Nöyrät kiitoksen sanat!

Nyt on suuren kiitoksen aika!
Olen niin liikuttunut ja ymmärkäisen onnellinen. Uudistuneet
ajatukseni, asenteeni ja blogikirjoitukseni ovat kirvoittaneet
ihmisten ajatuksia. Useat ovat kiitelleet minua yksityisviesteissään, jotta
ovat saaneet uuden suunnan ja valoisuutta elämäänsä. Elämän, jossa
vanhat asiat eivät enää kahlitse, niitä uusia oivalluksia. Elämä, joka on elämänmakuista ja tunteita, ei rooleja, joita vetää päivästä toiseen. On kovempi juttu olla oma
itsensä kuin vetää miljoonia roolia ja kerätä hyväksyntää
tavarataivaan ja roolien kautta. Kulissit ovat kumminkin hauraat, ne murtuvat
aina jossain vaiheessa. Kun päätät tehdä jotain, niin tee se täysillä ja muista pitää sydän mukanasi. Se on lahjomaton kaveri elämän varrella. Elämäkokemukset opettavat kohtaamaan asiat uusiin silmin.


 Olen niin nöyrän kiitollinen teistä ihanat lukijat ja kiitollinen yleensäkin elämälle!
Olen isäni äkillisen kuoleman jälkeen kohdannut itseni uudelleen,
kelannut elämääni ja oppinut kuuntelemaan sisintäni. Olen saanut
järjettömän määrän oivalluksia, lumoavaa syvyyttä elämääni. Minussa on auennut monia portteja.
Isoja fiiliksiä, asioita jotka tuntuvat, luottamus elämään ja
unelmia, jotka toteutuvat yksi kerrallaan. On luovuttava jostain, jotta voi saada jotain uutta elämäänsä. Elämä on arvaamaton, mutta kaunis. 
 Se on välillä kovaa ja hankalaa, mutta myös niin upeaa,
että olen ajoittain aivan kananlihalla elämän tarjoamista ihanuuksista.
High fivet sinne Pyhään
paikkaan onnellisten satamaan, jossa vesi virtaa aina tyynesti auringon kullatessa horisonttia. 
Onnea, ikävää ja rakkautta. Ei suurta murhetta vaan elämän
sävyjä.

 
Mä oon niin iloinen, koska onni on kumminkin niin haurasta tekoa, niin iloitsen nyt kun siihen on aihetta. 

Malja teille ihanille!