Sieniretkellä

Eilen aamulla klo 6 starttasimme auton kohti sienimetsää. Hengittelin hiljaisuutta. Hiljaisia aatoksia. Lepuutin viikon ajalla väsynyttä mieltäni ja kehoani. Samoilimme metsässä nelisen tuntia ja saaliina oli kasa herkkutatteja. Metsässä samoilu on mitä parhainta hyötyliikuntaa.

Toissa syksynä keräsin puolukoita reilu 200 litraa, silloin suorastaan asuin työpäivän jälkeen metsässä. Mutta se fiilis, jonka saa raittiissa ilmassa liikkumisesta, se on mieletön ja unenlaatukin paranee. Onhan sitä ihana syödä talvella omin kätösin kerättyjä herkkuja. Olen aina rakastanut kermassa, voissa, ja sipulin kera paistettuja sieniä, mutta viime syksynä sain todeta sairastavani sienisokerin imeytymishäiriötä.

Sienisokerin imeytymishäiriössä on hyvin samankaltaiset oireet kuin laktoosi-intoleranssissa. Oireet alkavat muutaman tunnin kuluttua sieniruokien nauttimisesta. Lisäksi imeytymätön sokeri sitoo vettä ja aiheuttaa vatsan turvotusta, voimakasta kipua sekä ripulia. Kivut ovat niin voimakkaat, että tuntuu kuin vatsassa olisi tulipallo. Voisin vielä kuvailla kipua niin kovaksi, että olin varma kuolemastani, sen verran kovat ovat kivut syötyäni sieniruokia. Mutta mikään ei voi viedä minulta ihanaa syksyistä harrastusta, sienien ja marjojen keräämistä, kunhan en vaan itse syö sieniä.

Reipasta viikkoa!

Ps. Huomenna julkistan VS-arvonnan voittajan.