Stailasin parvekkeen kesäkuosiin. Muuttolaatikkomeri :D
Sisälläkin on kovin tummaa, mustia jätesäkkejä rivissään kuin terrakottasotilaat konsanaan.
Eilen kävin eräältä naiselta suklaalevyä vastaan ison kasan muuttolaatikoita. Ette voi arvatakaan, kuinka odotan perjantaita ja ekaa muuttokuorman vientiä Helsingin Käpylään. Meillä on pieni koti, mutta vielä suuret päivät.Eksyn varmasti aluksi kujien sekamelskaan. Harhailen labyrintissä vailla päämäärää. Nautin maltillisesti uusista kadunkulmista ja uudesta elämänvaiheesta. Jumiutunut elämä saa vauhtia. Rinta rottingilla kohti uusia nöyryytyksiä!
Eilen kävin eräältä naiselta suklaalevyä vastaan ison kasan muuttolaatikoita. Ette voi arvatakaan, kuinka odotan perjantaita ja ekaa muuttokuorman vientiä Helsingin Käpylään. Meillä on pieni koti, mutta vielä suuret päivät.Eksyn varmasti aluksi kujien sekamelskaan. Harhailen labyrintissä vailla päämäärää. Nautin maltillisesti uusista kadunkulmista ja uudesta elämänvaiheesta. Jumiutunut elämä saa vauhtia. Rinta rottingilla kohti uusia nöyryytyksiä!
Minulla on sydämessä ilo ja odotus, sillä viikonloppuna tapahtuu
kaikkea kivaa. Muuttolaatikoita. Unia mankeloiduissa lakanoissa.
Lennokkaan kuplivan hauskoja hetkiä hyvän ruuan hetkellä Tonavan
rannalla. Kuplista tulee niin iloiseksi. Minua viehättävät kuohuviinin
kuplat, mutta se onkin sitten aivan toinen tarina. Vieras maa ja vieras
kieli.
Rohkeita päätöksiä elämässä ja
uskallusta elää. Säännöt on tehty rikottaviksi, unelmat toteutettaviksi
ja päivät elettäviksi. Viisaat neuvovat, että kohtuus kaikessa. Mutta
minä haluaisin syödä kaikkea lihomatta, hyvän olon ja kunnon käymättä
lenkillä ja kuntosalilla, karkit ja ruisleivät, ainaisen kesän, auringon
ja kuun ja kodin meren rannalta. Taskutkin tunkisin tähtiä täyteen. Jos
ei uskalla haaveilla suuria, niin näivettyy. Siperia ei ole opettanut
minulle, mutta elämä sitäkin enemmän.
Täällä on ollut viileää ja tuullut kovaa, onneksi elopainoa on sen verran ettei tarvitse laittaa kiviä taskuun painoksi ettei lähde navakan tuulen matkaan. Tuuli on soitellut parvekkeen laseja, mutta meidän Maija, Myrskyluodon Maija uhmaa myrskyä ja on ollut parvekkeella nukkuen lepotuolissa. Eilen kävin herkuttelemassa kuhalla Timitran Linnassa. Se paikka on vaan niin tunnelmallinen ja herkullisia ruokia henkivä paikka.
Olen kerrassaan ihastunut ruokaan ja miljööseen. Harvoin saa niin hyvää ruokaa, olen sanaton!
Kissat mönkivät iltaisin aina parvekkeella laatikoita pudotelen ja hienosti kasatuista laatikkorivistöistä on turha haaveillakaan :D |
Tsemppiä muuttohommiin ;)
VastaaPoistaIhania kuvia ja kovasti zemppiä muuttoon. Uudessa kodissa ensimmäisenä yönä on aina ihmeellistä. <3
VastaaPoista