Aamun kaihoisaa kastetta!

Taivas on peittynyt valkoiseen pilviharsoon ja tuuli puhaltaa lujaa, keltaiset lehdet kieppuvat kevyesti tuulen mukana. Pihamaa on kohta täynnä keltaisuutta, syksy. Olo on ollut viime päivinä väsynyt miltei raskas. Iltaiset lenkit ystävän kanssa ovat olleet piristystä harmaaseen arkeen, pääkin tuulettuu kun ulkona tuulee. 

 Kirjoitin tässä taannoin muistovärssyn äkillisesti poismenneelle ystäväni lapselle ❤ He halusivat minulta muistovärssyn, jota ei ole ollut vielä kenellekään muulla. Sen verran erityislaatuinen tyttönen heillä oli ❤ Tuntuu pahalta sanoa oli, koska pienen lapsen ja nuoren ihmisen kuolemat ovat niin epäoikeudenmukaisia asioita. Mutta jossain muualla tehdään sopimukset meidän elinajastamme täällä maan päällä. Elämä ei toki lopu kuolemaan vaan jokainen joka uskoo Jumalaan, niin hänellä on ikuinen elämä.

 Aamun kaihoisan kasteen ja ikkunoiden läheisyydessä heijastuvat kevyesti enkelinhiuksin
kääriytyneet valon valkoiset siivet. Kämmeniin tuntuva kaihoisa
hellyys ja olkapäilläni helmenvalkoisen siiven hipaisut.
Olet nyt kukkaisten nurmiketojen pieni keiju, joka lepää Isän
vihertävässä valonpuutarhassa taivaiden valossa rauhaisassa. Toivo on
se taivainen valo, jonka Isä meille lahjoittaa. Toivo pienestä suuri
sydämisestä keijusta sydämissämme. Rakkauden ja lohdun keiju, laskeudu
luoksemme tuoden valoa suureen suruumme, jotta voisimme luottaa
valoisampaan huomiseen. Pidä huolta pienestä enkelikeijustamme,
tuudita hänet iltaisin kauniin kehtolaulun saattelemana isän ja äidin
uniin. Nuku pienokainen rauhaisaa unta kauniilla kielopedillä rakkauden kultaisessa kehdossa. Nuku satujen ja rakkauden kultaisessa kehdossa vaaleanpunaisten
elefanttien ja pienten pupujen vieressä. Nukahda merenneitojen
kauniiseen tuutulauluun, uinoas vaan lapsuuden kaunista unta.  

Olet meille lintujen laulu taivaalla, suuri rakkaus sydämissämme, kesäiltojen kaunis valonsäde kotirantamme aallokossa  ja tuikkiva tähti iltataivaalla. Vielä kerran kohtaamme satumetsän siimeksessä aamun kaihoisan kasteen äärellä rakas palmikkopäinen tyttäremme.

-SatuKoo-

 

Arvatkaa vaan kuinka paljon itkin kirjoittaessani värssyä pienelle ihmiselle. Suru, se on suuri asia, jota sanat eivät riitä pukemaan.

"Kun oppii sanomaan
elämälle kiitos,
kiitos kaikesta, minkä sain,
saan vihan tilalle rakkautta,
kaunan tilalle lempeyttä,
katkeruuden tilalle tyytyväisyyttä,
onnettomuuden tilalle onnea,
surun tilalle iloa
ja voimattomuuden tilalle
voimaa!"

 

Marleena Ansio

"Sateinen aamu
Lasilla vettä
Reunat pientareen
Katoavat muuriin harmaaseen

Ruuhkainen aamu
Jäljiltä helteen
Salamoineen yön
Samaan sateeseen tuhansia sankareita työn

Itki taivas vasten ikkunaa ja tunsin
Että tulkoon mitä vaan
Jotenkin selvitään kyllä
Että kiinni vielä parsitaan saumat
Paikoin pettäneet

Tavallinen aamu
Ja vaikka on meillä
Paljon menetettävää
Minä päätin etten tänään kaiken sortumista pelkää

Sateisen aamun
Alta nousevan päivän
Yli rakkaus riittänee
Jono nytkähtää hieman, ja jälleen etenee

Itki taivas vasten ikkunaa ja tunsin
Että tulkoon mitä vaan
Jotenkin selvitään kyllä
Että kiinni vielä parsitaan saumat
Kiinni parsitaan saumat
Kiinni parsitaan saumat"

 

Juha Tapio: Sateinen aamu

Meidän pienet elämänilon tuojat. Maija oli laittanut ranttaliksi  ❤ Meillä on eteisessä bambukori, jossa on valopallo ja koristekukkaset ja tähän kohtaan eteistä en edes aio laittaa mitään särkyvää, koska en halua syyttää kisuja jos jokin särkyy. Koti on sellainen, että siellä asuvat tyytyväiset ihmiset ja kisut :)

 ❤

"Varoen

lähenemme valon ja pimeän rajalla

kuunnelleen kumpaakin.

Joinakin hetkinä

hiljaisuus riittää

pyyhkimään pimeyden pois."

Pia Perkiö