torstai 30. toukokuuta 2013

Kiitollisuus

Eilinen aika pysäyttävä päivä. Vietimme kisun kanssa kauniin ja lämpöisen päivän kunniaksi parvekepiknikiä. Täytettyä patonkia, pasta-kinkkusalaattia ja mansikoita. Oli pakko saada jotain hyvää syötävää rankan päivän päätteeksi. Loppuillasta sain kivan puhelun. Autan tulevaisuudessa erästä vanhusta hänen koiran hoitonsa kanssa ja alankin ulkoiluttamaan koiruutta aina kun käyn itsekin lenkillä. Näin saa koiruus liikuntaa ja minä lenkkikamun :)


Sitä miettii ihmiselämän lyhyyttä ja meidän pienuutta sekä asioiden tärkeysjärjestystä kun elämä laittaa ajattelemaan. Sanon suoraan, minua pelottaa tuleva maanantainen eläinlääkärikäynti. Toivottavasti mitään vakavaa ei löytyisi vaan se mikä siellä on olisi hoidettavissa ja kisu eläisi vielä ainakin sen kaksikymmentä vuotta. Meillä eläimet ovat aina olleet osa perhettä, ne eivät ole vain kissoja ja koiria. Monilla lapsilla ei ole niin hyvät oltavat kuin meidän kisulla on. Olen sitä mieltä, että jos eläimen ottaa niin siitä huolehditaan sitten loppuun saakka ja käytetään lääkärissä jos on tarve. En tiedä meneekö koko  kesälomamatka budjetti vielä eläinlääkäriin, toivon mukaan ei ole mitään niin vakavaa mutta jos menisi niin kisu on tärkein. Niin hyvää ystävää ei voi verrata viikon ulkomaanmatkaan. Meillä ruokitaan kisu aamulla ensimmäisenä, sitten on vasta oman aamiaisen vuoro. Aamiaisen jälkeen aamu-ulkoilua parvekkeella.


Toivon kaikille karvakavereille omaa rakastavaa kotia. Pitäisi muistaa iloita pienistä asioista kuten kisusta. Hän on kovin pieni. Jos joskus arki tuntuu tylsältä, on hyvä oivaltaa, että se tarkoittaa vain asioiden olevan tosi hyvin. Mutta silloin kun elämä jaksaa alvariinsa sitruunoita ja iskuja niin täytyisi vaan käydä päälle kahta kauheammin. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan. Meillä ihmisillä olisi paljon opittavaa eläimiltä, elämän rentous ja asioidne tärkeysjärjestys. Muistathan ettet ota kesäkissaa, koska kodittoman elämä ei ole kivaa eikä kukaan ole sellaista ansainnut. Kisunpennut kasvavat ja jonkun mielestä kisut ovat suloisia vain pentuina mutta ketään ei saa hylätä, ei ihmistä, eikä eläintä! Kaikilla on tunteet ja tarve pysyä elossa, tarve olla rakastettu ja saada katto pään päälle.

 
 
On olemassa kisu ja koiruus ihmisiä. Itse olen molempia. Nukahdin eilen illalla parvekkeen löhötuoliin rankanpäivän päätteeksi linnunlauluun.  Kielot ja tuomet tuoksuvat täydessä kukassaan. On lumoavaa katsella ilta-auringon loistetta parvekkeelta ylös koivujen korkeuksiin.
 
 
Ilo on Luojan lahja meille ihmisille. Siitä pitäisi muistaa kiittää joka päivä! Minusta myös unelmat kantavat elämää eteenpäin. Ne kantavat meitä kaikkia. 
Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille. Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta.
1. Tess. 5: 15-18
 

Voikaa hyvin!
 
SHARE:

8 kommenttia

  1. Kaikkea hyvää teille Satu, olet mielessä <3 pidetään yhteyttä!

    VastaaPoista
  2. Näyttää niin herkulliselle toi ateria, että saisiko ohjeen :)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elikkäs salaattiin tulee simpukkamakaronia keitettynä, kinkkua, persikkaa, vesimelonia ja tuorekurkkua. Päälle kermaviili, sinappi. sokeri, suola ja hunaja kastiketta. Täyttävä salaatti :)

      Poista
  3. Voi pientä kisua <3. Toivottavasti kaikki on kuitenkin sitten hyvin!

    VastaaPoista
  4. Voimia ja jaksuja! toivotaan parasta! Myös peukut täällä pystyssä!
    Meillekin meidän kisuli, jo 8v, on oma lapsi. Ihan siinä, missä oikea lapsemmekin. Tokihan ymmärrys on jokaisella,ettei kissa ja lapsi voi olla veljeksiä ja täysin samalla viivalla, mutta silti. Osa perhettä on ja vahvasti. Piste.
    Ihan sama, mitä jotkut sanovat: "Se on vaan eläin". Ihanko totta?! Minä olen "vain ihminen"! syytön minäkin siihen olen! ;)

    VastaaPoista
  5. Kyllä se vaan on niin, että lemmikit on perheenjäseniä ja meilläkin on Viiru-kissan takia lähdetty iltamyöhään päivystävälle eläinlääkärille ja maksettu mukisematta röntgenit ja kokeet ja lääkkeet. Toivotaan, että teidän kisulilla ei ole mitään pahempaa ja että se saa ilahduttaa palveluskuntaansa vielä pitkään!

    VastaaPoista
  6. Ihana kun jaksat auttaa vanhusta ulkoiluttamalla hänen koiraansa. Kyllä ne eläimet on perheenjäseniä. Vieläkin muistan hetken kun jouduimme jättämään omalle koirallemme jäähyväiset ja joutui itse antamaan hänelle luvan päästä ikiuneen, vaikein hetki elämässä. Sanon aina, että elämässä pitää löytää ne ilon hetket pienistä asioista, koska elämä on liian lyhyt murehtimiseen ;)

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig