Onnea, äitien juhlapäivänä!

Äitini ja minun suhde on välillä kivikkoinen, lähetän hänelle virtuaaliset terveiset.

Jokaisen äiti-lapsisuhde ottaa joskus kolhua enemmän, joskus vähemmän.

 Mutta silti on hyvä, jos toiselle pystyy toivomaan pelkkää hyvää.

 

Onnea kaikille äideille ♥ Omalle äidilleni ostin lenkkarit ja miniruusun. Menemme ystävättäreni kanssa syömään äitienpäivä lounasta, vaikkakaan meillä kummallakaan ei ole lapsia. Mutta nälkä se on, joka ravintolaan ajaa syömään  :D Meillä on välillä äitini kanssa ristiriitainen suhde. Se on hieman surullista. Isäni kuolema on tuonut välillemme erinäisiä asioita. Muistan vielä kuin eilisen, kun alakoulussa tehtiin äidille lahjoja ja kortti. Äidille laulettiin äitienpäivänä, tarjottiin kakkua ja lahjoja, silloin kun olin pieni ja isäkin eli vielä, voi niitä aikoja ♥ Aloin ajattelemaan vanhempieni kuolevaisuutta  lukioikäisenä, se oli pelottavaa yajuta ettei ne omat sankarit elä loputtomiin. Sitä tajusi ukin kuoltua vuonna 1996 etteivät omat vanhemmatkaan elä loputtomiin. Isäni elämä päättyi liian aikaisin yllättävään sydänkohtaukseen, 61-vuotiaana. Olen aina ollut isäni tyttö enemmän kuin äidin. Niinhän se menee, että on joko isän tai äidin tyttö/poika. Vaikka otimme välillä isänikin kanssa yhteen niin silti meillä oli keskenämme suurempi ymmärrys kuin äitini kanssa.

 Vien isälleni tänään kynttilän!

Minulla on isääni aivan mielettömän suuri ikävä! Eilen taas porasin ikävääni.

Kuoleman hyväksyminen on vaikea asia.

Mietin eilen illalla omaa äitiäni ja  äiti -ystäviäni, ja äitiyden tuomaa vastuuta sekä olen lueskellut blogeissa ja  facebookissa äitien kirjoituksia ja sitä kiireistä elämää jota lapsiperheissä vietetään. Äitiys on rankempaa kuin töissäkäynti. Sitä arvostetaan yhteiskunnassamme liian vähän. Se on varmaa, että äitiyteen liittyy myös syyllisyys mikä seuraa äitiyden mukana. Lapsilleen tulee antaa hyvää esimerkkiä, tukea ja ohjata heitä oikeisiin asioihin elämässä, eikä heille tule etenkään koskaan valehdella. Valheella on lyhyet jäljet. Varmasti jokainen (tai ainakin toivottavasti) haluaa olla juuri se ihana pullantuoksuinen äiti, mutta ihan joka päivä se ei varmaan onnistu. Mutta eiköhän se ole näin ihan joka perheessä. :) Jos tuntee olevansa huono äiti, joka haluaisia tehdä itse ihan kaiken, niin pienenä pelastuksena anna-lehdessä oli vuosi sitten pieni kirjoitus. Laitanpa sen tähän, sillä se sopii niin kivasti päivän teemaan;

❀

Äideistä hirvein...

Pullantuoksu leijailee uunista, esiliinaan pukeutunut äiti puristaa nyyhkyttävän lapsen syliinsä maidonvaalein ja Lemon Juice&Glycerinen pehmentämin käsin. Äidin lempeys parantaa pipin hetkesä. Lapsi luo kyynelistä kosteat silmänsä ihaillen äitiin.

Tälläinen äiti kuka tahansa haluaa olla. Ja yrittää. Mutta aina se ei onnistu.

Kuten silloin kun eräs meistä köytti kolmevuotiaansa kylpytakin vyöllä syöttötuoliin, jotta saisi leikattua karjuvan ja rimpuilevan tenavan tukan. Äiti pelkää, että lapsi muistaa koettelemuksen koko ikänsä.

Tai silloin, kun lapsi karkasi äidltään ja äiti huusi: "Jos nyt Tellu ei ole kiltisti, äiti viskaa Tellun auton alle."

Tai silloin, kun äiti päätti yllättää lapset ja haki heidät tarhasta paljon ennen sovittua aikaa. Ilahtuivatko mukulat? Eivät tietenkään. Raivosivat kesken jääneistä leikeistä vielä kotonakin. Äidin pinna katkesi ja hän huusi: "Painukaa helvettiin!"

Tai silloin, kun isä oli reissussa ja äidillä kokous. Ekaluokkalainen ja viisivuotias olivat tovin keskenään. Ja miten kävi? Pienemmälle tuli kakkahätä, eikä kumpikaan osannut pyyhkiä. Velipoika lähti etsimään äitiä, ja pikkusisar jäi itkemään pytylle. Kun äiti lopulta tuli kotiin, seinänaapuri oli laittamassa lapsille iltapalaa, "koska itku kuului meille asti".

Silti nämäkin äidit ovat lastensa mielestä maailman parhaita ♥

❀

Ystävättäreni kertoi säilyttävänsä kirjoitusta jääkaapin ovessa. Joka päivä se muistuttaa, että hän on loppujen lopuksi ihan riittävän hyvä äiti! Mun mielestä kenenkään ei tarvitse jaksaa koko ajan, äidilläkin on lupa olla väsynyt ja vaalia sitä omaa aikaa. Oma äitini on aina ollut todella omistautunut äitiydelle ja lapsilleen(kuten isänikin ♥ ) On ihailtavaa sellaiset äiti-lapsi suhteet, joissa käydään yhdessä ostoksilla ja kerrotaan asiat toiselle salailematta. Olen saanut äitini ostamaan mustia vaatteita, ja itse olen oppinut arvostamaan laatua niin kosmetiikassa kuin sisustuksessakin. Äitini pitää itsestään huolta käymällä säännöllisesti kosmetologilla, ja olen oppinut häneltä sen, että nainen voi käyttää itseensä hyvällä omalla tunnolla palkkatyöstään ansaitsemiaan rahoja. Ulkoinen olemus, kun on monesti käyntikorttimme, niin ja kauneuden takia täytyy joskus hieman kärsiäkin! Suuri hatunnosto kaikille äideille, ja virtuaalinen kukitus! Ootte varmasti parhaita äitejä lapsillenne ja olkaa ylpeitä äitiydestänne sitä onnea ei kaikille suodakaan ❀ Jos oma äiti/mummo on kuollut, niin äidille/mummolle voi viedä kukkasen haudalle.

Itse olen "äiti" vain kisullemme, mutta omaa jälkikasvua en kaipaakaan. Tosin ei sitä tietäisi edes saisiko niitä vauvan palleroita mutta en ole koskaan sen suuremmin halunnut äidiksi. Saatan jäädä jostain paitsi, mutta tämä on minun tyylini elää. Mielestäni on hyvä tajuta jo ennen lapsen hankkimista, ettei vanhemmuus ole minun juttuni, koska lapsesta tulee huoehtia ja antaa hänelle aikaa. Rakastan työtäni lasten ja nuorten parissa, mutta yksityiselämäni puolella en halua muuta kuin omaa aikaa. Minulla on kaksi ihanaa kummilasta, maailma tarvitsee myös hyviä tätejä :)

Lämpöistä ruusujen tuoksuista äitienpäivää kaikille ihanille äideille! :)

♥

Ps. Muistakaas osallistua eilen alkaneeseen Valion arvontaan.