Elämä on...

                                                           Olen sanaton!

   %##"#%¤%&¤ RTY%&YU (kisu käppäili näppäimistöllä, hänen terveisensä teille)

Do it!

Mun oma tietokone tökkii, se ei jäähdytä konetta kunnolla ja sen takia sitä ei voi oikein käyttää. Saattaapi olla, että joudun kiikuttamaan koneen kolmatta kertaa kahden vuoden aikana takuukorjaukseen. Voihan vattu, sanon minä! Ja sitten jää bloggailu hieman "lapsipuolen" rooliin, ellen sitten lainaa työpaikan konetta :D Tää postaus on tehty äitini koneella ja sen takia en paljoa omia kuviani voi tänne latailla kun ei oo piuhaa tähän hätään millä latailla kuvia koneelle. Tänään aion  kyllä silti hymyillä vaikka väkisin irvistelen :D Levitin ripsiväriä ripsiini, ja aion olla sotkematta meikkiäni. Itkemällä, kun en voi maailmaa parantaa, ketään tai mitään saada takaisin. Elämä jatkuu, ja tuo uusia murheita mukanaan. Sitähän se on. Muistan olla kiitollinen tänään, koska huomenna asiat voivat jo olla toisin. Tämän päivän onni ei ole huomisen ilosta pois.

                                                kuva Weheartit

Olen muuten varmaankin maailman epäjärjestelmällisin ihminen, huomasin sen taas tänä aamuna. Mieheni totesi,että minulla on todella kaukainen sukulainen Itellan logistiikka keskuksella töissä. Kisullakin on murot paremmassa järjestyksessä kuin minulla vaatehuone :D Koska inhoan liian aikataulutettua elämää etenkin vapaapäivinä ja tiettyjä rutiineja, ovat aamutkin usein vaikeita. Kello soi joka aamu kello 06.23, ja sitä torkutellen joskus viisi minuuttia. Hapsottavien haiventen harjaukseen ja maalin sutimiseen naamaan menee noin kymppi minsa riippuen siitä, onko hyvä tukkapäivä vai huono tukkapäivä. Joskus aamuisin tulee kiirepaniikki, johtuen siitä jos en ole katsellut edellisenä iltana itselleni vaatteita valmiiksi, ja aamuista kymmenen minuuttia vähintäänkin menee viskellessä riepuja lattialle ja valintojen kanssa tuskaillessa. Sitten tukka tötteröllä keula kohti työpaikkaa ja työmatkaan menee 45 minsaa. Työpaikalla pikainen vilkaisu peiliin ja oppimateriaalien monistamiseen ja opettamaan :)

         
                                                   kuva Weheartit

                                                        Löysin kivan hiusvinkin :)

                                                           kuva Weheartit

Mutta toivottelen kaikille järjettömän kivaa loppuviikkoa ;) 

Kivan loppuviikon to do-lista, jos sulle iskee tylsyy:
1. Tehkää rakkaittesi/kaveriporukalla pizzaa tai hyvää salaattia.
2. Suunnittele kesämenojasi ja -matkoja! Pidä pienik piknik olohuoneessasi.
3. Hae kotiin kimppu tai kaksi tuoreita kukkia.
4. Nauti keväisestä säästä rakkaasi kanssa.

                                                kuva Weheartit

5. Aloita aamu itsetehdyllä teellä tai cappuchinolla.
6. Ota esiin vaatehuoneesta kevätvaatteita! 
7. Nauti aurinkoisista päivistä.
8. Järjestä vaatehuone ja kenkäkokoelmasi siistiksi riviksi.
9.  Ota valokuvia.
10. Leivo pullaa tai cupcaseja, jotka vievät sydämesi mennessään :)
11. Tehdään päivästä hieno heti aamusta omilla kauniilla ajatuksillamme, eiks jee?

                                               kuva Weheartit

                                         Tomeraa torstaita mussut :)

Ajatuksia...

Luin viime viikolla kiinnostavan ja koskettavan jutun MeNaisista kirjailija Felicia Feldtistä. Felicia on  kirjoittanyt kirjan kasvatusguru äidistään Anna Wahlgrenista. Järkyttäviä totuuksia, joissa arki elämä on aivan toista ja kulissia on pidetty yllä vuosia. Tämä kirja täytyy ostaa viikonloppuna kunhan menen isolle kirkolle. Tykkään lukea ajatuksia herättäviä, tosi elämään perustuvia kirjoja mutta välillä myös sitä hömppäkirjallisuutta vastapainoksi. Tästä kirjasta tulee osittain mieleeni isäni lapsuus, se oli aika onneton, eriarvoisuutta ja väkivaltaa, mutta ehkä sen takia isäni olikin kokemiensa asioiden takia omalle perheelleen läsnäoleva, maailman paras isä minulle ja veljelleni ♥

                                                kuva MeNaiset

                                                               Kuva Svd

Felicia försvann eli suomeksi Näkymätön tytär on karu kertomus traumaattisesta lapsuudesta. Äiti juo reippaasti alkoholia, lyö ja harrastaa monenlaista henkistä väkivaltaa. Isäpuolet ja miesystävät vaihtuvat tuhkatiheään. Jotkut heistä lähentelevät tyttöjä seksuaalisesti ja masturboivat heidän nähtensä. Lapset saavat todellakin tuntea itsensä tarpeellisiksi huolehtiessaan toinen toisistaan äidin häipyessä, joskus tosin lapsenvahdiksi pestataan 15-vuotias mielisairaalan asukki…
Tässä ympäristössä Felicia kasvaa epävarmaksi itsestään ja identiteetistään naisena ja äitinä. Onnellista loppua tällä tarinalla ei valitettavasti ole: Felicia jää yksin syyllisyydentunteidensa kanssa.

Niin, ja tänään olisi ollut isäni 63-vuotispäivä. Isille, perheemme supersankarille ja suojelusenkelillemme onnea taivaaseen 63-vuotispäivänä ♥ Ikävä on ISO! Kynttilän liekki, loista sädetien päähän taivaaseen. Hetken vain elämänliekkimme lepattaa täällä tuulisen, kylmän maan päällä. Kuolema opetti elämää, kertoi siitä melkein kaiken. 

Mun tietokone tökkii, se ei jäähdytä kunnolla. Onneksi kone menee takuuseen(kolmatta kertaa), jos siinä sattuisi olemaan jokin vakavampi "tauti. Mutta bloggailu jää sitten hieman vähemmälle.

Mutta tänä iltana vietän iltaa kisun kanssa, koska mieheni tulee töistä vasta myöhällä. Aion tehdä juustosalaattia ja pitaleipiä! Katsotaan Matkaoppaita, luetaan kirjaa ja hyristään kodinlämmössä pienestä arkipäivän onnesta :) ♥

Yes, yes!

Taas tällainen tylsän turhanpäiväinen postaus. Illalla tai huomenna teen jonkin tosi rennon postauksen, i´ll promise :) Eilen taiteilimme koulumme oppilaiden kanssa lumikuutioista lumiveistoksia. Tosin aika meinasi loppua kesken, koska meillä loppui koulu aiemmin kuin yläkoululaisilla. 

Alkuun tukioppilaat pyysivät opettajaa piirtämään puunrungon johon oppilaat taiteilivat oksia. Rungon punainen ja sininen väri kuvastavat luokkani persoonallisuuksia.

                                
                    Rungossa on sen luokan kokonaissanoma, kuten kuvasta näkyy :D :/

Työmatkallani olen huomannut, että tiet alkavat olla jo keväiset. Lumipenkat sulavat vettä tielle ja linnut laulavat kun avaa kotioven. Täällä mennään jo plussan puolella päiväsaikaan, joten eiklhän se kevät hiivi kohta nurkan taakse meitä valostuttamaan.

Oppilaistani olen huomannut, että heissä on monta maisemaa siis persoonallisuutta.Nämä yes, yes-tyypit tekevät kaikkensa, että miellyttäisivät muita ja kokevat siitä pahaa oloa. Aika ajoin meidän aikuisten lehdissä heristellään sormea kaikille myötäilijöille. Ei pidä olla liian kiltti. Täytyy osata sanoa myös ei. Liian kilteiltä ihmisiltä on aina  helppoa pyytää palveluksia. Kiltti myötäilijä tekee ylitöitä, vahtii lapsia ja tekee sitä tai tätä, vaikka ei välttämättä itse haluaisikaan. Olen itse oppinut pitämään itsestäni huolta ja osaan sanoa tarvittaessa myös ei, yhden burnoutin jälkeen. Elämä on koulu, joka opettaa jossain vaiheessa kuuntelemaan omaa sisimpäänsä. Enää en haali tehtäviä, vaan tiedän rajani. En ole yli-ihminen. Tykkään toki myös extemporejutuista ja olen kova tekemään töitä, Luoja kun ei laiskoja elätä! En voisi kuvitella elämääni ilman työtä, se antaa sisältöä elämälleni ja siellä oppii joka päivä uutta myös itsestään. En ajattele mitä tekisin eläkkeellä, koska sitä ei koskaan milloin elämämme päättyy. Elämä on nyt, ei eläkkeellä.

Välillä tuntuu hyvältä tehdä jotain yhtäkkiä ilman suuria suunnitelmia. Jos jonakin päivänä minulla on niin paljon ylimääräistä rahaa, ettei se sopisi lompakkooni niin kävelen lentokentälle ja otan ensimmäisen  lennon ulkomaille ja mahdollisimman kauas. Joskus on myös hyvä sanoa elämälle kyllä. Inhoan aina jees-tyyppejä, jotka aina myöteilevät muita ja  heitä käytetään sen takia hyväksi. Tulisi muistaa, että meillä jokaisella on yksi, oma elämä, jota ei tule hukata siihen, että joutuu jatkuvasti murehtimaan ja katumaan tekojaan/tekemättä jääneitä asioita. Toteunut unelma on ihana asia, kunhan uskaltaa sanoa kyllä :) Toki terve maalaiskärki on tarpeen, mutta elämä menee hukkaan jos antaa pelolle vallan. Olen ottanut myös käyttöön palkitsemissysteemin, jos saavutan jonkin suuremman tavoitteeni niin hankin itselleni jotain extrakivaa. Odotan vaan nyt jotain kivaa tapahtuvaksi, hankinta ois jo tiedossa ;D Extemporejutut ovat joskus tosi kivoja, koska jos liikaa suunnittelee jotain juttua niin se menee usein mönkään tai siitä menee pois tietty hohto. Antaa elämänvirran viedä ja ohjata, kyllä elämä kantaa :)

Sanon myös EI humalahakuiselle juomiselle, koska ajatus krapulapäivästä ei vaan innosta. Päädyn bileistäkin kotiin yleensä siinä vaiheessa, kun muut alkavat tarvita tekstitystä puheeseensa :D On turvallista ja helppoa tehdä asiat rutiininomaisesti. Extempore -biletyksiä en kaipaa, koska kivoja asioita voi tehdä ihan selvinpäinkin. Ehkä olen joskus tylsä, ehkä olen vastarannankiiski, mutta ainakin tänään heräsin nauttimaan kevätauringosta ja sanomaan kyllä lenkkeilylle.  Olen oppinut ennakoimaan asioita, mietin usein asioiden seurauksia. Olen sanonut kyllä monet kerrat uudelle/vanhalle harrastukselle, kuntosalille. Siellä tulee aina hyvä fiilis, päälle reipas juoksulenkki, ah ihanuutta! On mukavaa kun huomaa olevansa oman elämänsä herra, kyky osata karsia turhia ja positiivista energiaa syöviä asioita pois elämästään. Olla tasapainossa. Perusonnellisuus.

 

Tällä viikolla tämä täti on märehtinyt ihan tosi vähän vaan, sillä on ollut ihan hyvä mieli. Ei se sitä tarkoita, että pitäisi kulkea suu korvissa kylänraitilla. Hyvä olo ei aina välttämättä edes näy ulospäin, sen vain tuntee luisa ja ytimissä. Kevätaurinko ja sopivan pitkä juoksulenkki, siitä saa hyvänmielen. Hesarissa oli muuten eilen hyvä kirjoitus siitä kuinka jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan, Hesarin kirjoitus.

Helena Anhavan sanoin: "Älä päästä itseäsi tietyn ikäiseksi, älä tietyssä asemassa olevaksi, niin olet vapaa tällaisenakin kevätpäivänä istumaan tavaratalon rappusille syömään tötteröjäätelöä.”
  
Oletteko keskitienkulkijoita vai yleensä aina Yes ma ám-tyyppejä? Mikä on teidän perusonnellisuuden lähde?
  

Ilta ihanainen :)

Kylläpä on taas työpäivä takana, tuli todistettua kreikkalais-roomalaista painia ja nyrkkien heilumista. Tämä vetää todella surulliseksi, miksi nykypäivänä jotkut oppilaat ovat niin erityisen väkivaltaisia ja heillä on suuri halu tapella ja lyödä? Tämä nykypäivän raaka kulttuuri, videopelit ja todellisuuden hämärtyminen. Olen todella sanattoman surullinen. Käy sääliksi näitä onnettomia sieluja. Tänään mennään armaani kanssa katsomaan 21 tapaa pilata avioliitto- leffa! Ja tällä kertaa en rupea päikkäreille, ettei taas mene leffa ohi :D Ja illalla on sopivan jännittävä Grimm! Oletteko seuranneet sarjaa? Itse oon täysin koukussa tähän pehmojännärisarjaan.

                                                      
                                                                kuva Elokuva opas

                                                      

Mieheni kyseli minulta viikonloppuna haluaisinko meille uuden tv-tason ja telkkarin. Olen hieman yllättänyt hänen sisustusinnostustuksestaan. Positiivisesti. Olen miettinyt keittiöön Vallilan kevät 2013 kangaskokoelman verhoja. Minulla on ollut useampana kesänä keittiössä Marimekon Kaiku-verhot ja niihin ei vaan kyllästy! Tämä Varpuverho sykähdytti minua, tuli lapsuus mieleen. Tässä on tiettyä nostalgiaa, rentoutta ja kesämökkimäisyyttä. Mitäs tykkäätte?

                                         Varpu verho by Riina Kuikka.
                                                                           kuva Vallila

                                           Lupsakkaa tiistai-iltaa!

Puutarhaunelmia

                                                    kuva Weheartit.

Elämä on vaan joskus vähän liikaa velvollisuuksia ja kiirettä! Yksi kauneimpia "elämän ohjeita" on; Kulje unelman vierellä, ei sen päällä, edellä tai takana. Vain vierellä ja hellästi pitäen kiinni, niin vain, että tietää sen olevan siinä:). Jotenkin noin se taisi mennä tai ainakin pointti tulee ehkä selville;)? Olen miettinyt jo jonkin aikaa parvekkeemme kevätsisustusta. Meillä on ihan kivankokoinen lasitettuparveke. Lasitus takaa sen, että parveke voi olla loistossaan ympäri vuoden, talvella se on talvipuutarhamme :D

Kenties voisin hankkia minikokoisen kasvihuoneen yrteille, tomaateille ja muille syötäville rehuille. Kyykkisin niiden äärellä kauniina kesäpäivinä lierihattu kallellaan ja nauttisin työni hedelmistä.Minulla olisi nimikko puutarhalapio. Söisin itse kasvattamiani rehuja nautinnolla ja kirjoittaisin niiden kasvattamisesta kyllästymiseen saakka.

                                                     kuva Weheartit

                                                            kuva Weheartit

Mutta mistä voisi aloittaa, kun ei edes erota pensasta puusta tai miten päin sipulikasvi laitetaan kasvamaan? Ja ne kasvuvyöhykkeet? Hepreaa! Kevään tullen alkaa taas telkkarissa pyöriä erilaisia puutarhan ehostusohjelmia. Joskus raivostuttaa ohjelmat joissa perä jälkeen on vain moni tuhat neliöisiä pihoja jo valmiiksi kauniina. Suunnittelijat kantavat pihoihin designkalusteita ja sisustavat pihat viimeisen muodin mukaan, niin ettei värit riitele keskenään. Mökit muistuttavat pieniä linnoja, jotka minun maailmassani ovat ympärivuotisia asuintaloja. Olisi hienoa jos mentäisiin aivan tavallisen keskimääräistä köyhemmän ihmisen mökille tai kotiin ja stailattaisiin mökki DIY-jutuilla. En ole vielä nähnyt yhtäkään puutarhaohjelmaa, missä selitettäisiin asiat selkokielisesti puutarhatampioille, tyyliin tämä on sipuli, josta tulee kukka, ja sipuli pannaan keväällä maahan näin ja kesällä siitä kasvaa kukka. 

                              Taikka voitte sisustaa mun minipuutarhan, tykkäisin!

                                                         kuva Weheartit

Oletteko joskus käyttäneet hyödyksi puutarhasuunnittelijan palveluita? Paljonko sellainen maksaa? 

                                                               kuva Weheartit

Uudenkin viikon alku on saanut matkaansa vahvoja tunnelmia. En tiedä onko suru vai hiljaisuus voimakkaampana, mutta tunne on vahva. Ystäväni kanssa juteltiin kuinka jokin yllättävä ikävä asia tai suru vie jalat alta, ei voi kuin itkeä, loputtomasti. Voiko suruun kuolla? Kai. Ei se ainakaan vahvista alkuun, se syö sisintä, vie voimat. Surulle ei voi tulla immuuniksi. Kyky itkeä on silti suuri lahja. Minulla on ainakin isäni geenit,  kädet ja varpaat, mielestäni vartaloni kauneimmat osat. Samanlainen hymy, samanlaiset suuret pohkeet, taipumus iltasyöpöttelyyn, korkeaakin korkeampi kolestroli ja luomet samoissa kohdin.

Viime yönä olin taas kerran matkoilla. Menneen ajan ihmisten kanssa, niiden joiden kanssa voit tavata enää unimaailmassa. Heräsin. Makasin selälläni sängyssä, silmät niin täynnä kyyneleitä, etten nähnyt mitään. Halusin niin kovasti nukahtaa uudestaan samaan uneen, mutta eihän sellaista ikinä tapahdu.Mietin, mahtaako ihmisen mieli tuoda noita unia pohdittavaksi vähitellen, pieni osa kerrallaan, jottei murskaantuisi kaikkien niiden tunteiden alla. Unet ovat elämänpuutarha niistä versoaa asioita päiväelämäämme. Kroppa on puutarhamme, josta pitäisi pitää hyvä huoli. Elämä on kuin puutarha, se ei tule koskaan valmiiksi. Jos elämänpuutarhaa hoitaa hyvin, saattavat asiat järjestyä - tavalla tai toisella - olosuhteitten rajaamissa puitteissa. Puutarhan kasveja voi suunnitella ja kasveja hoivata, mutta ei ole minkäänlaisia takeita, että perusteellinenkaan suunnittelu tuottaisi toivottua tulosta. Mulle on tullut näin vanhemmiten kummallisia uusia harrastuksia. Viime syksynä ravasin marjametsässä ja pari viime vuotta olen ollut innostunut pienviljelyksistäni :D Onko tää normaalia? Aiotteko te alkaa kevään tullen multasormiksia?

                                                             kuva Weheartit

              Jos haluat olla koko elämän onnellinen, aloita puutarhan hoito.
                                       Kiinalainen sananlasku 

Iltamyöhällä mä kotiin raahustin...

Kuinka iloiseksi ihminen voikaan tulla puhelinsoitosta. Veljeni soitti minulle työmatkaltaan, New Yorkista, josta matka jatkuu Pohjois-Carolinaan. Oon niin ylpeä veljestäni :) Olisipa ihana itsekin matkustaa suuren meren tuolle puolen toistamiseen.

                                                           kuva Weheartit


Mulla on tänään aivan tosi pitkä työpäivä, joten unta ei tarvitse etsiä tänä iltana. Olen kotosalla joskus seiskan aikoja eli kahdentoista tunnin työpäivä. Ärsyttävintä koko hommassa on se, että jouduin odottelemaan kaksi ja puolituntia kokouksen alkua ja tällä pienellä paikkakunnalla jossa töissä käyn ei ole kauheasti virikkeitä paitsi pizzapaikka. Sinne menin siis kirjan kanssa aikaa tappamaan, hyvä syy herkutella heti viikon alkajaisiksi :D sekä kirjoitella blogiteksti ajastuksella.

                                                             kuva Weheartit

Neljä työpäivää ja sen jälkeen alkaakin odotettu hiihtoloma. Tänä vuonna emme voineet varata matkaamme hiihtolomalle, koska leikkausajan kohta ei ollut tiedossa, enkä tietäisi sitä vieläkään ellen olisi itse soittanut leikkurinhoitajalle. Leikkaus on kumminkin kahden viikon kuluttua jo ohi ja toivon mukaan kaikki menisi hyvin ja pääsisin jo seuraavana päivänä kotiin. Hiihtolomalla siis teen kaiken sellaisen pois alta, jota en voi touhuilla leikkauksen jälkeen 6-8 viikkoon. Pitkä aika. Vaativa leikkaus. Mutta luottamus on suuri koska kirurgin sormenpäissä on hallinta ja näillä lääkäreillä taitoa on useista samanlaisista leikkauksista. En ole toivon mukaan maanantaikappale. Suojelusenkelini toivon mukaan pitää minusta huolta, täytyy vain luottaa ja rentoutua. Kaikki menee niinkuin on tarkoitettukin. Aivan ylimmäisenä ja alla ovat kauniit kuvat minun paratiiseistani, sellainen on minun sielunmaisemani. Millainen on sinun sielunmaisemasi?

                                                    kuva Weheartit

                                
                                    Enkelinsiipien kosketuksia iltaanne!

Hameostoksilla

Lupasin teille ihanat lukijani ostospostauksen ja tässäpä se tulee. Ei yhtään virheostosta. Tällaisia löytöjä tein siis lauantaina. Juuri sellaisia joita olin ihaillut normaalihintaisina, mutta en ole raaskinut ostaa. Nyt sain kaikki alla olevat vaatteet -50% tai -70%. Minulle tärkeää on tuotteen laatu, jotta voin käyttää sitä vuosia. Myös kaikki nämä alla olevat ostokseni ovat ajattoman klassisia, joita voin käyttää töissä :)

Tämä musta hame tarttui sovituskoppiin sen kauniin pitsikuosinsa takia ja kun laitoin sen päälleni ihastuin siihen ikihyviksi. Tästä tulee luottohameeni. Hameeseen ilmettä laittamalla värilliset sukkahousut. Merkiltään hame on tanskalainen Oxmo.

Tätäkin siniruutuista villakangas kotelomekko olin ihaillut useampana kertana putiikissa, mutta nyt siinä komeili -70% tarra ja sain sen vihdoin itselleni.

       Turkoosinsininen liivimekko on nyt suosikkimekkoni. Merkiltään se on s.t.i.

Ostin viime vuonna samaisesta putiikista Espritin villakangas hameen ja tadadadaaaa löysin sellaisen jälleen. Tämäkin on merkiltään Esprit ja siinä on kivasti etutaskut. Tykkään käyttää töissä villakangashameita talvisin.

Ostin myös tämän Espritin turkoosinvärisen peruspaidan, joka sointuu kivasti värinsä puolesta uutukaisen hameen mutta myös farkkujen ja neuletakin seuraksi.

Nuorempana sitä oli epävarmempi vaateostosten suhteen ja hain tyyliäni. Nyt tiedän jo kauppaan mennessä mitä haluan tai minkä tyylistä etsiskelen. Pääkallo printit taitavat olla tänä kesänä kova hitti. Naureskelinkin ystävättärelleni putiikissa, että olisin ostanut juuri sen kallopaidan vielä reilu kymmenen vuotta sitten :D

Sanotaan, että elämä on omistajansa käsissä ja jonkun mielestä jopa liian arvokas jätettäväksi oman onnensa nojaan ajelehtimaan. Mutta mistäpä sen voi sitten tietää? Milloin pitää olla tyytyväinen siihen mitä itsellä on, milloin hypätä haaveiden perään. Ehkä sen vaan tietää. Pitää vaan luottaa ja uskaltaa silloin kun siltä tuntuu. On oltava haaveita ja tavoitteita ja niitä täytyy muistaa toteuttaakin. On oltava kärsivällinen.  Jotenkin olen oppinut elämään "nytku" enkä "sitku". Sitä helposti jumiutuu odottamaan jotain; työpäivän päättymistä, viikonloppua, matkaa, terveellisempää ruokavaliota, mitä tahansa. Ajattelee, että "olen niin onnellinen sitten kun". 

 

 

Hankalaa se välillä on, mutta harjoitus tekee mestarin - tässäkin. En halua hukata tätä päivää odottamalla huomista, koetan nauttia elämästä aamusta alkaen. Olen aikalailla jalat maassa oleva tyyppi. Valoisan vakava ja sopivalla tavalla herkkä tunneihminen. Ajatuksillamme ja haaveillamme on merkitys elämäämme. Ne vaikuttavat polkuihimme joita kuljemme. Tämäkin päivä lapoillaan kauniisti tai rähjäisesti elämänpinoon. Sen päättää jokainen itse. Viikonloppu oli täynnä ystävällisiä sanoja, uuden oivaltamista ja hyvää ruokaa. Mieheni teki eilen illalla mahtavan hyvän pihviruuan, josta en muistanut napata kuvaa :D Tänään minulla on pitkä työpäivä, kaksitoista tuntia, työpäivä, jonka jälkeen odottelen kokouksen alkua pari tuntia. Haluan tarrautua  sekuntiviisariinja viedä neljä seuraavaa kiireistä päivää pikaisesti elämäänpinoon ja aloittaa loman. Tänään aion työpäivän jälkeen rentoutua ulkoilemalla :)

 

 

                                                 Millainen elämänkulkija sinä olet?

 

Hymyn helmeilyä, ilon pirskahtelua, toivon tuulahduksia maanantaihisi ja huolenpitoa ystäväiset ♥