Sattumaa vai kohtaloa? - sielunmaisema*

Eilen oli erittäin hauska päivä. Poikkesin vanhassa kotikaupunginssani, Nurmeksessa. Asuimme aikanaan kolme vuotta Nurmeksessa, josta kaksi ihanassa kerrostalo kodissa lammen rannalla. Rakastin uutta kotiamme niin paljon sen toimivuuden, valoisuuden ja lähes täydellisen sijainnin takia. Oli mukava rapsaista sauna päälle ja mennä uimaan lampeen. Nurmes on muutenkin kauniimpi ja rennompi kaupunki kuin Lieksa. 
Paljon muistoja. 
Minun oli aivan pakko kaartaa kotitalomme pihaan ja ihailla laiturilta tuttuja maisemia. Poikkesin samalla reissulla myös tapaamassa toiselta puolelta Suomea tullutta kummipoikaani. Aion nähdä näitä ihania useimmin,kun muutan Helsinkiin.

Olen hypähdellyt ympäri kotia iloisena ja pakannut tavaroita. Olen muistanut melkein joka päivä kiittää, että saan asua niin kivassa kodissa. Tänään pohdin Nurmeksessa entisen kotimme lammen rannalla, johon rakastuin sydänjuuriani myöten ja siellä 3 vuotta asuneena, että miten elämässä pääydytään aina jonnekin? Ihmisiä, jotka tapaan yllättäen ja he jäävät elämääni loppuelämäksi tai vain hetkeksi. Elämä antaa ja se myös ottaa. Minulle elämä on antanut paljon vaikka on myös ottanutkin taivaaseen rakkaita ihmisiä. En olisi koskaan tutustunut kummipoikani äitiin, jollen olisi asunut Nurmeksessa. Olisin jäänyt paljosta paitsi!

Tapahtuvatko asiat sattuman oikusta, kohtalon johdattamana vai sattumanvaraisten valintojemme seurauksena?
Joskus elämä rakennetaan toisaalle. Iritiottoja, jotka ovat onnenkantamoisia, kun muistaa kuunnella sydäntään. Pahinta olisi jumia elämässään ja haaveilla haaveilemisen perästä koskaan toteuttamatta haaveitaan. Haaveeni ovat toteutuneet kovan työn tuloksena, mutta silti toteutuneet. Uskalla sinäkin haaveilla!

Minulla on omani ja se näyttää kohtalokkaan hyvältä. Sain uskomattoman lisätyötarjouksen. Aina työtä ei tarvitse edes itse hakea, hassua. Meillä ei ole kristallipalloa, joka näyttäisi kuinka kiikumme hoitokodin keinutuolissa vielä satavuotiaana. Elämä on nyt.

Voin toteuttaa pitkäaikaisia haaveitani Helsingissä.  Minulla on hyviä muistoja monta elämän matkalaukullista ja haaveita vielä suurempi määrä. Olen kiitollinen.

Elämä on sattuman ja kohtalon sekoitusta.

Juuri minun näköistäni.

Elämä on hauras, eikä sitä voi kontrolloida.

Tapasin suloisen pienen pojanja hänen suloisen äitinsä. Sain pusutella pikkuista ja halata ystävätärtäni. Nämä ovat niitä tärkeitä.

Näissä maisemissa sieluni lepää.