Mä oon mikä oon...

Huomenta, se on sunnuntai ja suuntaamme iltapäivällä ystävättäreni kanssa konserttiin ja sne jälkeen menemme ravintolaan lounaalle, ilman minkäänlaista kiirettä! Eilen selailin facebookia ja huomasin sellaisen asia, että minulla, niin kuin varmasti muillakin, on kamuja  joiden elämä, puoliso, lapset, ruokavalio ja tekemiset ovat facebookin perusteella täydellisiä. Minäkin hehkutan siellä välillä niin, että vaatimattomampia oksettaa. Toisaalta tunnustan suuremmin senruroimatta myös möhläykseni.

Statukseni näkyvät vain valitulle porukalle, joten en koe mitään tarvetta esittää jotain mitä en oikeasti olekaan.

Blogissakin yritän olla rehellinen. Minulla ei ole täydellistä perhettä, elämää, miestä, kissaa saatikka ylisuuria tuloja. Olen tavan tallaaja, joka kiroaa laskujen maksua ja palaneita kakkupohjia. Koetan silti kirjoittaa hyvänmielen blogia, koska minulla ei ole mitään oikeitta kettuilla täällä päivästä toiseen.

Mutta koska lukijoita  rajattomasti, on itsesuojelua suodattaa näitäkin juttuja.

On siis hyvin mahdollista, että joku saa minusta blogini kautta liian ihanan ja virheettömän käsityksen. Oikaisen tuo mielikuvan kerralla.

Osaan olla tarvittaessa todella piikikäs suustani. Enkä todellakaan ole aina iloinen ja pirteä, pikemminkin synkistelevä melankoliaan taipuvainen maailmanmurehtija. Ärsyynnyn joskus pienistä asioista. Esimerkiksi kun joku tekee yhdyssanavirheitä, ei käytä liikenteessä vilkkua tai jankka pitkään samasta asiasta tai kun joku tuttu lukee tätä blogia, mutta ei koskaan kohdatessamme sano siitä mitään. Kotini on näennäisesti järjestyksessä, täällä vallitsee hallittukaaos, nurkkien, kaappien ja sängynalusten suhteen olen hyvin suurpiirteinen. Eikä siinä vielä kaikki. Minulla on myös vatsamakkaroita ja kaivelen joskus nenäänikin sekä laulelen suihkussa.

Voi niitä aikoja mutta nyt on asiat paremmin tai siis ainakin luulisin niin...haikailen eniten varhaisnuoruudestani sitä huoletonta elämänasennetta.

Nuorempana en elänyt  aikuiselämää, olin aivan erilainen. Tykkäsin touhuta sitä ja tätä, hengailla kaupungilla ja kavereilla, harrastaa monia juttuja ja tutustua jatkuvasti uusiin ihmisiin. Koti oli vain nukkumista ja vaatteiden vaihtoa varten. Nykyään "aikuisena"rakastan olla kotona. Laitan mielelläni ruokaa ja leivon ja voin maata ikuisuuden sohvalla ikkunasta ulos tuijottaen. Mutta vain harvoin, kaipaan entisiä aikoja...
Muistan lämpimät kesäillat ja kesäaamut, tunnit, jolloin viisareiden suunnalla ei ollut mitään merkitystä.
Lähdimme ulos iltayhdeksältä ja pyöräilimme kaupungin toiselle laidalle.
Istuimme kalliolla mansikoiya syöden ja auringonlaskua odottaen. Oli opiskelubileitä keskellä viikkoakin.
Tai makailimme sängyllä  aamuyöhön asti kuunnellen musiikkia ja katsellen elokuvia, juoden halpaa viiniä ja kikattaen mukamas kauhistellen seuraavan aamun tentille.
Kavereilla oli aina aikaa bilettää Elämässä oli paljon joutoaikaa. Sellaista helppoa olemista, ilman erityistä päämäärää. Kaikella on aikansa. Nyt on ihanaa viettää koti-iltoja ja olla kotona,leipoa sitä mitä haluaa ja vaikka keskellä yötä jos siltä tuntuu

ja kirjoittaa tuntemattomille ihmisille omista nuoruusvuosista.

Rakastan niin viikonloppuja vaikka näin saikulla ollessa ne ovat hieman menettäneet merkitystään. Viikonloput ovat olemisen ja rentoutumisen aikaa. Yhä harvemmin haluan näitä viikon muutamia vapaapäiviä viettää tanssilattialla tai baaritiskillä notkuen. Seuraava päivä, kun menee täysin pelastusarmeijalle. Mielummin olen kotona ja rentoudun sekä kutsun ystäviä meille kylään. On paljon kivempi nukkua hyvin ja herätä virkeänä kuin kärsiä krapulasta ja olla kiukkuinen.

Eilen illalla vietettiin huoletonta aikaa kotosalla, tein vartaita, tapaksia ja suklaisia mansikoita. Viikonloppuisin(kin) on lupa herkutella.

Tein paholaisen hilloa ja makeaa paprika-chilitahnaa dippailtavaksi vartaille. Paholaisen hilloa on usein lisukkeena Rosson ruuissa.

Paholaisen hillo

Ainekset

800 g tomaatteja tai
800 g kuorittuja tomaatteja tomaattimehussa
400 g punaisia paprikoita
4–6 punaista chiliä
6–8 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 tl oreganoa
1/2 dl etikkaa
1 pkt (330 g) Dansukker Hillo-marmeladisokeria

Leikkaa tuoreisiin tomaatteihin ristiviillot ja pane ne 30–60 sekunniksi kiehuvaan veteen. Valuta vesi pois ja jäähdytä tomaatit kylmän juoksevan veden alla. Irrota kuoret, leikkaa tomaatit lohkoiksi ja poista kovat kantaosat. Pane tomaattilohkot paistokasariin. Jos käytät säilöttyjä tomaatteja, kaada ne liemineen kasariin ja leikkaa saksilla neljään osaan.

Halkaise pestyt paprikat ja chilit, poista siemenet ja silppua puolikkaat. Murskaa kuoritut valkosipulin kynnet. Lisää silput ja mausteet kasariin. Anna kiehua puolisen tuntia.

Lisää etikka ja hillo-marmeladisokeri. Kuumenna uudelleen kiehuvaksi ja keitä 3–5 minuuttia silloin tällöin sekoittaen. Jäähdytä hetki ja purkita. Säilytä jääkaapissa.

Tarjoa grillattujen liha- ja makkararuokien kanssa tai hampurilaisten, ruokien ja kastikkeiden mausteena.

 Ostin Taffelin uuden Hölläily-pussin, kivoja sipsikuvioita.

  

Vartaisiin laitoin tomaattia, paprikaa, sipulia, lihapyöryköitä ja nakkeja, namia! Paistoin vielä maissintähkiäkin, mutta en muistanut napata niistä kuvaa. Maissi on niin makoisaa.

 Jokos teillä on grillailtu?

Tein pienen tapaslajitelman ja suosikkini on ilmakuivattua kinkkua kera vuohenjuuston.

Rakastan kiireetöntä ruokailua ja napostelua. Tänään menemme ystävättäreni kanssa syömään konsertin jälkeen ravintolaan, arjen luksusta. Hyvä seura. Hyvä ruoka. Hyvä juoma.

Tässä päivässä asuu hiljainen onni.

Suloisia toukohetkiä kerallesi ystäväinen :)