Murheenlaaksossa tumman kyynelvirran äärellä*

Rakkautta ja huolenpitoa päiväänne, ystävät!

Täällä pakataan,murehditaan ja asiat tursuvat saumojensa läpi.

Muutto ei askarruta, se on terapiaa, mutta pari muuta asiaa saavat mieleni murheiseksi.

Voiko kyyneliinsä hukkua? Mistä kyyneliä riittää? Voiko silmät muurautua umpeen useamman päivän itkemisestä? Miksi kyyneleet on vaikea niellä? Miksi pitkään itkiessä alkaa särkemään päätä? "Itke vaan, se helpottaa"- ei todellakaan pidä paikkaansa, Miksi on niin raskasta hengittää ja unikin on kateissa? Miksi itkeminen lamauttaa ja hävittää ruokahalun? Voiko Murheenlaakso viedä ihmisen ikiajoiksi syövereihinsä? Voiko särkyneeseen sydämeen ja huoliin kuolla? Voiko? Miksi?
En ole miesmuistiin murehtinut ja itkenyt näin paljoa kuin viime päivien aikana.

Ainakaan olo ei ole kovin mukava tällä hetkellä.
Kunpa kelloa voisi kääntää hieman taaksepäin.
Jospa ei olisi myöhäistä.
Enää luotan vain omiin vaistoihini, en toisten sanoihin.
Onneksi minulla on ihana mies tukenani.
Uskallan näyttää tässä kovassa maailmassa pehmeän sydämeni.
Toivon parasta ja pientä ihmettä.Enkelten apua ja ohjausta.
Kyynelvirran takaa lausun sanat, "kuulkaa rukoukseni"!