sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Melankoliaa luutarhassa*

Eilen mietittyä:
Moni meistä erehtyy luulemaan, että asiat jatkavat kulkuaan loputtomiin samalla tavalla - voisi omistaa talon tai toisen ihmisen. Moni on unohtanut rakastaa taloaan ja läheisiään. Siksi minä toisinaan nousen yöllä ja katson taivaalle ja kiitän näistä asioista ja ihmisistä elämässäni. Juuri sinusta, joka nyt luet näitä rivejä. Joskus kaikki tärkeä sanotaan rivien välissä. Tällä nykyisellä kotikaupungillani on surullinen sielu, vaikka kadut ovatkin välillä täynnä naurua. Se pinnan alla oleva melankolia, joka ei vetoa enää minuun. Olen pitänyt jäähyväisiä tälle kodille, johon jo kiinnyimme. Kahdessa vuodessa voi hyvinkin rakastua huoneistoon. Harvassa talossa asuu päällikkö ja sheriffi,kuten meidän talossa. Tämä ikiroudassa oleva setä nimittää itseään tällä tittelillä. Varsinainen intiaanipäällikkö Istuvahärkä. Villinlännen meininkiä, jiihaa!


Käyskentelin perheeni kanssa luutarhassa, hautausmaalla. Ajattelin niitä kaikkia yllättäviä elämän kohtaamisia ja itkettäviä kohtaloita nimien takana. Lintujen iloa kuolleiden yllä. Suruvaipan lehahdus. Kesän vihreän viimainen kainalo. Luutarhassa on aina viileää ja murheet ovat kuopattu monen metrin syvyyteen. En tiedä kummituksista, mutta meillä tapahtuu joskus kummallisia asioita. Kissatkin seurailevat ja ääntelevät tyhjälle ja juoksentelevat jonkin näkymättömän perässä. Mutta kyllä meille mahtuu muutama henki, hyvä tapainen - totta kai! 
Päikkäreissäkin vieraili mennyt aika ja edesmenneet rakkaat. Minulla on vilkas unielämä.

Eilen illalla siivosin innoissani kotimme kaappeja ja pakkailin vaatteita ja tavaroita laatikoihin ja mustiin jätesäkkeihin. Miksi jäteäsäkkejä ei voisi olla kaikissa sateenkaarenväreissä? 
Sen verran olen oppinut edellisistä muutoista, että nyt kirjoitin säkkien ja laatikoiden päälle mitä ne sisältävät. Ei ole hakuammuntaa.
Ostin pari lonkeroakin. En mustekalan, vaan Laitilan Wirwoitusjuomatehtaan. Kesän tavoitevaattet mahtuvat päälle, joten nyt voi herkutella.Röyh!


Leppoisaa sunnuntaita!


 Eilen käytiin avoauto ajelulla. Sää on kolea, kuten useina muinakin kesäkuun alkuina.
Mutta eiköhän lämpöä saada viimeistään,kun koulut alkavat elokuun puolivälissä :D















SHARE:

2 kommenttia

  1. Mukavaa sunnuntaita... kera mukavien henkien ja kisujen :)

    VastaaPoista
  2. Satu osaat kirjoittaa niin kauniisti ja ajatuksella. <3 Elämä on monesti jo näyttänyt että kulku ei jatku rutiinilla, tulee suuria iloja ja suuria suruja. Viime kädessä tärkeintä on ihmiset. <3

    Ihanaa sunnuntaita Satu <3

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig