Unelmoin viikosta, johon kuuluisivat vain minä, kirjoja, paljon paperia, kyniä, kirjoja, valkoviiniä, kuivattua espanjalaista kinkkua, juustoja ja yksinäinen mökki. Se saisi olla kaukana merellä, missä kuuluisi vain lokkien laulu. Kissatkin voisivat ulkoilla luodolla. Voisin kokea meren voiman ja sen eri muodot. Myrskyä ja tyyntä. En kaipaisi ketään, kun minulla olisi ne tarinat. Minusta tuntuu aina hyvältä astua huoneeseen, joka on täynnä tuhansia tarinoita ja menneitä elämiä. Tuhansia tarinoita, joihin voi hukuttautua. Ja kynä ja paperia.
Olisi niin rentouttavan luovaa elää hetki karusti ja keskellä monikasvoista merta. Onneksi olen päässyt lähelle merta, pääsen ihailemaan sitä 10 minuutin matkan päähän. Mielikuvitusmatkailu on halpaa. Ja voi matkustaa melkein mihin tahansa ja kuka vaan. Paluu todellisuuteen, pitäisi varmaan todeta, että nauttikaa, hellettä vielä tiedossa! Talvi on vielä kilometrien päässä.Helsingissä sataa vettä ja kuuntelen viemäriaarioita.
Suloista!
Tummanpuhuvan kaunista viikonloppua kaikille :)
Tummanpuhuvan kaunista viikonloppua kaikille :)
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.