Viime syksyinen työtapaturma nosti päätään siis tämän uuden työtapaturman lisäksi.
Voisin tällä hetkellä kerätä kiiltomatoja taskuuni tuomaan elämääni hieman valoa.
Vaikka asiathan tuppaavat hoitumaan tai jopa muuttumaan hyväksi kunhan niille antaa aikaa. Paljon erilaisia ajatuksia. Ajatukset viilettävät ohi. Ehkä hyvä niin, menköön kevättuulen mukana. Niin ja tässä osoitteessaei olla muuten kukaan syntynyt sen kummemmin kultalusikka suussa eikä täällä tanssita millään pilvenhattaroilla - ei edes ruusun terälehdillä!
Mietin, että pitäisiköhän hommata oikein kesäkampa? Oikein värikäs ja moni piikkinen, jos otan huomioon ainaisen viileyden. Mutta kun ei tiedä milloin se oikeakesä on tulossa, niin menisi vain hyvä kampa hukkaan... Tai pahimmassa tapauksessa joutuu hankkimaan useamman kamman, jos kesä ja lämpö eivät vaan tule.
Haaveilen taas asuvani jossain, missä on aina lämmintä. Aamuauringon lämmössä voisi parvekkeelta kurottautua appelsiinipuuta kohden ja napata yhden vitamiinipommin. Bikinit, hellemekko, aurinkorasva, auringon vaalentamat hiukset, pisamat, ananakset, meren kohina. Voisi mennä uimaan silloin kun huvittaa, lueskella ja viettää kiireetöntä, leppoisaa, ihanaa aikaa. Mutta paluu todellisuuteen, pari särkylääkettä kitusiin, unet ja illalla pakoilen taas kotitöitä sekä nautin olemisesta!
Vanha mies käveli rannalla aamunkoitteessa ja huomasi edellään kulkevan nuoren miehen, joka poimi käteensä rannalla olevia meritähtiä ja heitti ne takaisin mereen. Vanhuksen saavutettua nuoren miehen hän kysyi tältä, miksi tämä teki näin. Nuori mies vastasi, että rannalle joutuneet meritähdet kuolisivat, mikäli ne jätettäisiin makaamaan aamuaurinkoon.
“Rantahan jatkuu kilometreittäin ja meritähtiä on miljoonittain”, huomautti vanha mies.
“Mitä merkitystä työlläsi on?”
Nuori katsoi kädessään olevaa meritähteä, heitti sen turvaan mereen ja totesi:
“On sillä merkitystä - juuri tälle meritähdelle.”
Kirj. Irv Furman, suom. Helinä Ylisirniö
*
Viikko alkoi Omasairaalassa käydessä. Vaikkei vaivani näy aina päällepäin (onneksi en ole muumioituneena ja kääreissä ) , niin olen kipeä. Eilen viimeksi lääkäri piikitti kortisonia ja relaksantteja ihoni alle. En ole turtunut kipuun. Ennen lääkärikäyntiä huusin kotona kivusta. Viimeisimmän työtapaturman päälle uusiutui viime syksyinen työtapaturma.
Sain käteeni liikuntakiellonkin :( en saa rasittaa kättäni,olkapäätä ja kaularankaani pitkillä lenkeillä. Olkapään tulee olla liikkumatta. Viikonloppunakin olisi kiva ollut olla pidempään ihmistenilmoilla, mutta väsymys ja säryt veivät voimia. Vältän suuria ihmismassoja, etten joudu ihmisten tönimäksi. Tänään itketti, oli musta hetki,mutten itkenyt sen suuremmin. Kuinka kauan joudun vielä kärsimään työtapaturmien oireista? Pitkään. Lääkärin mukaan kenties lopunelämääni, aaltomaista eloa kipuineen. Ihminen ei ole luotu kestämään iskuja. Paljonko minulta vielä viedään elämästäni? Kuinka toinen ihminen voi rikkoa toisen tähän kuntoon? Tuleeko minusta entistä vahvempi tämän kaiken jälkeen? Kuinka vahvaksi minun tulee vielä tulla? Onneksi en ole tämän raihnaisempi, asiat voisivat olla pahemminkin.
Pieni kiitollisuuden häivähdys.
Äsken kuitenkin tunsin pienet lämpimät tassut jalkaani vasten. Siitä ei voinut liikahtaakaan. Nämä pienet ohikiitävät hetket. Aloin haaveilemaan kaikenlaisesta kivasta, mielikuvitus laukkasi harjakset hulmuten.
Elä, hyvä ihminen. Vietä juhlia, kun niitä kohdalle osuu.
Sillä elät vain kerran. Uskalla. Yksinkertainen ja elämä kokonaisuudessaan vaatii uskallusta. Sitä, että rohkenee jättää pois kaiken turhan ja mennä välillä vastavirtaan. Seurata ideoitaan ja unelmiaan. Älä anna pelon kahlita unelmia. Pidä silmäsi auki niin olet vapaa näkemään kaiken. Mielikuvituksen voima tekee meistä rajattomia.
Maailma,se kuuluu elämänhaluisille. Anna elämälle mahdollisuus. Todella jäykkiä ihmisiä löytyy vain ruumishuoneelta. Elämä on yhtä liikettä ja virtausta ja siitä selviää vähiten kolhuin, kun pitää itsensä joustavana ja avarakatseisena. Iloitse muutoksista, vaikka ne aluksi tuntuisivat kipeiltäkin. Seisova vesi haisee ja mätänee. Mene mukaan muutoksen lempeään myötävirtaan. Välillä sattuu kovasti,mutta elämä tuo jotain hyvääkin. Lopulta. Kaikella on alkunsa ja loppunsa.
Muista, että heikot ovat julmia, ja lempeyttä voi odottaa vain voimakkailta.
Eilen tuntui jo aivan kesältä. Siis oli niin huippu sää, kuin olisi ollut Etelä-Euroopassa.
Hetki kipujen ja arjen yläpuolella. Säällä on suuri vaikutus. Viikonloppuna nautittiin hyvää ruokaa ja juomaa. Siihen vaikutti kaksi asiaa: aurinko paistoi ja lämpömittari näytti reilusti lämpöasteita. Oltiin terassilla ohutpaita (nyt ei vain se tanniinen neulepaita ;) ) yllä ja hymyiltiin kilpaa auringon kanssa. Tänään on olleeteri lämpöasteet, viileää ja sateista. Maailma tuoksuu erilaiselta sateen jälkeen. Ulos katsellessa tulee mieleen, että olisipa mukavaa lähteä johonkin reissuun. Hiffasin, että Vilnaan lähdetään jo kahden ja puolen viikon kuluttua.
Käsissä tekstit ja langat. On toinen juttu sitten se, pysyykö ne langat käsissä vai ei. Nähtäväksi jää. Ja onhan sekin eräänlainen näky, jos kaikki karkaa käsistä. Joskus kun kaikki karkaa käsistä, se kaikki sitten asettuukin ihan itsestään yllättävän hienoon järjestykseen. Ensi viikon lopulla pääsen jo kenties töihinkin, ainakin viikon kuluttua. Työni,kun vaatii taisteluvalmiutta eikä puolikuntoisena voi olla ninjana. En todellakaan tahdo enää viidettä työtapaturmaa tälle lukuvuodelle. Ihan jos pääsisi suht elävänä joskus kesälomalle,niin se ois enemmän kuin jees! Jokin nostaa minut aina ylös, kun ensin lyödään kymmenen kertaa maahan.
On tässä elettykin tummanpuhuvia päiviä aivan liian monta. Maahan luotuja katseita, hiljaisia kasvoja. Päivien nivelet naksahtelevat yksi kerrallaan. Tätäkään päivää ei voi peruuttaa.
Vaikka aina sanotaan,ettei alkoholilla tai ruualla pidä palkita itseään,niin minä sanon,että haloo! Todellakin kannattaa palkita hyvällä ruualla ja oluella/skumpalla.Pitkä saikku vaatii veronsa. Kasailen sirpaleita, minusta tulee entistä ehompi.
On ollut ainakin aikaa miettiä kaikenlaista. Mutta yhdestä asiasta olen hyvin varma, suunta on nyt ainakin oikea. Nyt on tulevaisuuden asiat varmalla pohjalla.
Cheers*
Sain eilen ihanan kortin, ensi lauantaina coctailkutsuille. Asu on jo valmiina valittu. Toivottavasti kipu ei vie voittoa. Kiitos kutsusta, kaipaan todella seuraasi. Pian näemme! ♡
Taverna Vaelsa on aivan keskustassa ja aurinkoisella säällä on ihana istua terdellä nauttia tapaksia ja hieman kylmää juomaa. Taverna Vaelsa on kohtuuhintainen, joten siellä voi viettää aurinkopäivää pidemmänkin kaavan mukaan. Vastapuolelta löytyy Kauppatori.
Taverna Vaelsa. Helsinki. Kauppatori. Aurinko. Lämpö. Kuumuus. Hyvä seura. Kevät. Eka kerta tällä vuodella terassilla. Tämä aurinkohetki ja kiireettömyys ♡ Hetki kipujen yläpuolella.
Stockan Skumppabaari.
Mango-PAssion leivos on aina makoisa, hieman suolaisaa sekä skumppaa.
Kämp Brasserie. Oluet maksoivat reilut 11 euroa kappaleelta. Huhhuh!
Hinnat ovat nousseet entisestään, meitä ei näe enää täällä niin usein.
Stockalle on avautunut Classic Pizza, suosittelen!
Stockalla Ted Bakerin asuja.
Teatterin ravintola ja kolmen ruokalajin herkkuja! Suosittelen! Teatterin ravintolassa on aina maut kohillaan. Kuvassa olevat herkut ovat kahdelle.
007-juomaa eli Bollingeria. Lahjapullo ja sisältö oli hyvä.
Mikä idea näiltä opiskelijoilta penkkareihin. Kaksiosainen Titanic ja jäävuori. Sattuivat sopivasti merisotapoikien kanssa Espalle.
Parsakausi on avattu, mun suurta herkkuani.
"Eläköön
Päivät, jotka juoksi iltaan
Niiden riemut ja työt
Eläköön hellät yöt
Rohkeus mennä vastavirtaan
Ja rakkaus arpinenkin
Eläköön kyyneleet
Suru, myös sirpaleet
Sillä tarvitsin mä senkin
Katsetta ja viisautta vastasyntyneen
Ihmetellä metsää, valtavuutta mantereen
Kasvojemme uurteita ja tähtikarttoja
Muistoissa eletty elämä. Kipeästä kasvusta voimaa antaviin hetkiin. Jotain haluaisimme unohtaa, toista vaalimme. Joillakin sanoina. Toisilla kuvina. Joskus myös tuoksuna, äänenä, musiikkina. Kevään vapauttava valoisuus. Elämässä on nyt kivuliaan hyvä tuntu. Suunnitelmia pitkällä tähtäimellä. Olen miettinyt niitä asioita,joita ei voi koskaan unohtaa. Katselin lenkillä vetureita. Niistä tulee aina mieleeni isäni. Tuuli puhalteli auringon lomassa keveästi, kuiski muistoja. Aurinkoa ja hieman silmänpesuvettä. Mutta kesä kuivaa sen minkä kastelee. Kaikki katoaa lopulta. Selässä kylmiä väreitä.
Poikkesin välipalalle Stockan kulmalle,jossa suomenruotsalainen hieno täti oli ympäri päissään, kertoi miljoonistaan, Eiran kodistaan ja Nieriän valmistuksesta pitkän kaavan mukaan. Sen kuuluu olla siis rapea ja voissapaistettu. Valmistukseen tulee käyttää vähintään tunti. Väliin haukkui läsnäolijoita ja ajoittain muistutti minua kuinka kaunis ja fiksu olenkaan. Purin itseäni huuleen,kun en voinut muutakaan. Ja puhuin sujuvasti suomenruotsia. Antoi käyntikorttinsakin. Biffaisko mulle miltsin? :D
Lenkillä mietin myös kuinka kateutta, vihaa, ahneutta, ylpeyttä, laiskuutta, ylensyöntiä ja himoa voisi kääntää voimaksi. Ketään ei kannata kadehtia vaan ihailla erilaisia kohtaloita ja elämän valintoja.
Kaularangan-ja pään magneettikuvaus on tältä erää ohi. Hieman alkoi ahdistaa lopussa tunnin reissu liikkumatta ahtaassa putkessa. Mutta suljin silmäni ja ajattelin tulevan matkan asioita, kuuntelin RadioRockia. Siinä maatessani selälläni ajatukset tulivat ja menivät. Liikkumattomuus ahdisti ensimmäistä kertaa magneettikuvissa vaikka olen käynyt niissä viisi kertaa aiemmin. Ahtaanpaikankammoiselle ikävä paikka. Minullekin sellainen oli kehkeytymässä. Pääni ei ole siis typötyhjä :D
Pilvet väistyivät sinitaivaan tieltä. Juuri nyt aurinko on vahvoilla, uskon sen voittoon! Mietin usein iltaisin kaksi hyvää asiaa päivästä. Joskus se on vaikeaa, useimmiten ei. Tänä viikonloppuna korkkikokoelma saa lisäystä. Nyt eletään jännittäviä aikoja.
Narinkkatorilla on Game of Thrones näyttelyteltta, jonne on vapaa sisäänpääsy. Kandee käydä kurkkimassa, jos olette hoodeilla.
Omasairaala. Ortopedinen yksityissairaala. Työtapaturman jälkeinen toinen sairaslomaviikko. Magneettikuvaukseen lähete ( toinen jo tänä lukuvuonna), kivut, käden tikkuilu ja oksetusolo. Päivän piristys: verottajalta tulee peruspienen joululomamatkan verran palautusta (Puolaan pääsee tällä summalla),aurinko lämmittää ja tutkimusasiat etenevät. Pääsen tänään magneettikuviin ja työnantajan vakuutus korvaa tämän kalliin käynnin.Omasairaala sijaitsee Pikku-Huopalahdessa ja sinne pääsee 10 ratikalla. Sairaalassa on korvauskäsittelijä, joten sain heti tietää maksusitoumuksesta tutkimuksiin.
Todella mukavanoloinen sairaala.
Tämän lukuvuoden aikana olleiden neljän työtapaturman takia olen kuluttanut sohvaa paljon. Liikaa. Joudun ostamaan kohta uuden sohvan! Minusta on tullut entistä vahvempi vaikken ole särkymätön eikä ihminen muutenkaan kestä hakkaamista ja väkivaltaa.
Niin,ja olisko jollain haarniskaa ylimääräisenä vaatehuoneensa perukoilla? Jos ensi viikolla pääsen töihin.Nimim. Varma ostaja.
Kyselysunnuntain satoa! Ihmeteltiin asioita tutun lapsen kanssa.
Miksi?
Ihmiset on maailmassa?
Jeesus kuoli?
Flamingot seisovat vedessä yhdellä jalalla?
Vastasyntyneet eivät osaa vielä puhua?
Pikkulapsille leperrellään ja lässytetään?
Meillä on taas tätä samaa ruokaa?
Vittu on nuorilla joka kolmas sana? (ei kaikilla nuorilla)
Toki väliin huudetaan myös saatananmulkkuarunkkariapaskaa. Miksi?
Maitotölkit liimataan tehtaalla liian stydillä liimalla? Maitopurkki ei aukea vaikka kuinka nykisi ja muljuttaisi! Aargh!
En osaa sanoa herkuille ei? Kaapukauppaan, mars! Ensin otan kuitenkin ihan vähän täytekakkua.Mieli on heikko!
Punainen on vain tytöille ja sininen pojille? Aikuiset ovat asennevammaisia.
Voileipä putoaa aina syliin voipuoli edellä?
Miksi kissa putoaa yleensä aina jaloilleen?
Maitolasi kaatuu aina vain täytenä?
Maksamakkarasta jää aina jäljelle pieni pala, joka on mennyt vanhaksi juuri kun sitä tekisi kovasti mieli?
Talvella täytyy olla aina paljon pakkasta ja lunta?
Jotkut päivät laahustavat eteenpäin?
Sukat katoavat pareistaan pesukoneessa?
Päivät menevät nopeammin mitä vanhemmaksi tulee?
Päiväunet ovat niiiiiin ihania?
Paskanmäärä on vakio elämässä vai onko?
Täytyy särkeä niin paljon kalloa ja kaularankaa kauniina päivänä?
Kesä menee aina niin nopeasti?
Vatsani ei kestä kahvia?
Ihmiset eivät voi soittaa enemmän toisilleen? FB:n ja pikaisten tekstarien kautta yhteydenpito ystäviin on melko pinnallista. Miten onkin muka niin vaikeaa ottaa puhelin käteen ja soittaa? Eilen soitin, tuli hyvä mieli. Tehkää tekin niin, luuri korvaan ja päivittämään uusimmat jutut!
Meillä on kyselytauti? ;D
Tänäänkin paistaa ihana, ihana aurinko! Pyöreä kultainen pallukka. Mukavaa huhtikuista kevätpäivää kaikille !
En tiedä enää mitä ajatella. Olen ollut opetusalalla 12 vuotta, mutta mitään vastaavaa en ole joutunut kokemaan aiemmin.
Ilma on kauniimpi kuin aikoihin miksi itkisin? Mutta nyt heitän kaikki kirosanat tähän $=#×//&*£_ ja kuuntelen särkyä. Oppilaani yllättävän hyökkäyksen eli pahoinpitelyn takia jouduin saikulle ainakin kahden viikon ajaksi. Suuri kokoinen oppilas käytti reppuaan kuin moukaria ja pam! reppunsa oli mun päässä.
Seurasi aivotärähdys ja piiskanisku kaulaani. Kova väsymys ja kallon takaosa, kaularanka sekä hartia kipeinä, säteilykipua ja hermosärkyä. Onni onnettomuudessa, että minua hoitaa huippu neurologi.
Se miksi en vaikene vaan puhun asiasta on se,että nämä tietyt lapset pääsisivät paikkaan,jossa voivat paremmin /alkaisivat voimaan paremmin. Saisivat asianmukaista tukea elämäänsä. Ei tulisi enempää uhreja ja vammoja. Ennaltaehkäisevä toiminta olisi erittäin suotavaa ja tärkeää. Ei ole oppilaankaan edunmukaista olla vuosia paikassa,jossa itseluottamus ja motivaatio eivät pääse kasvamaan,koska tarvittavia tukitoimia ei anneta ylemmältä taholta. Me teemme koulussa parhaamme annetuilla resursseilla. Koulu ei saa olla säilöpaikka, koska on kyse yksilöiden elämästä. Kunpa päättäjät kuuntelisivat joskus työn äärellä olevia. Nämä lapset ovat muutakin kuin vain pelkkiä lukuja paperilla. Onneksi minulla on hyvä työyhteisö, se auttaa paljon.
Vaikka olen erityisopettaja, en ole särkymätön tai vahvempi kuin luokan- tai aineenopettaja. Minullakin on oikeus olla töissä ilman pelkoa, ilman koko aikaista taisteluvalmiutta ja nauttia keväästä ilman kipuja. Seuraavaa neurologian käyntiä ja fysioterapian kenties helpottavaa voimaa odotellessa suljen silmät hetkeksi ja mietin sitä,jos voisin hetkeksi huokaista,olla vaan onnellinen ilman pelkoa ja kivuton. Peruselämää, jota joku kutsuu tylsäksi.
Ja jos joku sanoo, että tiesin työn ottaessani vastaan sen vaarat. Tiedoksi, etten edes hakenut kyseiseen paikkaan vaan erään rehtorin suuren mokan takia jouduin lopulta tuettuun pienluokkaan opettajaksi. Olen sijaiskärsijä. Mutta en kadu, että olen ollut nyrkkeilysäkkinä lukuvuoden ajan, se on ollut opettavaista aikaa.
Ikävänä varjopuolena on plakkarissa neljä työtapaturmaa lukuvuoden aikana ja liian vähäinen tuenmäärä tähän luokkamuotoon. Vaikka olen varsin pelkäämätön, monia tilanteta nähnyt ja kovaa tekoa oleva, niin tiedostamaton pelko on hiipynyt takaraivooni. Ja aivan syystä.
Jos tarjolla ei ole tarvittavaa tukimäärää, niin tuleeko se edulliseksi, kun työntekijä menettää työkykynsä vaikka hetkeksikin työtapaturman takia ja hänelle kenties maksetaan korvauksia ja palkataan sijainen? Ehkä menen vielä Ninja-koulutukseen ja muukalaislegioonaan.
*
Mitäkö mietin juuri nyt?
Sitä,että onneksi opetusviraston täti soitti eilen aamulla ja sain sanoa kaiken sydämeni päällä olevan. Jos ei kerro totuutta,niin mikään ei muutu. Seuraajani eikä kenenkään tarttis enää joutua kärsimään kohtaloani. En ole nyrkkeilysäkki.
Lähden syksyllä toiseen kouluun aivan normaalien, yleisopetuksen oppilaiden pariin, sain uuden viran. Mun rukouksiini vastattiin ja pääsen takaisin työn pariin, jota rakastan.
Sitäkin pohdin,että olisi oikein mukava olla terve. Tämä työtapaturmainen niska/kallo/hartia/alaselkäkipu on todella v*ttumaisia ja vievät välillä voimat. Hermosärky on myös jumalattoman rankkaa ja raastavaa. Mun kuulus olla töissä,nauttia opettamisesta, pystyä kuntoilemaan ja viettää elämäni kevättä. Toivottavasti on olemassa karmanlaki ja vielä kera korkojen,muuta en toivo tällä hetkellä! Edessä pitkä kuntoutuminen. Perään kymmenen kirosanaa, eikä enää tekohymyä. Mutta vielä tulee päivä, jolloin voin olla terveempi ilman työtapaturmia. Väkivallattomuutta. Make love,not war! Olen puhunut ja aloitan kuntoilun, pienessä mittakaavassa. Kivun sallimissa rajoissa. Haluan voida paremmin, jos liikkuessa unohtaisi hetkeksi kivut ja kuulisi kevään kutsun.
En ole halvaantunut ja kaikki neljä raajaani liikkuvat vielä, joten asiat voisivat olla huonomminkin. Tiedän ainakin tasan tarkkaan sen millaista työmuotoa en halua tehdä enää. Opettavaista ja kivuliasta. Toivon vain pääseväni suht elävänä muutaman viikon kuluttua kesälomalle, en halua enää tikaria keuhkoihini tai muuta vastaavaa.
Neljä työtapaturmaa lukuvuodessa on liikaa. Ei enää viidettä.
Mutta ehkä kesä hoivaa minut ehjäksi.
Hempeän lempeän sävyinen ja sinitaivaan kirkkaita ja kivuttomia ajatuksia♥
Odotan uuden työn alkua innolla.
Mun neuvoni on, että unohdetaan ummehtuneet päivät ja käännetään kasvot aurinkoon. Vaikka tämä aika onkin täynnä arvoituksia.
