Hellettä. Sisustamista. Ihmettelyä uudessa kodissa. Viikonlopun kesävieraat. Suloisia suviöitä. Puolenkilsan uintilenkki Pielisellä ja rantapiknik. Täydellinen kesäpäivä.
Tällaisena hellepäivänä ei malta bloggailla vaan nautitaan kesästä ja jäätelöstä ;) Täällä on todellinen helle vaikak välillä sataa vettä taivaan täydeltä ja ukkostaa. Mutta onhan se hyvä, että välillä sataakin.
Suloisten sadesointujen laulua kuunnellen ja uutta kotia sisustellen. Taidan ottaa pienen pikarin viiniä.
Täällä on helle. On todella trooppinen ilmasto, +25-+30 astetta. Liian kuuma ainakin näin muuttosääksi. Öisin ei saisi nukutuksi ilmaan puhallinta, liika on liikaa. Ukkostaa ja sadat salamat lyövät taivaalla, sataa vettä mutta tää trooppinen sää on liikaa mulle. Blääh! En tiedä kuinka mahduimme vanhassa kodissa kaikkien tavaroidemme kanssa kun tuntuu, että ne kaikki eivät mahdu isompaan uuteen kotiimme. Aion lahjoittaa ylimääräiset tavarat, kirppistä en enää jaksa alkaa pitämään. Mä oon niin puhkipoikki. Onneksi tänään näen ihastuttavan ystävättäreni pitkästä aikaa. Jotain muutakin mietittävää kuin muuttaminen ja tavaroille paikan etsiminen. On kiva tehdä pientä naposteltavaa uutukaisessa kodissa ja vaihtaa kuulumisia muuttokiireiden keskellä.
Vicky Rostin Sata Salamaa sopii hyvin tähän kuin eiliseenkin päivään. Täällä salamoi!
Helle. Hiki. Muutto. Haikeus. Tavaroille paikan etsimistä. Eikö tää muutto jo lopu! Taidan ottaa pikkupäikkärit ja jatkaa sitten hommia. Olenhan nyt lomalla mutta kodin haluan pikaisesti kuosiinsa! Mieheni asentaa kaverinsa kanssa parvekkeellemme verhotankoa, enää puuttuu verhot niin saamme tarvittaessa asunnon viileämmäksi kun aurinko ei paista suoraan sisään.
Muutama muukin on jo sanonut minulle, että tällainen kuumuus on jo liikaa. Vaikka onkin viilentimiä niin kaikilla ei ole kotonaan ilmalämpöpumppua. Tukalasää, joka toivon mukaan kohta helittäisi. Lämmin kesä on kiva mutta liian tukala sää on liikaa! Mä saan huomenna vieraaksi ystävättäreni Suomen Turusta, ihanaa! Teen pientä naposteltavaa ja päivitetään tietoja :D
Täällä on kiire! Eilen saatiin upean muuttoporukan kanssa tehtyä muutto uuteen kotiin. Entisessä kodissa on joitain pieniä tavaroita ja loppusiivous. Hurjaa! Tänään laitellaan uutta kotia kuntoon ja nautitaan helteestä. Eilen täällä oli yli kolmekymmentä astetta lämmintä, tarkenee!
Mites siellä ruudun toisella puolella menee?
Ei valiteta liikaa kuumuudesta. Tästähän usein maksetaan, että päästään lämpöiseen :)
Jospa sitä oikein etsisi niistä miljoonasta mustasta muovisäkistä sen uikkarinsa muuton keskellä ja kävisi uimassa!
Ajattelin laitella teille muutaman remppakuvan uudesta kodistamme. Vanha kotimme on 48 neliötä ja uusi on 60 neliötä + autotalli. Uuden ja vanhan kotimme välillä on matkaa noin 500 metriä. Mieheni on tehnyt pitkää päivää ja hienoa jälkeä, pitkäpinnainen kaveri vaikka minua välillä itkettikin. Mulla on hieno mies :)
Viikonloppu mennään netittömästi, koska saamme uuteen kotiin netin vasta maanantaina. Taidan silti vierailla netissä äitini luona. Täällä on mielettömän lämmintä, +30 astetta, liian kuuma vaikka lämpimästä tykkäänkin. Olisi muuttoilmaksi kelvannut hieman viileämpikin sää. Taidan lompsia kohti uutta kotia ja levittää parkettilattialle kiiltoainetta. Iltapäivällä tuodaan isot ja painavat huonekalut. Se olisi eka yö uudessa kodissa, toivottavasti kaikki menisi hyvin. Tosin jos ikävä yllättää, niin saatetaan tulla patjojen kera unille vanhaan kotiin.
Näkymää olohuoneesta keittiöön.
Olkkaria.
Mieheni maalasi seinät , karmit ja ovet hyvin taitavasti.
Huomatkaa edelliseltä asukkaalta jäänyt lamppu :D Ei oo mun tyylinen!
Makuuhuone, joka edelleen on hieman liian pieni. Tänne ostamme liukuovella olevat vaatekaapit.
WC/kylpyhuone/sauna. Uusimme saunaan oven. Siellä on nyt tummanharmaalla lasilla oleva saunanovi.
Maalia pintaan, värinä Tikkurilan pilvi! Hennonharmaa väri.
Iso lasitettuparveke. Laitatamme parvekkeelle nukkamaton, verhokiskon ja verhot, jotta parvekkeen saa tarvittaessa pimeäksi ja viileäksi liialta auringonvalolta.
Vanhasta kodista kaipaan jo nyt todella paljon koivujen läheisyyttä ja tiettyä pesämäisyyttä parvekkeella. Olen kyllä toivonut parvekkeelle lisää kokoa ja nyt sitä sitten on! Täytyy varoa mitä menee toivomaan :D
Käytävää ja naulakkoa.Lattiassa paperit maalausroiskeita varten. Käytävän ja olohuoneen erottaa tällainen naulakko kaapisto.
Postaukset ovat nyt kovin lyhyitä. Pitkiä päiviä uuden ja vanhan asunnon välillä. Toivon mukaan teimme oikean ratkaisun oikealla hetkellä. Toivon kovasti, että uusi asunto alkaa tuntumaan kodilta kun saamme sinne illalla omat kalusteet. Ja viikonloppuna hankin kotiin muutaman uuden sisustusjutun.
Oletteko ikävöineet muuton hetkellä vanhaa kotianne? Tai tehneet suuria virheratkaisuja asuntojen kanssa?
Mä oon niin puhkipoikki ja pahin on vielä edessä :/ Nyt kun ei pääse pelkästään muuttamaan vaan on vielä remppaaminen ja pitkät työpäivät uudella kodilla niin tää alkaa jo maistumaan puulta, hohhoijaa! Vielä muutaman päivän tsemppipuristus muuttoon niin helpottas. Mieheni on maalannut kauniit seinäinnat ja kai sekin auttaa asiaan ja kodikkuuteen kun saa paikoilleen omat tavaransa. Nyt voisin ottaa sellaiset muuttoavut tänne kuin amerikkalaisissa muuttosarjoissa. Kaikki hoituu kädenkäänteessä :D Ei ainakaan unta tartte etsiä, sanatkin ovat sekaisin. Itkettää. Mä oon niin valmista kauraa unille jo hyvissä ajoin iltasella. Toivon mukaan tää muuttuu vielä iloksi!
Tänään ajattelin käydä iltapäivästä ystävättäreni kanssa pienellä piknikillä, jos kerkiän. Tuntuu muuttokin kivemmalta, kun pääsee hieman tuulettumaan limun ja suolapalan voimalla.
Nyt ei irtoa juttua tän enempää, oon vaan niin väsynyt. Uusi koti, itse asiassa hieman jännittää kuten ystäväni totesi minulle omasta muutostaan eilen illalla.
Terveiset muuton keskeltä! Välillä täytyy ottaa hieman rennommin. Aikataulussa mennään. Toivon, että kotiudumme uuteen asuntoon. Vielä se ei tunnu kovinkaan kodikkaalta. Saa nähdä joudummeko etsimään uuden kodin, kodikkaamman. Katsotaan! :)
Ilmassa on haikeutta, koska olemme asuneet nykyisessä asunnossa 3,5 vuotta. Mukavat naapurit ja kiva taloyhtiö. Mutta tämä nykyinen on vaan niin pieni kahdelle ihmiselle, 48 neliötä.
Mansikoita, juustoleipää, Tuc-keksejä ja viinirypäleitä kera pienen kuohuviinipullon.
Juhannus meni rempatessa uutta kotia. Olen tullut siihen tulokseen, etten ostaisi isoa taloa, jota täytyisi rempata ja rempata, blääh! Olen liian mukavuudenhaluinen sellaiseen. Tää pintaremppaaminen on jo aikalailla aikaa vievää puuhaa mutta on kyllä mukava ihastellakin omien kätöstensä jälkiä. Kotikaupungissanikin on hyvä asua, kunhan on vaan töitä jatkossakin. Lomalla on kuitenkin kiva matkustella ja katsella muutakin maailmaa.
Mietin viikonloppuna ystäväni kanssa millainen olisikaan unelmakoti ja sen sijainti. Koska unelmia täytyy olla, niin miksi niistä ei sitten ihan kirjoittaisi. Suurin osa postauksessa olevista kuvista on ihanaisesta Suomenlinnasta. Siellä vaan tuppaa maksamaan asunnot puoli miljoona euroa ja vuokra-asuntoihinkin on pitkät jonot. Tosin en olisi muuttamassakaan tässä vaiheessa elämääni sinne, mutta unelmia täytyy olla :) Tästä linkistä pääset Suomenlinnan vuokra-asuntojen sivuille.
Unelmakotini on järven tai meren rannalla. Talo ei olisi mikään valtavan suuri. Minulle on tärkeää asuinympäristö ja vesistön läheisyys on todella tärkeää. En voisi asua sellaisella paikkakunnalla jossa ei olisi lähellä merta tai järveä. Asuimme edellisessä kotikaupungissamme lammenrannalla ja rakastin vesistön läheisyyttä. Oli mahtavaa mennä iltauinnille, istua laiturilla auringossa ja nähdä vuoden aikojen vaihtelu lammella. Vesi elementtinä on rauhoittava tekijä, liekö johtunee siitä kun olen horoskoopiltani vesimies ja entinen kilpauimari. Opin 2-vuotiaana Ruotsissa uimaan, aivan itse. En ole koskaan käynyt uimakouluissa.
Tove Janssonin kesäpaikka oli Klovaharun Pellingin edustalla Porvoossa oleva pieni luoto. Sinne haluaisin vielä matkata. Unelmani olisi asua saaristossa, siellä näkisi meren voiman ja vuoden aikojen vaihtelun. Olisi ihana omistaa enemmänkin kotieläimiä, kirjoitella tarinoita ja nauttia elämästä. Unelmien koti löytyisi Suomenlinnasta. Suomenlinna on niin idyllinen paikka, että sille ei vedä vertoja mikään paikka maailmassa. Se olisi tarpeeksi lähellä, lauttamatkan päässä Helsingin keskustasta mutta silti se on oma pieni saarensa. Voisin myös kuvitella asuvani saaristossa, luodolla. Riittäisi kun siellä olisi työpaikka ja toimiva netti. Olisi ihana elää suht omavaraista elämää ja hankkia kaupasta vain ne pakolliset tarvikkeet. Ihannoin myös majakoita, jotka seisovat uljaasti kallioisella maaperällä meren pauhatessa sen ympärillä.
Olen nähnyt elämäni aikana paljon eri maita, olen saanut matkustella ja mennä sydämeni kyllyydestä. En tiedä onko minuun iskenyt jonkinlainen keski-ikäisyys ja vanha sieluisuus, mutta nauttisin kovasti asua rauhallisessa paikassa, saaristossa tai järven lähellä. Elin nuoruuden rakkauteni kanssa 8,5 vuotta ja hänestä erottuani otin kiinni kaikki menetyt vuodet. Menin joka viikonloppu baareissa, perjantai ja lauantai. Rankkaa. En enää jaksaisi, eikä enää ole sellaista kiinnostustakaan mennä yöelämässä. Tähän vaikuttaa nykyinen parisuhteeni. Viihdyn hyvin kotona. Oma aika ja kiireettömyys tekevät hyvää sielulle ja kropalle. On tehtävä sellaisia asioita, joista todella nauttii. On toki kiva käydä silloin tällöin tyttöjen kanssa viihteellä (lue: väkertää hiuksia korkkiruuville ja kipitellä korkkareilla, ottaa pari pikaria skumppaa sekä laulaa karaokea). Mutta kai tämä on sitä tuomaa kokemusta ja viisautta? Kaikella on aikansa ja paikkansa. Elämä muokkaa meitä ihmisenä, kasvamme koko elämämme ajan.
Suomenlinnassa on samanlaista saduntuntua, kuin Astrid Lindgrenin kirjoissa.
Yksi ihanista paikoista olisi asua viinitilan läheisyydessä, vaikken viinien ystävä olekaan mutta viinitilat ovat vaan niin kauniita! Italiassa Toscanan ja Etelä-Ranskan Provencen alue,ah,mitä ihania pieniä villoja ja mitkä maisemat!
On ihanaa unelmoida haaveiden rannalla ja irtaantua arjen ajatuksista.
Monet haaveemme ovat saavutettavissa, jos vain on valmis tekemään tarpeeksi töitä niiden eteen.Unelmointihan auttaa jaksamaan harmainakin päivinä. Vaikkapa matkatoimiston nettisivuston selailu on lähes yhtä ihanaa kuin lopulta matkalle pääseminen.Vaikkakin mulla on krooninen matkakuume, kuten krooninen kenkien osteluvimma ;D
Elämä tarjoillaan meille jokaiselle pieninä hetkinä.On tartuttava hetkeen. Uskallettava elää. Elämä on nyt, ei sitten, kun olemme eläkkeellä. Kuka meistä tietää päiviemme määrää, ei pidä elää sitku-elämää vaan tässä ihanassa hetkessä, joka on välillä myös viheliäisen piinaavaa! Kaikilla meillä on elämässämme tilanteita, jolloin on vaikeaa pysyä jaloillaan ilman toisten tukea. Vaikeista kokemuksista selviytyneen on syytäkin olla itsestään ylpeä. Nyt voin sanoa olevani aika ylpeä meistä mieheni kanssa, meidän eka asuntoremppa elämän aikana.
Huh ja puh! On tää remppaaminen rankkaa. Maalaan seiniä varmaan unissanikin :D Ennen maalaamista seinät olivat hieman punertavat mutta nyt ne ovat vaaleanharmaan. En vaan voisi asua asunnossa, jossa seinäpinnat eivät olisi siistit. Tänään kirjoitin tähän nykyiseen asuntoon alivuokralaissopimuksen erään perheen kanssa. Mikä onnenpotku, että he tarvitsivat asuntoa juuri koko heinäkuuksi, niin meidän ei tarvitse omasta pussistamme kaivella kuukauden vuokrarahoja. Mutta hieman kevennystä sunnuntai-iltaan. Monellakohan olisi loma loppu tai puolivälissä, jos jonot olisivat 10 päivän mittaiset :D Kamalaa!
WOW, se oli mun eilinen kommentti. Satuin katsomaan tilastoja blogini kävijämääristä. Olen pitänyt blogia puoli vuotta, nyt kirjautuneita lukijoita on huimat 164 , päivittäin blogiani lukee 250-350 ihmistä ja puolen vuoden aikana sivuillani on vierailtu melkein 40 000 kertaa. Kiitos kaunis Teille ihanille :) Olen huomannut, että antamalla asioille aikaa ja luottamalla siihen, että elämä kantaa, niin asioilla on tapana loksahdella näköjään paikalleen ♥ Vaikka välillä usko horjuu ja ärräpäät lentävät.
Katselin eilen illalla netistä uuteen kotiin piensisustus tavaroita.
Kartellin Stone- jakkara sopisi myös hyvin sivupöydäksi. Kirkkaan värinsä ansiosta se ei ole liian räikeä.Sisustusidean sivulla on hyviä tarjouksia, muun muassa Gantin sisustustyynyt ovat -20% alennuksessa. Onko teillä omakohtaisia kokemuksia Stone- jakkarasta?
Olen aika tarkka sisustuksen suhteen ja jos haluan jonkin design- tavaran niin syön vaikka kaurapuuroa loppukuun, kunhan koti on kodikas ja kutsuvan kaunis.
Olohuoneeseen ostan tämän tyyppisen lipaston ja asetan lipaston yläpuolella joko taulun tai peilin. Peili toisi enemmän avaruuden/tilan tunnetta olohuoneeseen.
Lipaston päälle aion laittaa shampanja coolerin jacooleria koristamaan valkoiset kukat.
Remppa jatkuu. Olemme siivonneet asuntoa, hinkanneet hiomapaperilla seiniä, otettu saunanovi pois paikoiltaan ja ja ja...tänään on vuorossa seinien maalausta, moppausta ja ikkunoiden pesua. Vielä on paljon tehtävänä ja ensi viikolla onkin edessä tavaroiden muuttoa. Pitkiä päiviä, innokkaat muuttoapulaiset ja se ikuisuus-projekti häkkivaraston siivous. Tänään tulee uusi vuokralainen kirjoittamaan sopimusta. Nimet paperiin ja tuttavani koiraa lenkittämään. Aika touhukas juhannus mutta mitäpä sitä ei tekisi, että koti olisi kodikas. Hikisiä hetkiä mutta antoisia.
Kuinkas teidän juhannus on mennyt? Grilliruokaa, saunomista saunavastan kera, juhannuskokon ihastelua, tanssahtelua kukkaleningissä, ystävien seuraa ja itikoiden tappamista eller hur?
Oon ihastunut ihan viime aikoina Hallo Helsingin uuteen levyyn. Syviä sanoituksia, ei mitään liirumlaarumia, kolahtaa!
Vasten auringon siltaa on just juhannukseen sopiva biisi, kivan hemppis.
Täällä on rempattu ja luettu Muumien Vaarallinen juhannus-kirjaa. ToveJAnssonin kirjat ovat mahtavan hyviä, lapsenmielisille ja niissä on aikalailla aikuistenjuttuja, Toven omasta elämästä. Mutta kuinka aika rientääkään. Isäni kuolemasta tuli eilen 1,5 vuotta. Ikävä on iso, mutta se on jo hallittavissa. Kun sain tietää kuluvalla saaneeni uuden työpaikan, niin minulle tuli mieleeni, että kerronpa heti asiasta vanhemmilleni. Tuntui niin tyhjältä, kun en voinutkaan kertoa iloisesta asiasta isälleni. Joinain suuren ikävän päivinä saavun ruokakassien kotiin ja lyyhistyn niiden keskelle itkemään isoa ikävää. Itku helpottaa. Isällä on varmasti hyvä olla tähtitarhassa.
Eilen oli uskomattoman hieno päivä.Sain kaksi kivaa vuokralaista, saatiin siivottua uutta kotia ja sain itselleni niin hyvän mielen tavattuani muutaman ihanan ihmisen.Juhannus ei ole juhannus ilman perinteistä mansikkakakkua, teen sitä joka vuosi. Se on ihan perinne. Joskus onnistuu joskus ei. Onneksi ostin mansikoita, jotka olivat makeita ja isoja. Suomalaisia.
Löysin netistä ajankohtaisen runon mutta tietokoneen päivitys pamahti tulla ennen sitä hetkeä ennen kuin kerkesin ottaa linkkiä talteen ja kone sammui, mutta seuraavassa jutussa kiteytyy tärkeä sanoma.
Juhannus sitä se on:
Kukilta tuoksuvia iltoja, ystävien heleätä naurua ja puheen sorinaa. Sitäkö se on Juhannus?
Rauhallisuutta laineiden liplatessa veneen kylkiin. Kohon iloista hyppelyä, makkaran tirisevän tuoksuja ja saunan vastojen vienoa aistikkuutta. Sitäkö se on Juhannus?
Varjoisten iltojen Juhannus:
Yöttömän illan pitkiä hetkiä, kyyneleitä yksinäisten pullon suusta lohdutusta onnettomien sydänten huokailuja. Sitäkö se on Juhannus?
Pahaa oloa pusikoissa hoipereilivia askelia huutoa järven toiselle puolelle. Uhmaa,minähän uin tuonne. Sitäkö se on Juhannus?
Läheisten kyyneleitä kadonneiden ja turhaan hukkuneiden kaipauksesta.
Heillä vain oli Juhannus.
Käytiin eilen kalalla, saimme kisulle yhden särjen, wuhuu. Hurja saalistaja tappoi kalan ja söi sen parempiin suihin.
Abban Summer Night Cityn myötä toivotan turvallisen mukavaa juhannusta.