maanantai 22. syyskuuta 2014

Nöyrät kiitoksen sanat!





Nyt on suuren kiitoksen aika!
Olen niin liikuttunut ja ymmärkäisen onnellinen. Uudistuneet
ajatukseni, asenteeni ja blogikirjoitukseni ovat kirvoittaneet
ihmisten ajatuksia. Useat ovat kiitelleet minua yksityisviesteissään, jotta
ovat saaneet uuden suunnan ja valoisuutta elämäänsä. Elämän, jossa
vanhat asiat eivät enää kahlitse, niitä uusia oivalluksia. Elämä, joka on elämänmakuista ja tunteita, ei rooleja, joita vetää päivästä toiseen. On kovempi juttu olla oma
itsensä kuin vetää miljoonia roolia ja kerätä hyväksyntää
tavarataivaan ja roolien kautta. Kulissit ovat kumminkin hauraat, ne murtuvat
aina jossain vaiheessa. Kun päätät tehdä jotain, niin tee se täysillä ja muista pitää sydän mukanasi. Se on lahjomaton kaveri elämän varrella. Elämäkokemukset opettavat kohtaamaan asiat uusiin silmin.



 Olen niin nöyrän kiitollinen teistä ihanat lukijat ja kiitollinen yleensäkin elämälle!
Olen isäni äkillisen kuoleman jälkeen kohdannut itseni uudelleen,
kelannut elämääni ja oppinut kuuntelemaan sisintäni. Olen saanut
järjettömän määrän oivalluksia, lumoavaa syvyyttä elämääni. Minussa on auennut monia portteja.
Isoja fiiliksiä, asioita jotka tuntuvat, luottamus elämään ja
unelmia, jotka toteutuvat yksi kerrallaan. On luovuttava jostain, jotta voi saada jotain uutta elämäänsä. Elämä on arvaamaton, mutta kaunis. 

 Se on välillä kovaa ja hankalaa, mutta myös niin upeaa,
että olen ajoittain aivan kananlihalla elämän tarjoamista ihanuuksista.
High fivet sinne Pyhään
paikkaan onnellisten satamaan, jossa vesi virtaa aina tyynesti auringon kullatessa horisonttia. 

Onnea, ikävää ja rakkautta. Ei suurta murhetta vaan elämän
sävyjä.


 
Mä oon niin iloinen, koska onni on kumminkin niin haurasta tekoa, niin iloitsen nyt kun siihen on aihetta. 

Malja teille ihanille!


SHARE:

4 kommenttia

  1. Kaunista alkavaa viikkoa sinulle <3

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa hyvälle. :)
    Itsekin aikanani kulississa eläneenä tiedän, mitkä paineet ne loivat ja kuinka syvässä suossa sitä olinkaan. Oli vain yksi ainoa vaihtoehto, jos aioin jäädä tähän maailmaan ja se oli elää minuna ilman mitään toisten luomia toiveita ja toisten mielikuvia. Siinä huomaa, kuka on ystävä ja kuka rakasti vain sitä kulissia, materiaa tai kuvitelmaa. Todellisuus on aivan eriä, kuin kiiltokuvat. Jollemme kelpaa omana itsenämme, haluammeko sellaisia ihmisiä oikeasti elämäämme?!?!? Haluammeko elää toisten mielten mukaan vai sitä elämää, mikä juuri "minusta" on hyvä elämä?!
    Kaunista, sinunlaistasi viikkoa!
    -Viltsu

    VastaaPoista
  3. Kiitos kauniista blogistasi! Totta joka sana. :)

    http://pikku-bambin.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Tulin rutistamaan sua tänne (RUTISTUS) ihan vaan koska sä olet juuri tuommoinen, IHANA <3

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig