Juhannus meni rempatessa uutta kotia. Olen tullut siihen tulokseen, etten ostaisi isoa taloa, jota täytyisi rempata ja rempata, blääh! Olen liian mukavuudenhaluinen sellaiseen. Tää pintaremppaaminen on jo aikalailla aikaa vievää puuhaa mutta on kyllä mukava ihastellakin omien kätöstensä jälkiä. Kotikaupungissanikin on hyvä asua, kunhan on vaan töitä jatkossakin. Lomalla on kuitenkin kiva matkustella ja katsella muutakin maailmaa.
Mietin viikonloppuna ystäväni kanssa millainen olisikaan unelmakoti ja sen sijainti. Koska unelmia täytyy olla, niin miksi niistä ei sitten ihan kirjoittaisi. Suurin osa postauksessa olevista kuvista on ihanaisesta Suomenlinnasta. Siellä vaan tuppaa maksamaan asunnot puoli miljoona euroa ja vuokra-asuntoihinkin on pitkät jonot. Tosin en olisi muuttamassakaan tässä vaiheessa elämääni sinne, mutta unelmia täytyy olla :) Tästä linkistä pääset Suomenlinnan vuokra-asuntojen sivuille.
Unelmakotini on järven tai meren rannalla. Talo ei olisi mikään valtavan suuri. Minulle on tärkeää asuinympäristö ja vesistön läheisyys on todella tärkeää. En voisi asua sellaisella paikkakunnalla jossa ei olisi lähellä merta tai järveä. Asuimme edellisessä kotikaupungissamme lammenrannalla ja rakastin vesistön läheisyyttä. Oli mahtavaa mennä iltauinnille, istua laiturilla auringossa ja nähdä vuoden aikojen vaihtelu lammella. Vesi elementtinä on rauhoittava tekijä, liekö johtunee siitä kun olen horoskoopiltani vesimies ja entinen kilpauimari. Opin 2-vuotiaana Ruotsissa uimaan, aivan itse. En ole koskaan käynyt uimakouluissa.
Tove Janssonin kesäpaikka oli Klovaharun Pellingin edustalla Porvoossa oleva pieni luoto. Sinne haluaisin vielä matkata. Unelmani olisi asua saaristossa, siellä näkisi meren voiman ja vuoden aikojen vaihtelun. Olisi ihana omistaa enemmänkin kotieläimiä, kirjoitella tarinoita ja nauttia elämästä. Unelmien koti löytyisi Suomenlinnasta. Suomenlinna on niin idyllinen paikka, että sille ei vedä vertoja mikään paikka maailmassa. Se olisi tarpeeksi lähellä, lauttamatkan päässä Helsingin keskustasta mutta silti se on oma pieni saarensa. Voisin myös kuvitella asuvani saaristossa, luodolla. Riittäisi kun siellä olisi työpaikka ja toimiva netti. Olisi ihana elää suht omavaraista elämää ja hankkia kaupasta vain ne pakolliset tarvikkeet. Ihannoin myös majakoita, jotka seisovat uljaasti kallioisella maaperällä meren pauhatessa sen ympärillä.
Olen nähnyt elämäni aikana paljon eri maita, olen saanut matkustella ja mennä sydämeni kyllyydestä. En tiedä onko minuun iskenyt jonkinlainen keski-ikäisyys ja vanha sieluisuus, mutta nauttisin kovasti asua rauhallisessa paikassa, saaristossa tai järven lähellä. Elin nuoruuden rakkauteni kanssa 8,5 vuotta ja hänestä erottuani otin kiinni kaikki menetyt vuodet. Menin joka viikonloppu baareissa, perjantai ja lauantai. Rankkaa. En enää jaksaisi, eikä enää ole sellaista kiinnostustakaan mennä yöelämässä. Tähän vaikuttaa nykyinen parisuhteeni. Viihdyn hyvin kotona. Oma aika ja kiireettömyys tekevät hyvää sielulle ja kropalle. On tehtävä sellaisia asioita, joista todella nauttii. On toki kiva käydä silloin tällöin tyttöjen kanssa viihteellä (lue: väkertää hiuksia korkkiruuville ja kipitellä korkkareilla, ottaa pari pikaria skumppaa sekä laulaa karaokea). Mutta kai tämä on sitä tuomaa kokemusta ja viisautta? Kaikella on aikansa ja paikkansa. Elämä muokkaa meitä ihmisenä, kasvamme koko elämämme ajan.
Suomenlinnassa on samanlaista saduntuntua, kuin Astrid Lindgrenin kirjoissa.
Yksi ihanista paikoista olisi asua viinitilan läheisyydessä, vaikken viinien ystävä olekaan mutta viinitilat ovat vaan niin kauniita! Italiassa Toscanan ja Etelä-Ranskan Provencen alue,ah,mitä ihania pieniä villoja ja mitkä maisemat!
Charlie Sheenillä on muuten aika hulppea "tönö". Kaunis iltavalaistuksessakin ja uima-allas, wau!
On ihanaa unelmoida haaveiden rannalla ja irtaantua arjen ajatuksista.
Monet haaveemme ovat saavutettavissa, jos vain on valmis tekemään tarpeeksi töitä niiden eteen.Unelmointihan auttaa jaksamaan harmainakin päivinä. Vaikkapa matkatoimiston nettisivuston selailu on lähes yhtä ihanaa kuin lopulta matkalle pääseminen.Vaikkakin mulla on krooninen matkakuume, kuten krooninen kenkien osteluvimma ;D
Elämä tarjoillaan meille jokaiselle pieninä hetkinä.On tartuttava hetkeen. Uskallettava elää. Elämä on nyt, ei sitten, kun olemme eläkkeellä. Kuka meistä tietää päiviemme määrää, ei pidä elää sitku-elämää vaan tässä ihanassa hetkessä, joka on välillä myös viheliäisen piinaavaa! Kaikilla meillä on elämässämme tilanteita, jolloin on vaikeaa pysyä jaloillaan ilman toisten tukea. Vaikeista kokemuksista selviytyneen on syytäkin olla itsestään ylpeä. Nyt voin sanoa olevani aika ylpeä meistä mieheni kanssa, meidän eka asuntoremppa elämän aikana.
Joko sinä asut unelmakodissasi?
