Kutsu luennoimaan ja kutsu kohti unelmia*

Sain eilen yllättäen luennoitsijapyynnön koskien erityispegagogiikkaa ja erityisopetusta. Ei tarvinnut kahdesti miettiä, suostuin innolla innostavaan tehtävään kaikella kunnialla. Olen niin kiitollinen monipuolisesta työkokemuksestani opetuspuolella ja etenkin ammattikoulun opettajuudesta muutama vuosi takaperin. Kokemus ja tietotaito ovat nyt valttia. 

Olen toiminut kahdentoista vuoden ajan opetusalalla ja olenkin opettanut ala- ja yläkoulussa, ammattikoulussa, ammattikorkeassa ja yksityisopettajana lastenkodissa. Ryhmissäni on ollut yleis- ja erityisopetuksen oppilaita, avovankeja, maahanmuuttajia ja pitkäaikaistyöttömiä. Tällä hetkellä olen erityisopettajana alakoulun luokassa, jossa on psyykkisesti sairaita lapsia, joilla suurimmalla osalla on sairaalakoulu-status ja taustallaan monia diagnooseja ja moninaisia ongelmia ratkottavana.

Aika jännä kevät on tuloillaan kaiken kaikkiaan, mahdollisuuksia ja valintoja. Olen niin intsinä, koska rakastan "saarnata" minulle tärkeistä ja mielenkiintoisista asioista. Tärkeää on, että ihmisillä lisäytyisi tieto erityiskouluista- ja oppilaista. Olen avoin kaikelle uudelle ja mielenkiintoiselle. Jokaisesta työstäni on ollut hyötyä työelämää ajatellen. En ole koskaan ollut kovin valikoiva töiden suhteen ja se on vienyt eteenpäin. Olen tarttunut töihin tietoa ahmien ja uutta oppien. Muovitehtaan pakkarin tai laborantin tai trakeostomia lapsen yöhoitajana toimimisesta, kaikista on ollut hyötyä siitä, että olen tässä ja nyt, kaikkine tietoineni. Opettajana kehityn koko ajan ja luon nahkani joka lukuvuosi uudestaan. Se tiedon  määrä, joka tulee kokemusten helminauhaani.

On rikkaus nähdä erilaisia ihmisiä, oppia tuntemaan heitä, ohjata heitä kohti tavoitteitaan ja tutustua myös itseensä koko ajan uudestaan. Koska et ole koskaan entisenlaisesi, kun aloitat uuden työn tai kohtaat uuden ihmisen. Jokainen jättää jäljen toiseen ja aina oppii jotain oppii.

Kiitollisuutta, määrätietoisuutta ja periksiantamattomuutta!

Lempeää viikonloppua!