Marimekko-arvonta ihanille lukijoilleni*

Ajattelin ilahduttaa Teitä ihania uusia ja vanhoja lukijoitani Marimekon-arvonnalla.

Arvottavana on Marimekon monikäyttöinen pussukka kera lehtiön.

Arvontaan pääset kertomalla Marimekko muistosi/unelmasi ja toimivan sähköpostiosoitteesi. 

Arvonta päättyy torstaina 14.10.2016.

Arpaonnea!

On kuin söisi kaurapuuroaan kultalusikalla*

Tänään töihin. Elämysmatkan jälkeen arki on kuin söisi 

kaurapuuroaankin kultalusikalla. Olen sairastellut kuluvana syksynä hyvin paljon. Josko nyt olisi aika jo olla terveempi, toivon kovasti. Tässä meinaa nimittäin positiivisempikin Pirkko masentua. Haluaisin sytyttää pimeyden tuleen ja nähdä kaiken valoisana. Melankolinen maisema, joka ei vaadi mitään. Sen kanssa on ajoittain helppoa samaistua, olla yhtä.

Mutta eilen oli aivan valtavan kaunis päivä. Oi, mitä ihania hetkiä. Meri ja taivaanvalo,joka on kietonut kirpeän syyspäivän helmaansa. Luonto hehkuu. On tunne,että voi tapahtua mitä vaan. Tosin en halua taivaan tippuvan niskaani. 

Niinä päivinä, kun jalassa ovat vain vasemman jalan saappaat ja alakulo meinaa vallata mielen. En jää vatvomaan ikäviä asioita vaan ajattelen positiivisia asioita. Kuinka voin selvitä tästä voittajana? Miksi olen nyt tässä tilanteessa? Asenne vaikuttaa paljon siihen, kuinka suhtaudumme asiohin ja kuinka selviydymme niistä. Mutta on myös toki niitäkin päiviä, jolloin olen yhtä melankolisuuden kanssa. Mutta peruspositiivisella asenteella elämä näyttää himppusen verran kauniimmalta ja siinä selviytyminen on helmpompaa. Elämä on elämisen arvoista, hiotaan sitä sisäistä timanttiamme joka päivä.

Rentoudun kirjaa lukiessani (hankin jo Cheekin kirjan) tai laittaessa hyvää ruokaa. Myös ystävien kanssa vietetty aika on luksusta. Ja jos ystäviä vielä tapaa hyvää ruuan äärellä, niin se on tuplaluksusta. Nukkumisesta puhumattakaan. Kaikkea tasapainossa.

Huonompikin päivä voi kääntyä valoisammaksi, kun miettii elämää ja sitä, mistä kaikesta on kiitollinen. Kiitollisuus lisääntyy ja särmät hioutuvat.

Minusta on tulossa vähitellen kissa - unta riittää, olen laiskan sutjakka, rakastan lämpöä ja mukavuutta ja näytän kynteni, kun tarve vaatii. Haluan valvoa silloin kun pitäisi nukkua ja toisin päin. Olen aina valmis juhlimaan, nauttimaan hyvästä ruuasta ja nukkumaan. On luksusta haaveilla tulevasta ja uusista neuleista. 

Illalla yllätän meidät lettukestein.

Saatanalliset hammassäkeet ja jälkisanat*

Eilen oli hampaan poisto ja työterveyslääkärillä käynti. Lääkäri pyöritteli päätään, kun kerroin hänelle sukurasitteistani. Totesi vaan, että " on sinulla geenit". Ei kovin valoisa tulevaisuus. Ja lähete kokeisiin.

Ei mennyt tämän viikon aloitus, kuten Strömsössä. Näköjään tämä päivä osoittautui kulminaatiopisteeksi. Sitten oli äsken tämä hampaan juurien poisto. Hampaiden poisto tai juurihoito ovat suoraan saatanasta. Nyt sitten makaan pakastimesta otetun marjapussin kanssa poski poskea vasten kuin paremmatkin ystävät ja toivon veren hyytävän ilman lääkkeitä.

Lisäksi välillä on vaivannut hirvittävä jäätelönhimo. No, nyt sitä saa sitten syödä ihan luvan kanssa. Mielinmäärin. Kolme päivää pelkkiä kylmiä keittoja, jäätelöä ja rahkaa. Oujee!

Niin, ja säitten puolesta on sama olla viltin alla puoli naamaa puuduksissa. Eihän auringosta ole mitään hyötyä. Yöllä se ei paista ja päivällä näkee muutenkin .

En pysty sanoinkuvailemaan sitä hermostuneisuuden ja tuskantunnetta, joka oli ennen toimeenpiteeseen menoa. Pelotti. Kipua on saanut tässä kärsiä jo tarpeeksi, miksi vielä lisää? Olin niin stressaantunut pelosta, että välillä piti muistuttaa itseään hengittämään, hoipuin hammaslääkäriin ja lähes pyörryin tutkimustuoliin. Se hampaanpoiston jälkikipu on suoraan saatanasta. Ajatuksiani ei voi oikoa, kuten hampaita. Onneksi sentään viisaudenhampaat ovat pysyneet minusta kaukana. Koputtaa puuta*

Katson aamun hämäryydessä kuluneita päiviä hellyydellä.

Tähyän jo syyslomaa.

Silloin laulelen kaukana vierailla mailla.

Koleutta ja pimeyttä uhmaten.

Kylmän karkoittajina kynttilät, 

teetuokiot, viltti-illat ja kisun kehräys.

Olen miettinyt nopeasti katoavia päiviä. Sitä miten vaahterat punastuvat yhdessä yössä. Joka puolella on kelaista, punaista, oranssia ja ruskeaa. Hieman piristystä tähän kipuiluun. Vaikkakin suhtautumiseni syksyyn onkin ristiriitainen, koska vihaan kylmyyttä joka pureutuu luihin sekä ytimiin saakka. Sitä kevättä ja lämpöä odotellessa...

Mutta oli tässä päivässä jotain hyvääkin. Arabianrannan Stickdentin hammaslääkäri oli nopea toimissaan ja hoiti juurien poiston vartissa ja mä olen edelleen elossa. Hammaslääkäri pelkoni karisi lähes kokonaan. Kuola vaan valui suupielestä. 

Perustiistai!

Kivuliaspäivä, unohtamatta niitä unelmia sekä hymyä*

Huomasin aamulla, että kas, kylläpä muovit vihertää! Siis hienot muovikukkani, jotka näyttävät ihan aidoilta, ja monet luulevat minua varsinaiseksi viherpeukaloksi, vaikka meillä on kyllä enemmänkin kasvien viimeisen matkanpää, hautausmaa.

Tänään on jännä- ja kivuliaspäivä. Työterveydessä käynti ja sen jälkeen hampaanpoistoon hammaslääkäriin. Joo, hankin jo jääkaappiin rahkaa, keittoja sekä pakastimeen jäätelöä. Voi kipu, tätä en olisi enää kaivannut.

Syksy se tulee ryminällä, vaikka värit luonnossa ovat jo vahvasti syksyn puolella. 

Puut pukeutuvat keltaisiin ja kahiseviin juhlamekkoihin, riisuutuvat viivytellen. Raukeus hiipii jäseniin. Syödään omenoita kantoineen. Muistellaan mennyttä kesää. Kuinka suloista olikaan nukahtaa sudenkorennon sirinään.

Harmillisesti syksyn mukana saapuvat myös sateet ja toisinaan maanantaipäivät, jolloin huonosti nukutun yön jälkeen päätä särkee ja muutenkin vähän harmittaa. Tällaisina päivinä pitää tajuta tulla suoraan töistä kaupan kautta kotiin - vaikka se tarkoittaisikin sitä, että pitää perua treffit parhaan ystävän kanssa, keittää iso kuppi teetä ja olla vaan. Tosin tänään paistaa aurinko.

Ulko-ovessamme on kyltti, jossa lukee "Muista avaimet, unelmat ja hymy". Näillä eväillä pääsee tässä harmaassa päivässä jo pitkälle ♡

 Kannattaa hankkia Michael Monroen suunnittelema Roosa nauha, tuotto menee hyvään tarkoitukseen.

Ravintola suosituksia - kun ilta voi tuntua pieneltä lomalta*

Lauantai-iltana menimme ystäväni kanssa syömään Grande Grilliin, joka sijaitsee Aleksanterinkadulla. Hinta- ja laatusuhde ovat tässä paikassa kohdallaan. Valitsin listalta hedelmäisen Steak Saladin, johon lisänä otin vuohenjuustoa. Ja valinta osui niin nappiin, todella herkullista. 

Olisin ottanut alkupaloiksi sipulirenkaita, mutat tiedusteltuani tarjoilijalta ovatko ne ravintolassa tehtyjä vaiko pakasteita, niin jätin tilaamatta, koska sipulirenkaat olisivat olleet pakasteita. Harmi, koska sipulirenkaat ovat kuitenkin niin helppotekoisia. Jälkkäriksi tilasin amerikkalaistyyppistä porkkanakakkua sekä Ben&Jerry´s-jäätelöpalloja.

Grande Grillissä saat ernomaisia liha- ja salaattiruokia. Taustalla ei ole kova äänistä musiikkia vaan paikka on oikein aikuiseenmakuun. Siellä pystyy keskustelemaan ystävän kanssa huutamatta kovan taustamelun puuttuessa.

Loppuilta vierähti Strindbergin baarissa, jossa nautimme juustoja ja viiniä. Strindbergissä suosittelen maistelemaan alkoholitonta inkivääriolutta. Strindbergin baari on tunnelmallinen ja atmosfääri on rennon, mutta hienostuneen kodinomainen, suurien kirjahyllyjen keskellä oleva baari. Kun ilta voi tuntua pieneltä lomalta, kun saa viettää aikaa hyvässä seurassa.

Kotiin tultuani tuossa ilta puoli kymmenen aikaan olin niin väsynyt, että suihkun jälkeen menin suoraan unille. Ja kylläpä uni tekikin hyvää. Nukuin kellon ympäri, uni on todellista luksusta! Toiveita tälle viikolle: tyyntä ja tasaista – ei mitään järisyttävää, ei huippuja, ei aallonpohjia. Sellainen tasapaksu, tavallinen viikko, kiitos. 

Näen kaikkialla välillä vain sortoa ja synkkiä asioita.

Mutta haluan nähdä enemmän sydämellisiä asioita. 

Sen täytyy tarkoittaa

toivoa ♡

Elämä on aivan liian lyhyt, syö siis ensin jälkiruokasi ;)

Se tunne...

Se tunne, kun

syyssade ja -tuuli vihmovat kasvoja. Se tunne, kun

ulkona alkaa hämärtämään niin, että autojen valot luovat katuun valojuovia. Se tunne, kun

laskee askel askeleelta matkaa kotiin ja se tunne, kun

avaa kotioven ja kasvoille lehahtaa oman kodin lämpö ja tuoksu sekä kisun rakastava huomaathan minut tervehdys-naukaisu. 

Koti.

Teehetki Vuittonilla - sydämellisiä hetkiä perjantaissa*

Teehetki ystävän kanssa Vuittonilla. Miljöö oli upea, tee oli hyvää ja seura myös. Eikä sovi unohtaa aasialaisia perjantaiherkkuja.

Eilen sain tärkeitä tuloksia, mielenrauhaa ja olen niistä valtavan kiitollinen vaikka tutkimukset ovatkin vielä kesken ♡ Kiitän nöyrästi Helsingin kaupungin työterveyttä. Teette upeaa työtä ihmishenkien hyväksi. Minunkin sydämeni eteen on tehty upeaa töitä.

Sitä oppii, lähes joka päivä elämästä uusia asioita ja oppii entistäkin enemmän kunnioittamaan olemassa olevia asioita. Tärkeintä on se mitä kannamme sydämessämme mukanamme, olemalla aitoja ja rehellisiä itsellemme, ei omaisuuden määrä tai suuret pihat. Henkinen rikkaus, jota ei voi ostaa rahalla. Sitä ei kaikilla ole.

Kuten eilen taas juttelin asiakkaan kanssa, niin omaisuuttamme ei laiteta meille mukaamme kuolinvaatteen taskuihin. On tämä hetki, tulevaisuus tulee aina ilman suuria suunnitelmiakin. On oltava tasapainoisen onnellinen tässä hetkessä, tulevasta ei voi koskaan tietää. On suuri kunnia saada olla tyytyväinen elämäänsä juuri nyt. En tarvitse yltiöonnellista onnea. Armo tulee osaksemme, kun oivallamme sen suuren pienen asian elämässä, elämä ei voi olla koko ajan suurta hienoa mahtipontisuutta. Se on juuri tätä suloisen rosoisen takkuilevan tyyntä myrskyn edellä elämää! 

Kiitollinen.  Vaikka välillä sitä toivoo, että pääsisi pois kaikesta. En halua turtua elämään, vaikka välillä kaikki tuntuu murtuvan.

Aurinko kurkistaa pilvenraosta, maa on yöllisestä sateesta kiiltävän musta, aurinko kurkottaa säteillään vanhaa tammea ja kultaa sen valollaan.

Kotona. Suojassa viileältä tuulelta ja syyssateilta. Lähellä tärkeimpiäni. Lepoa ja lukemista. Nautin hiljaisuudesta.Tässä hetkessä on kaikki ♡