Nostalginen maanantai ♥

Viikonloppu sujahti ohi liian nopeasti. Minne nämä päivät oikein katoavat? Minusta tuntuu, että maanantai on kaikkein vihatuin viikonpäivä. Maanantai parkaa! Tehkäämme päivästä mukava.

Tein viikonloppuna nopeatekoisen ja herkullisen jälkkärin. Minulle tulee vaniljakreemistä mieleen aina mummola.

Voitaikina kreemikakku

Tarvitset voitaikinalevyjä, jotka kaulit kevyesti ja piirrät veitsellä neliön, joka jää reunoista vajaaksi noin 1-1,5cm. Voitele nämä reunat kananmuna/vesi seoksella. Paista uunissa noin 15 minuuttia.

Anna jäähtyä ja ota keskeltä pois kevyesti leikkaamasi osa. Täytä kolo vaniljakreemillä ja marjoilla. Tarjoile heti! Täytteeksi käy hyvin myös jäätelö. Vaniljakreemiä myydään yleensä maustehyllyllä isossa purkissa. 1 dl kreemiä ja 3 dl vettä, vatkaa 5 minuuttia. Mausta vaniljasokerilla ja vaniljakreemi on valmista.

Kuinkas teidän viikonloppunne sujui?

Siivosin viikonloppuna varastoa ja löysin taas aikamoisia nostalgiajuttuja. Veljeni isälle taiteileman isänpäiväkortin 80-luvulta, Madonnan kasetteja, Dance Hits-kokoelmia, aikoinaan Yves Rocherin paketeissa tuli pieniä huulipunanäytteitä, samoin kuin samaisesta yrityksessä annettiin pieniä tilaajalahjoja, joita sai lunastaa pienillä arpalipukkeilla, Merkkari-viivoitin ja suklaista tupakkaa. Kindermunissa oli joskus 90-luvun alkupuolella yllätyksinä krokotiilejä ja kilppareita. Tällaista tällä kertaa. Tuliko muistoja mieleenne?

Löysin tuttavani albumista kuva-aarteita ja tässä niistä yksi. Huomatkaa hiusmuoti, jota nykyäänkin suositaan ja hienot rotsit!Tuohon aikaan opettajaa vielä kunnioitettiin eikä huudeltu päin naamaa asiattomuuksia. Vittu on usealla nykynuorella jokaisessa lausessa?
Toki väliin huudetaan huorahomoperkelerunkkaria. Missä on toisten ihmisten kunnioitus ja hyvät käytöstavat?

Viikonloppuna tuli matkattua ajatuksen siivin muistoihin. Minulla on yksi ihana ystävätär, jonka kanssa muistelemme aina nähdessämme entisiä aikoja. Harrastin lapsena monenpuolisesti musiikkia ja liikuntaa.Tykkäsin tutustu  jo silloin uusiin ihmisiin. Muistan, kun muutin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin, pitkän 8,5 vuoden parisuhteen päätyttyä, kotini oli vain vaatteiden vaihtoa ja nukkumista varten. Kun muut viettivät viikonloput leväten, tämä matami biletti. Nautin uudesta elämästäni. Tosin hyvä, että sekin vaihe on tullut elettyä. Nykyään rakastan olla kotona.

Voin vaan olla ja tehdä ajatusmatkoja kauaskin, minulla on nimittäin hyvä mielikuvitus :D Mieheni saattaa tulla pimeään kotiin, minun maatessa sohvalla omien ajatusteni kanssa. Katson hyvin harvoin telkkaria, paljon mieluummin kirjoittelen runoja, blogia, luen lehtiä tai kirjoja.Kaipaan vain harvoin entisiä aikoja.

Muistan lapsuuden lämpimät kesäpäivät,  jolloin ei ollut murheita ja kiireitä. Isä kertoi tarinoita ja äiti laittoi ruokaa. Muistan sen hetken, kun isä kertoi salaisuuden hänen ukistaan. Salaisuus, jota ei moni sukulainenkaan tiedä tai ainakaan ei puhu asiasta. Kirjoiteltiin slämmyihin ja kirjevihkoihin kavereille kysymyksiin vastauksia. Ihastuksen nimestä ei paljastettu muuta kuin alkukirjaimet. Ei ollut muuta pään vaivaa kuin jäätelömakujen valitseminen helteisenä kesäpäivänä.

Nuorena aikuisena saatoimme lähteä ystävieni kanssa piknikille järvenrantaan polkupyörillä ja nauttia kesäillasta. Keskustelimme tulevaisuudesta ja hienoista suunnitelmista. Kotiuduin aamuyöstä, joskus baarin kautta joskus suoraan rannalta suurien suunnitelmieni kera. Suudeltiin, treffailtiin ja haaveiltiin. Ei ollut suuria sydänsuruja ja päätöksiä tehtävänä. Aikuisuus oli iso juttu sitten joskus tulevaisuudessa. Joskus tuli toimittua parisuhdeterapeuttina ystäville, joille tuli kränää poikaystäviensä kanssa. Suurta ja intohimoisen polttavaa rakkautta, joka usean kohdalla paloi karrelle.

Katselimme elokuvia yömyöhään nauttien halpaa viiniä, kuunnellen Prodigya ja Aquaa

ja kikatellen tulevaisuudelle ja suurin murhe oli aina tuleva matikan tentti.

Kavereita oli paljon ja aina jossain oli bileet. Poikien kanssa saattoi olla kaveri, eikä kukaan ajatellut, että nyt kun noi juttelee niin noilla on varmasti vähintään suhde. Elämässäni oli kumminkin aina päämäärä, vaikka elämä muuten olikin aika huoletonta ja ajatonta. Maanantaina aloitettiin suunnittelemaan jo seuraavaa viikonloppua ja mietittiin tarkkaan pukeutumista. Elettiin hetkessä ja läheteltiin pieniä kirjelappusia tylsällä saksan tunnilla. Blondattiin itse hiuksia ja maalattiin huulet sinisellä huulipunalla. Nykyään ei muuten myydä enää Tokmannillakaan sinistä huulipunaa, kuten 90-luvulla :D Enää vaatekaapistani ei löydy kymmentä hiletoppia vaan vaatemakuni on muuttunut vuosien varrella klassisemmaksi ja naisellisemmaksi. Tunnen itseni paljon paremmin kuin parikymppisenä. Osaan nauraa itselleni ja elämälle. Arvostan aivan erilaisia asioita ja tiedän etten ole enää kuolematon. Tiedän aika hyvin mitä haluan. Ulkokuori ei ole enää se tärkein asia, sydämen hyvyys ja sisäinen hehku ovat ne joista ihminen tunnistetaan aidoksi ja hyvänvoivaksi. 

Kaikella on aikansa.

Läheskään kaikki suunnitelmat eivät ole toteutuneet. Ehkä joskus.

Nyt on aivan ihanaa olla kotona,hipata silloin tällöin ystävien kanssa, nauttia kotielämästä

ja kirjoittaa teille omasta elämästäni.

Rakastan omaa aikaa ja viikonloppuja. Se on täydellistä rentoutumisen aikaa. Kirjoittaminen on minulle keino avautua elämästä ja tunteistani. Blogini on rehellinen ja elämänmakuinen. Minulla on aina puhelin lähettyvilläni, jonne voin tarvittaessa kirjata ylös ajatuksiani. Entistä harvemmin haluan viettää vapaa-aikani tanssilattialla tai baaritiskillä notkuen. Mieluummin olen kotona, luen kirjaa, kuuntelen musiikkia ja rentoudun tai kutsun ystäviä kotiini herkuttelemaan hyvällä ruualla ja juomalla. On ihana nukkua hyvin ja herätä virkeänä kuin kärsiä krapulasta ja morkkiksesta. Kaikella on aikansa. Jos niin ei ole, niin sitten on syytä pysähtyä miettimään elämäänsä.

Loppuun vielä pala mennyttä elämää musiikin muodossa, Michael Jackson HIStory!

Nostalgista maanantaita, hellikää itseänne! 

 Money Can't Buy Happiness. But It Can Buy Marshmallows, Which Is Kinda The Same Thing!