottomat, kiittämättömät vanhemmat ja väkivaltainen lapsuus ovat kamala yhdistelmä. Onneksi itse sain rakkauden täyteisen, välittävän ja ihanan lapsuuden. Ja miksikö kerroin isäni lapsuustarinan? Sen takia, että ihmiset heräisivät siihen etteivät tee samaa virhettä omien lapsien kohdalla ja se ettei lapsuus aina ole onnellista- aikaa. Lapsen tulisi olla rakastettu ja toivottu. Ei se ole lapsen syy, että hän syntyy tähän maailmaan. Meidän aikuisten täytyy miettiä tarkkaan elämän suuria päätöksiä ennen kuin päätämme ryhtyä vanhemmiksi.

Isäni oli selviytyjä, joka halusi loppuun saakka tietää miksi hän joutui tällaisen kohtelun kohteeksi?! Mutta nyt hän on Taivaan Isän huomassa ja nämä pahansuovat ihmiset joutuvat vielä sovittamaan tekojaan. Kuinka oma veli voi kavaltaa sinut? Tekee testamentin omalle perheelleen sairaan ihmisen kustannuksella? Ahneus. Mutta kai heillä jokin syy oli käyttäytymiselleen? Katkeruus omaa elämäänsä kohtaan ja valtava ahneus, kenties? Tässäkin saimme huomata sen, että valheesta jää aina kiinni. Unohtamaan ei asioita pysty vaikka antaisikin anteeksi. 

Pahantekijä, jolla on omatunto tuntee aina piston sydämessään.

Selvittämättömät asiat seuraavat aina maailman ääriin saakka.

Oli aikanaan lapsuuden leikkipuisto, mökin metsä, ulkomaanmatkoja, moottorivene ja perhe.
Oli sauna , oli hauskoja puheita saunan lauteilla,
rannassa laiturilla nautittiin kesäelämästä. Syliä ja turvallisuutta.
Tämä on lahja Jumalalta, jonka haluaisin antaa jokaiselle.
Hiljaa ihailtiin isän kanssa Pielisen pintaa ja kesäistä maisemaa,
lopulta uitiin järvivedessä. Muisto vain jäi, niistäkin. Sitä vaan miettii usein, että kunpa isä olisi nähnyt vielä tämän asian. Mutta kaikkea ei voi saada, onneksi olit isäni 32 vuotta. Hän on edelleen isäni, mutta hänen olomuotonsa on erilainen, en vain näe häntä. Helpottava ajatus, on pakko uskoa sielun vaellukseen.

Katsoin eilen boxilta Vain elämää-sarjaa ja ihastuin Maaritin neito ja ylioppilas-biisiin. Aivan huippu kokonaisuus lyriikoineen ja melodioineen!

Terveisiä sinne kultaisen pilven päälle kaikille enkeli-isille!