Olisi ihana...

PMMP:n laulunsanoin," Aamulla tuntuu raskaalta pää. Hiivin, kun en haluu herättää."
Perjantaiaamu on hidas ja hiljainen. Kissan lämpöinen turkki jalkaa vasten hämärässä kodissa, rakastava maukaisu ja hento hipaisu. Vapaapäivänä nukun vaikka kahdet päikkärit,luottavaisen omituisia unia. Punaposkinen pakkaslenkki, kynttilöitä, runoja tilkkasella viiniä. Kirjoitan, luen ja hyräilen. Melankolisuus ja pimeys ruokkivat taiteellistapuoltani. Kotona on harmaata, pidän tällä hetkellä varsin tasaisesta elämästä ja harmaasta. Se on hyvää vaihtelua värikkäälle extempore-elämälle. Harmaassakin on eri sävyjä, asennetta.

Myrkytämme ympäristämme liialla kiirehtimisellä. Aamutee siis tarjoillaan uudesta muumimukista ja taustalla soi kissojen kehräys. Perjantai-ilta on yhtä kuin lenkkeilyä, kotitekoiset pitaleivät, pikarillinen valkkaria, pyjamat, popparit ja elokuva.

Selailin eilen valokuvia lapsuudestani. Valokuvista pystyi aistimaan kaiken sen tunnelman, joka oli silloin joskus, ne tuoksut ja tunnelmat. Haluaisin palata hetkeksi reilu kaksikymmentä vuotta taaksepäin, lapsuuteeni. Se oli yksinkertaista aikaa ja suurin stressi oli matematiikan kokeet. En ole koskaan ollut matemattiisesti lahjaksa ja matikan kokeet olivat aina jännityksen paikka! Sitä oli niin tietämätön muusta maailmanmenosta, ei ollut kännyköitä ja internettiä. Sitä piti maailmaa hyvänä paikkana ja halusin uskoa kaikkien hyvyyteen. Haluisin elää edelleen tässä uskossa, elää yksinkertaisesti, unohtaa kännykät ja tietokoneet ja masentavat maailman uutiset. Haluaisin uskoa aitoon ystävyyteen ja spontaaniin elämään. Haluaisin unohtaa rahan riittämisestä huolehtimisen.  

Haluaisin maata lumihangella katsellen tähtitaivasta naapurintytön, silloisen parhaan kaverini kanssa ja laske minisuksilla takapihallamme mäkeä iltamyöhään. Saada halaus äidiltä ja isältä kun kyyneleet vierivät poskipäillä. Käydä mummon kanssa kauppa-autolla ja kuinka sitä olikana iloinen saadessaan pienen karkkilaatikon. Ei tarvinnut 300g jättikarkkipussia. Olisi ihana viettää vielä lapsuuden joulu, jossa paikalla olivat kaikki rakkaat. Olisi ihana lukea omassa huoneessa tyttökirjoja ja matkustaa perheeni kanssa vielä kerran kaukomaille. Lapsuudessani matkailimme todella usein, monta kertaa vuodessa ja aina ulkomaille. Olen tästä todella kiitollinen vanhemmilleni.

Olisi ihana tulla kotiin, kun äiti on paistanut lettuja ja isä tuoksuu dieselille. Olla vielä kerran isän mukana töissä veturissa. Olisi ihana kulkea ilman ulkonäköpaineita niissä ihanan kamalissa collegeasuissa ja samettihaalareissa. Olisi ihana pelata taas luokkakavereiden kanssa välituntisin pesistä ja pitää musiikkikerhoa kirjastolla. Olla niin kuin ennen, kun sängyn päällä loikoiltiin kavereiden kanssa ja puhuttiin maailma puhki. Olisi ihanaa mennä lähimmälle kioskille ja ostaa viiden markan karkkipussi, "otan noita kahdellakymmenellä pennillä ja noita viidelläkymmenellä pennillä". "Paljonko rahaa on vielä jäljellä?" :D Oli se lapsuus vaan ihanan huoletonta aikaa!

Muotia keväältä 1984, veljeni kastejuhlasta. Isäni, äitini, minä, ukkini, mummuni ja veljeni.

Tästä kuvasta miehet ovat kuolleet ja naiset elävät.

Helena Anhavan sanoin: "Älä päästä itseäsi tietyn ikäiseksi, älä tietyssä asemassa olevaksi, niin olet vapaa tällaisenakin kevätpäivänä istumaan tavaratalon rappusille syömään tötteröjäätelöä.”

Muumi-kirjoista olemme oppineet, että lapsi, jolle puhutaan ironisesti muuttuu näkymättömäksi. Lapsia tulisi kunnioittaa ja heille tulisi luoda rajat. Rajat ovat rakkautta. Minulla oli todella välittävät vanhemmat ja meille lapsille oli aina aikaa. Meillä on lapsilta paljon opittavaa, mielikuvituksen ja arkielämän yhteensovittamisesta. Aitoja ihmisiä vailla minkäänlaista katkeruutta ja ennakkokäsityksiä.

Minun on pakko kertoa teille pieni lapsellinen salaisuuteni. Tykkään kuunnella Ellaa ja Aleksia! Citykani, Yöjuna Rovaniemelle, Satakieli ja Hämäränhyssy ovat lempparibiisejäni :D

Seuraavassa YouTube linkissä on oikein todellinen jorausbiisi perjantaille!

 Lapsellisen lempeitä askeleita alkavaan viikonloppuun!