Arvottavana on Marimekon valko-punainen tasaraita kangaskassi sekä Dermosilin kullanvärinen kynsilakka, Schwarzkopfin BC Excellium plumping spray ja Sensain throat and bust lifting effect-rasva.
Eli kaikkea kaunista tulevaan kevääseen.
Tulin iloiseksi margariinirasian päivämäärästä. Päiväyksessä luki huhtikuu, se ei siis voi olla enää kovin kaukana ja sittenhän on jo melkein kesä. Etenkin näin talvella, kun ollaan menossa kohti kevättä, niin kaikki mikä muistuttaa kesästä on mieltä virkistävää.
Arvontaan voivat osallistua vain blogini rekisteröityneet lukijat.
Tänään koittaa kotiin lähtö ja on ihana tavata rakkaimpansa. Edessä on pitkä lentomatka, 15 tuntia. Onneksi minua on siunattu hyvillä unenlahjoilla :D
Kisut ovat kuulema kovasti ikävöineet mamia ja toki minäkin heitä.
Seuraavan kerran suuntaamme matkalle helatorstain pitkänä viikonloppuna Vilnaan.
Mutta alkuviikosta lupaan purkaa kamerani muistikorttia ja kertoa teille kuvin matkastani Rioon, Brasilian ehkä tunnetuimpaan kaupunkiin.
Mukaan tarttui jälleen kerran paljon kokemuksia, upeita maisemia ja kokemuksia. Olen intona. Matkailu, harrastuksistani kallein, mutta rakkain. Siispä töiden kimppuun heti ensimmäisenä arkena. Suloista sunnuntaita täältä helteestä!
Onnea isälleni taivaaseen, 66-vuotissynttäreiden kunniaksi.
Vilkutan sinulle huomenna lentokoneesta pilvien päältä ♥
Olet aina sydämessäni, muistoissani ja tekemisissäni mukana viisailla neuvoillasi.
Olen onnellinen siitä, että miten paljon koimme ja näimme yhdessä. Mutta aika loppui kesken! Elimme. Riitelimme, huusimme ja kuitenkin rakastimme toisiamme, näytimme tunteemme aina ja täysillä ja pyysimme anteeksi. Nauroimme ja nautimme elämästä, ja arvostimme toisiamme. Isä uskalsi elää ja nähdä maailmaa. Olen miettinyt paljon sitä, missä olisimme jos isälle olisi annettu aikaa enemmän. Elämä on kuin vuodenajat, ne molemmat muuttuvat välillä arvaamatta. Olemme kohtalomme kyydissä matkustajina. Huomisen määränpää on tuntematon. On elettävä nyt. Ei ollut mahdollisuutta sanoa hyvästejä. Jos isä olisi ollut vanhempi kuoleman olisi ymmärtänyt paremmin.
Katseltiin toissapäivänä korkeuksiin Corcovado-kukkulan laella kohoavaa 710 metrin korkeudessa käsiään levittävään Kristus-patsaaseen. Patsasta pidetään yhtenä maailman uudesta seitsemästä ihmeestä.
Eilen muisteltiin veljeni kanssa Copacabanan rannalla isää ja vanhoja hyviä aikoja. Niitä kymmeniä ulkomaanmatkoja, merenrantoja, sukellusjuttuja, uima-altaita, auto- ja uintiretkiä ja hurjan hyviä muistoja. Kuinka nousin isäni kanssa Lieksassa junaan ja jäin Lapalien asemalla pois, menin metsään, järven rantaan, istuin kuistille ja aloitin loman. Oli liplatus ja räiske, havina ja tuiske. Oli perhe, ystäviä, saunan lämpö ja raukeat jäsenet. Makasin päivän laiturilla, soutelin, luin kirjan, kävin aamu-uinnilla, kävelin metsätietä kauppaan tai käytiin kauppa-autolla, läiskin hyttysiä, läiskin korttia, menin saunaan, peseydyin omenan tuoksuisella suihkugeelillä, luin illan hämärässä, aamun ruskossa, hiippailin ulkona, kun aurinko nousi. Ihana lapsuus ja nuoruus, tällaisia hetkiä lomalla vietin lapsuudessa ja nuoruudessa. Sitä ajattelee, että vuodet vieriä saa, kunhan saisi pitää rakkaimpansa vierellään.
Terveiset äidille Suomeen ♥
Muistan sen, kun eilisen, kun isäni kanssa oltiin Pielisen jäällä porkurilla ja rakennettiin koti sisälle maja. Se oli lapsuuden taikamaailmaan. Kömmin peiton alle ja maailma muuttui salaperäiseksi. Jos muuten joskus harmittaa, rakentakaa maja. Majassa on eri meno kuin muussa maailmassa. Koskaan ei ole liian aikuinen rakentamaan majaa.
Cheekin sanoja lainatakseni:
"faijan tavoin valinnu nää reissumiehen saappaat voi tätä taakkaa, aah! tän matkan voi vetää tääl monel taval välillä tuntuu kun ois pulssiton, elämän kovettama"
Pikaiset terveiset Rion auringosta. Lämpöä ja toki päivittäisiä sateitakin on riittänyt. Sademetsäkaupungin vehreyshän ei säilyisi, jos siellä ei sataisi tasaisin väliajoin.
Tää on ollut tähän saakka todellista lomaa, isolla ällällä.
Minulla on teille valtaisasti kerrottavaa kera kuvien. Tiedän, että äitini lukee blogiani, niin äiti, kaikki on täällä hyvin. Ei tartte miettiä rusketussalonkiin menoa :D Täällä huojutaan palmujen tahtiin.
Rio, upea kaupunki ja tämä lämpö, sitä olen kaivannut koko pitkän talven. 35 asteen lämpö, joka hellii pohjoisen kylmyydessä kangistuneita niveliäni ja meri, joka siintää sinisenä, valkoinen hiekka ja latino atmosfääri. Olen eri aivan eri maailmassa, vaikka olemmekin saman taivaan alla kuin Suomessakin. Tekee välillä nähdä kuutamo toiselta laidalta maailmaa.
Kellonaika on täällä vain neljä tuntia Suomen aikaa jäljessä, joka helpottaa jetlagia. Tuleva Olympiakaupunki on hieno omassa rosoisuudessaan.
Lentokone on kohta ilmassa ja olemme matkalla Brasiliaan, Rio de Janeiroon 9 päiväksi. Kolmen tunnin lento vaihtokentälle ja siitä noin 12 tunnin istuminen Rioon eli noin 16 tuntia istumista. Ikävä jo kisuja ja miestäni. Mutta nyt on loma ja tapaamme pian.
Lupaan ottaa paljon kuvia, kertoa matkasta ja sen tunnelmista kunhan palaamme 9 päivän kuluttua Suomeen. Aiomme käydä ainakin Sokeritoppavuorella, Favela-kierroksella, Copacabanan ja Ipaneman rannoilla, tunnelmoida vaijerihissillä 007 tapaan, ihastella Kristus-patsasta ja samoilla sademetsässä. Sambaa, viiniä ja kenties jalkapallo-ottelukin.
Rio de Janeiro on päiväntasaajan alapuolella ja Atlantin rannalla Kauriin kääntöpiirin tuntumassa. Rio on São Paulon jälkeen maan toiseksi suurin kaupunki. Elohopea kipuaa +30-35 asteen tietämille, joten kylmyydestä ei tarvitse kärsiä. Metroverkosto on Riossa hyvin kattava, ja esimerkiksi matkat keskikaupungin ja Copacabanan ja Ipaneman välillä taittuvat helposti. Corcovadon Kristus-patsas ja jyrkkinä seinäminä nouseva Sokeritoppavuori ovat kukkulaisen kaupungin tunnusmerkkejä, ja toimivat kaupungin ikoneina valkokankaalla ja postikorteissa. Erikoisterveiset äidille :) Seikkailu alkakoon! Matkaa voit seurata Instagramissa, satumkirjavainen.
Ihanaa hiihtolomaa ja leppoisaa viikkoa kaikille :)
Kisujen vihollinen matkalaukku ja kuinka sen saisi vaan katoamaan? Mamma lähtee taas matkoille,mutta palaa aina kivojen tuliaisten kera. Ikävä on molemminpuolinen ♡
1.Minua palelee usein ja siitä syystä olen alkanut epätykätä talvesta.
Onneksi huomenna pääsen Rio de Janeiron lämpöön.
Ajatukseni leijuu jo Brasilian lämpöön ja rannoille, siellä kaukana - kauas niin ajassa kuin kilometreissäkin.
2. "Kannettiinko tätä tyyppiä pienenä kassissa eikä muistettu nostaa kantojen kohdalla, vai mikä ihme sitä vaivaa?" Eniten harmittaa ihmisten pahansuopaisuus, miksi aina pitää olla joku kiusanhenki, joka yrittää pilata toisten ilon. Onneksi on olemassa karma, joka tulee vastaan sellaisillekin tyypeille, joilla kasvaa otsassa jotain sellaista, jota en nyt kirjoita tähän. Onko toisen ilo ja onni siltä toiselta pois? Ei ole, mutta näitä kaikkia-vastaan-sotivia tyyppejä on välillä aivan liikaa! Voisiko heidät suunnata suoraan mustaan aukkoon?
3. Inhoan matelijoita ja käärmeitä, hyi ja iiiiiiik!!!! Sekä eläinten rääkkääjiä.
5.Myöhästymistä. Siis itse en voi olla myöhässä tai tulee tilanne. Enkä oikein siedä sitäkään että muut myöhästyy, ilman sen suurempaa syytä. Miksei sitä voisi samantien järjestää elämäänsä niin että ehtii? Sen verran voi tietysti myös kunnioittaa toisten aikatauluja että tulee ajoissa, johan sen isoisäkin tiesi että täsmällisyys on kuninkaiden kunnia.
6.Sukkahousuja. Ne ovat välillä oikea pahuuden ydin, suoraan saatanasta ja pirun itsensä keksintö. Hiostaa, kiertyy jalkojen ympärillekin omituisesti ja on hankalat pukea. Ja se pituus: ei oikein ikinä hyvä. Jos ei ole haarakiila polvissa niin sitten on vyötärönauha kainaloissa.
7.Pelkuruutta ja vastuuntunnottomuutta / -pakoilua. Miten tietyille tyypeille tullekin aina ihan puun takaa se, että toimistaan ja sanoistaan joutuu useimmiten vastuuseen? Isot ihmiset, joilla on suuri suu ja pienet teot. Se, että jätetään hommat tekemättä ja tehdään kaikki muuta kuin pitäisi tehdä.
8.Mamban levyä en ostaisi kuuna päivänä.
9. Sellaisia tyyppejä, jotka koko ajan joka paikassa leveilevät perheensä varallisuudesta. Ne, joilla itsellään ei ole mitään osaa eikä arpaa varallisuuteen. Leveily. Oliko olevinaan jotenkin parempi isän moottoripyörän ja purjeveneen kanssa? Oikeasti varakkailla ihmisillä ei ole tarvetta leveillä omaisuudellaan! Mun mielestä normaalia suhtautumista rahaan siis on juurikin se, että sitä käytetään sen verran kuin sitä on. Jos sulla on varaa ostaa upouusi bemari.. ANNA MENNÄ! Jos sulla ei ole, älä osta sitä. Älä osta sitä jonkun statuksen takia.
10. Olen aikalailla kaikkiruokainen, mutta inhokkini ovat papuruoat, kalamureke ja kalakuviot sekä haggis, YÖK!!
Mitkä ovat sun inhokit?
Ollaan kuulolla, mä oon nyt lomalla ja lähden aikaisin aamulla kauas, sinne missä on lämmin! Pysykää siivellä mukana, blogi ei jää lomalle ;)
Tavarataivaan ja materian haluaminen ja hamstraaminen on loputon suo. Etsi sinäkin oma voimavarasi ja luottamuksesi kinoksen alta, älä stressaa. Olen oppinut luopumaan minulle tarpeettomista tavaroista, joita olen aikanaan hamstrannut. Ylimääräisen tavaran kuljettaminen mukana on varsin stressaavaa. Onni ei saa olla sidoksissa tavaroihin ja niiden määrään. Ilman ylitsepursuavaa materiaa voi keskittyä kaikkein tärkeimpään, olennaiseen. Elämään ja sen pieniin ihaniin asioihin. Älä hukuta itseäsi tavaramereen. Matkalaukkua pakkaillessakin koetan pitää järjen päässä ja ottaa mukaani vain minimimäärän tavaraa. En tarvitse matkoille mukaani koko omaisuuttani. Sisäisesti tärkeimpiä asioita et voi ostaa kaupasta. Olet arvokas omana itsenäsi.
Juuri sinä, ihanainen :)
"Minä tiedän. Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen."
(Muumipeikko ja pyrstötähti)
Ystävättäreni tuli taas meren takaa käymään Suomessa ja piipahdimme edullisilla burgereilla Kiilassa. Kiila on kiva ja tunnelmallinen ravintola aivan keskustan sydämessä. Kiilaa vastapäätä on pieni tapasbaari, josta saa makoisia tapaksia, juomia unohtamatta.
Jostain syystä eilen illalla mieleeni tulvahti muistonpätkä hyvin kaukaa. Märän villalapasen pintaan tarttuneiden lumikikkareiden tuntu kielellä. Muistatko miten istuttiin lumikasan päällä ja nypittiin lapasia huulilla? Voin melkein tuntea nopeasti sulavan lumen ja villalangan haituvat suussani. Ei ole nykyajan goretex -rukkas-lapsilla samaa kokemusta.
Ja varoitus, älä syö keltaista lunta! Jäätyneet metalliaidathan kuitenkin houkuttelevat pieniä kieliä vuosikymmenestä toiseen. Oi, nuo lapsuusmuistot. Ne ovat luksusta. Ainutlaatuista.Korvaamatonta. Ja niissä on mukana monia ystäviä. Vaikka osa on jäänyt matkan varrella pois elämästäni, niin olen kiitollinen kaikista tuttavuuksista tähän astisen elämän matkani varrella. Pidetään talvituulten viuhuessa sydän lämpöisenä.
Älä unelmoi elämääsi, vaan elä unelmasi elämässäsi todeksi, äläkä koskaan unohda ystäviäsi, niitä nelijalkaisiakaan
Arvokkain omaisuutesi on viisas ja luotettava ystävä ♡
Vuosi on vierinyt nopeasti, taas on ystävänpäivää.
On suuri suru, koska kaikilla ei ole ystäviä ja he kokevat tällöin olevansa yksinäisiä. Älä lannistu, jos koet olevasi yksinäinen, koska maailmassa on erittäin vähän mahdottomia asioita. Yksinäisyyttä paetaan liian usein pullon pohjalle ja muihin negatiivisiin keinoihin. Viikolla oli juttu iltapäivälehdessä siitä, kuinka pieni eskarilainen ei ollut saanut kutsuja syntymäpäiväjuhlille, kuten muut lapset. Monesti lapset oppivat meiltä aikuisilta käytöksestä ja jutuistamme. Kaikkien kaveri ei tarvitse olla eikä ystävyyttä voi pakottaa. Mutta mitkä traumat se jättääkään ihmiseen, kun häntä hyljeksitään jo lapsena. Pienikin ystävällinen ja positiivinen ele voi pelastaa toisen ja meidän omankin päivämme. Olemme erilaisia ja hyvä niin. Hyvä, kun kiertää, samoin kuin ikävätkin asiat.
Hyvät ihmissuhteet kantavat meidät surullistenkin päivien ylitse. Ystävyys paranee vanhetessaan kuin viini.
Ystävyys on rehellinen, aito ja ajan myötä syntyvä paketti.
Minulla on ystäviä ja minulla on teidät, ihanat blogini lukijat.
Kiitos!
*
Tein eilen pitkän harkinnan jälkeen ostopäätöksen, Samsung Galaxy S6 Edgen ja kylkiäisiksi sain vielä leffa/pelilasit - Samsung Gear VR, joiden arvo on 150 euroa. Puhelimessa on aivan huikea kamera, joka tulee tosi käyttöön ja etenkin matkaillessa on tärkeää, ettei aina tarvitse raahata mukanaan järkkäriä. Suosittelen sydämellisesti tätä puhelinmallia. Jotain actionia siis lepopäiviin Samsung Gear VR-lasien myötä, vaikka unimaailmani on jo hyvin sekavan selkeä. Viime yönä juoksin unissani pingviinejä karkuun,söin berliininmunkkeja,omasin lentokyvyn ja tapasin kuolleita tuttujani. Muistan unesta isäni sanat, "Satu puolet sinusta asuu taivaassa". Kauniit sanat ja herättyäni jäin miettimään niitä toviksi. Perjantaisen tankkauspäivän jälkeen on taas lähtenyt elopainokin laskuun. Läski pakkaantuu siis kiinteämpään muotoon :D
Perjantai-iltana näimme ystävän kanssa ja poikkesimme Morrisonsissa lounaalla. Siellä ruoka-annokset ovat suuria ja hinta varsin sopiva. Erittäin kiva ilta, antoi voimia flunssan keskelle.Ja tiedättekös missä olen viikon kuluttua jo toista päivää? Rio de Janeirossa.
Ihanan ystävänpäivää kaikille sydämellisille ja sydämettömille♥
Niin kauan kuin on hyviä sydämiä ja kädet tekevät hyviä töitä, ei ole mitään syytä olla epätoivoinen maailman puolesta.
-Peter Corylis -
Haluan jakaa Teidän kanssa upean biisin Kerkko Koskinen ja Kollektiivilta. Tallinnan-lautta. Nerokkaat sanat, kielikuvia ja mahtipontisuutta.
"Katulamppu heiluu, mä tiedän että,
sä et oo mun aina tai ollenkaan
Silti kiilto mun silmissä ei oo vettä,
se on kaipuutta uskomattomaan
Mä oon sisältä mustaa jäätä,
vie mut mukanasi minne vaan
mun kasvot mainosvaloja heijastaa
Mulla ei oo yhtäkään syytä jäädä,
Teinit mulkoilee pöydästä niitä,
Vie mut heiluvaan Tallinnan lauttaan,
missä aikuiset kompuroi
me ei olla ikinä niin kuin noi
ja sä sait aloittaa uudelleen
Kerro kuinka sä kauan sitten,
ajoit kallioleikkaukseen
Sano sairaalassa ne korjas kaiken,
Maailma heiluu, mä tiedän, että,
Vie mun heiluvaan Tallinnan lauttaan,
sä et oo mun aina tai ollenkaan
Tuo tuolla alla, se ei oo vettä,
se on portti uskomattomaan
missä aikuiset kompuroi
Teinit mulkoilee pöydästä niitä,
jos mä voisin olisin aivan muu
me ei olla ikinä niin kuin noi
Kansi on liukas, eikä kukaan huomaa,
jos joku moottoriin silpoutuu
Meidän lompakoissa on valokuvia liikaa,
Vie mut heiluvaan Tallinnan lauttaan,
me ei olla ikinä niin kuin noi."
missä aikuiset kompuroi
Teinit mulkoilee pöydästä niitä,
me ei olla ikinä niin kuin noi,
