Quality time!

Eilinen päivä oli aikamoinen. En halua edes muistaa koko päivää, vastatuulta. Raskasta. Epäreilua. Mutta onneksi järki ja hyvyys voittavat. Mutta iloisempiin asioihin. Tein viikonloppuna Doris-leivoksia, joiden reseptin tahdon jakaa teille. Jos minulla olisi ollut hyvät muffinssivuuat, niin leivoksista olisi tullut vielä näyttävämmän näköisiä. Mutta lauantai-iltana yhdeksän aikaan ei ollut saatavana muita vuokia kuin niitä jotka löytyivät keittönkaapistani. Nämä Doris-leivokset ovat suussasulavia ja todella helppotekoisia. Joskus on hyvä viettää laatuaikaa ihan itsensä kanssa, rauhoittua ja pysähtyä.

Doris-leivokset

Pohjalle Fazerin Doris-keksejä 2 prk Valion Vanilja - rahkaa 200 g Phidalephia - juustoa 1 dl marjoja (mansikkaa ja vadelmaa) värjäykseen tai vaihtoehtoisesti muutama tippa elintarvikeväriä Hieman sokeria Muutama ruokalusikallinen mehua 3-4 liivatelehteä. Keksin murusia koristeluun.

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Laita Doris-keksit cupcakemuottien pohjalle. Jos kotoa löytyy vielä kunnollinen muffinssivuoka, niin laita paperiset cupcakemuotit vuokaan, jotta muoto säilyisi paremmin. Sekoita rahka ja juusto sokerin ja marjojen kera. Sokerin kanssa voi olla suhteellisen maltillinen, sillä rahja ja keksit makeuttavat kakkua jo muutenkin. Laita tilkka mehua kattilaan kiehumaan ja lisää liuenneet liivatelehdet kiehuvaan mehuun. Kun liivatelehdet ovat liuenneet, lisää seos rahkan ja juuston sekaan.  Kaada seos paperisiin vuokiin, jossa Doris-keksit ovat pohja alaspäin. Laita keksikakut jääkaappiin muutamaksi tunniksi jähmettymään. Koristele keksinmuruilla.

Koska kaikille Doris-leivoksille ei ollut silikonista muffinssivuokaa, niin laitoin loput muffinssivuokieen Iittalan laseihin, jotta leivokset eivät löpsähdä vaan niissä sailyy muoto.

 

Tein eilen oikein herkullista kana-pekoni-vuohenjuustopastaa. Mieheni tykkäsi todella paljon tästä pastasta, joten huonoa se ei voinut olla.

Kana-pekoni-vuohenjuustopasta
n 500g marinoimattomia kanan rintafileitä1 pkt pekonia2 punasipulia
100g vuohenjuustoa
1 prk tomaattimurskaa
tuoretta basilikaa
2 valkosipulin kynttä
aurinkokuivattua tomaattia
mustapippuria
suolaa
paprikajauhetta
1 limen mehu

500g tagliatelleä

Leikkaa pekoni pieniksi suikaleiksi ja paista. Paistan pekonit aina kuivalla pannulla, pekonin  rasva sulaa tuohon äkkiä, eikä ylimääräistä rasvaa tarvita. Pilko kana suupalan kokoisiksi paloiksi ja ruskista kevyesti pekonien seassa. Mausta suolalla ja laita sekaan hieman paprikajauhetta, josta kaunis väri. Purista sekaan 1 limen mehu. Lime tuo pastakastikkeelle mukavaa hapokkuutta ja kirpeyttä plus osittain korvaa suolan tarvetta. Kuullota suikaleiksi leikatut sipulit ja vs kynnet  lihan seassa. Lisää aurinkokuivattu tomaatti ja tomaattimurska (tai paseerattu tomaatti, itse usein pyöräytän tomaattimurskan sileäksi sauvasekoittimella ennen kastikkeeseen lisäystä).  Mausta mustapippurilla ja murenna vuohenjuusto sekaan. Anna hautua, kunnes kana on kypsää.  Pilko sekaan tuoretta basilikaa ennen tarjoilua ja sekoita pastakastike keitetyn (luonnollisesti :D) tagliatellen kanssa.

Ruuasta kisuun eli meille muutti kokeiluun pieni Maija Maitoparta, 15 viikkoa vanha. Eilen kisut kisailivat kovasti ja viime yö olikin aikamoista hullun myllyä, kun pikkuisella riitti virtaa ja V. olisi halunnut nukkua. Aamulla vanha kisumme V.(2,5vee) oli jo niin väsynyt, että sähähti Maijalle ja alisti nurkkaan. Maijalla taisi olla liian hauskaa, koska hän oli käynyt päivällä oksentamassa kylpyhuoneeseen pariinkin otteeseen. Mieheni oli koko eilisen päivän kisujen kanssa, koska uusi tilanne voi johtaa ennalta arvaamattomiin seikkoihin. Kisut olivat nukkuneet koko päivän ja iltapäivällä he leikkivät hieman tai siis V. seurasi Maijaa kaikkialle ja läpsi tassulla. Maija on meillä muutaman päivän, jolloin näemme sen voiko hän jäädä meille vai ei. Hän on kovin suloinen. Seurailee, tykkää nukkua vatsan päällä tai ainakin kosketusetäisyydellä sekä on kovin kiltti tyttönen.

Mitä isompi edellä, sitä pienempi perässä :)

Maija muistuttaa Charlie Chaplinia mustine "viiksineen" ♥

 ♥

Tällaiset näkymät ovat ulkona, ankeaa mutta ei vielä niin ankeaa, koska lehdet ovat vielä puissa. Lenkille lähtiessä yllättävä tuulenpuuska ja vesisade yllättävät, jos ei ole varustautunut Goretex-vaatetuksella tai sateenvarjolla. Menemme kohti vuoden pimeintä aikaa ja se näkyy myös mielialassa. Aurinkoa ei näy taivaalla kuukausiin ja kohta kaiken peittää valkea lumihuntu ja samettisen tumma taivas. Töiden jälkeen sitä tallustelee kotiin ja vetäisee rennon asun päällensä, kynttilöiden sytyttelyä, taustalle tunnelmallista musiikkia (Michael Bublé, toimii hyvin!) ja villasukat jalkaan, käpertyä sohvannurkkaan ja olla vaan.  Tähän vuoden aikaan saa olla aivan luvan kanssa sohvaperuna. Syksy ja pimeys laittavat väkisinkin rauhoittumaan, luvan kanssa.

 Sydämellisiä ajatuksia keskiviikkoosi. Tehdään tästä päivästä hyvä ja ollaan toisillemme enkeleitä! Ilkeily ei johda mihinkään hyvään, sydämenhyvyys voittaa :)

Pidetään ajatuksemme lempeinä viimaisten syystuulien viuhuessa ♥