Todellinen seikkailu Odessaan - Ukrainaan

"Oi Odessa, sä helmi Mustameren". Not! Odessa eli Idän-Ibiza oli jumiutunut neuvostoaikaan ja rantakin oli nähnyt parhaat päivänsä. Olimme kohteessa paikallisten ja venäläisten turistien kanssa, sillä korviimme ei kantautunut englantia, italiaa, espanjaa saatikka suomea. Jokapaikassa on kyrillisiä kirjaimia. Täytyisi osata venäjää todella hyvin, että osaisi edes tilata ruokaa. Monesta ravintolasta, kun ei löydy englannin kielistä ruokalistaa. Englantia puhuu vain harva, mutta käsimerkeillä ja elekielellä pärjää jonkin verran. Meidän onneksemme saavuimme nälkäisinä Odessan kolmanneksi rankattuun ravintolaan Tavernettaan, jossa oli loistavaa englantia puhuva tarjoilija ja englannin kielinen ruokalista. Mikä tuuri!

Saavuimme siis  Odessaan aivan hetken mielijohteesta. Olimme lomailemassa Moldovan Chisinausta, josta on 180km ja noin reilun neljän tunnin ajomatka Odessaan. Menimme paikalliselle bussiasemalle, josta nousimme minibussiin kyytiin (10e) ja huristelimme petroolin käryisessä bussissa kohti Odessaa. Ylitimme Moldovan ja Ukrainan rajat. Moldovan raja oli siisti, mutta Ukrainan raja oli hyvin venäläismäinen. Rajalla bussiin nousi tullimies, joka katsoi kaikkien passit ja keräsi ne leimausta varten. Saimme noin 10 minuutin odottelun jälkeen passimme takaisin. Matkalla katselimme bussissa kolme elokuvaa, venäjäksi dubattuina, tottakai! Ja kuulimme ysärihitit yhä uudelleen ja uudelleen.

Oli muuten mielenkiintoista nähdä paikallista maaseutua, on kuin olisi tehnyt aikahypyn menneisyyteen. Vaikuttavaa. Kun saavuimme Odessan bussiasemalle, se näytti ensisilmäyksellä kaaokselta. Siinä oli bussiasema ja tori vierekkäin. Kävimme vaihtamassa rahaa ensitöiksemme bussiaseman rahanvaihtopisteellä, jotta saisimme maksettua taksimatkan hotellille. Sitten alkoi taksin etsiminen. Suuntasimme bussiaseman terminaaliin ja saimme apua hieman englantia osaalvalta virkailijalta. Hän tilasi tilasi  meille taksin ja ohjasi oikein taksiin saakka. Taksimatka maksoi 2e. 

Hotellimme Odessassa oli Boutique Hotel California, paikallisen luokituksen mukaan viiden tähden hotelli, mutta suomalaisen luokituksen mukaan se olisi ollut kolmen tähden hotelli. Huone oli sviitti, siisti ja siinä oli parveke. Ja olihan hotellissa myös paikallisen keräilijän Marilyn Monroe keräilykokoelma. Olen siis yöpynyt samassa hotellissa kuin Marilyn Monroen Joe DiMaggiolta saamat alushousut ;D Huoneeseen kuului aamupala (yö maksoi kahden hengen huoneessa 90e). Ja aamupalallahan oli tarjolla hedelmäkorin vieressä tiukkaaviinaa, vodkaa. Aamupalahuone oli hyvin venäläismäinen eikä siinä voinut kyllä kuvitellakaan olevansa Kaliforniassa. Parvekkeelle oli käyttöä, vietimme siellä myöhäisiltaa siemaillen paikallista Odessa-kuoharia takit päällä, kuten aidossakin Kaliforniassa hiihtoloman aikana, jossa oli muuten todella kylmä sää.

Suuntasimme hotellista Odessan uimarannalle, joka oli todellinen pettymys. Sen loisto on jäänyt muutaman vuosikymmenen taa.  Oli graffiteja, parhaat päivänsä nähnyt laituri, rähjäinen yleisilme eikä palmupuita missään. Mutta, jos Odessaan kumminkin mielii rantalomalle, niin kannattaa valita merenrantahotelli, jossa on kylpylät ja uima-altaat. Esimerkiksi hotelli Nemo on sellainen, siellä saa jopa delfiiniterapiaa. Kyseenalaista kylläkin.

Koska ilta ja tuleva pimeys painoi päälle, menimme Nemo-hotelliin ja tilasimme taksin omaan hotelliimme. Paikalle saapui ilmeisesti hotellin omataksi, näytti kylläkin yberiltä. Tiesin missä hotellimme sijaitsee (hyvä niin!), koska tyyppi ajeli hieman pidempää kautta. Sanoin lopulta, että jäämme pois tässä, että hotellimme on aivan parin kulman takana. Tämä kyyti maksoi 5 euroa, tiedä paljonko olisi maksanut, jos olisimme vain istuneet tällä huviajelulle kyyditettävinä. Suuntasimme matkalla hotelliin paikalliseen ruokakauppaan, jossa bongasin kylmäkaapissa olevia juomia. Aah, minulla olikin jo kova jano! Mutta pettymys oli suuri. Jonossa oli varmaan kymmenen "kylmäkaapillista" juomia, jotka olivat kaikki lämpöisiä. Kylmäkaapit olivat siis pelkkää kulissia. 

Teimme ostoksemme ja suuntasimme hotelliin. Saimme hotellin vastaanottovirkailijalta suosituksen mennä kulman takana olevaan italialaiseen ravintolaan Tavernettaan. Ja se olikin todella suositusten arvoinen. Todella makoisaa ja näyttävää ruokaa. Hintakin oli kovin suomalainen, jätimme viinipullon tilaamatta, koska se olisi maksanut huimat 20e ( Moldovassa viinipullo maksoi 2e-6e ravintolassa). Ravintolasta suuntasimme Odessan myöhäisiltaan ja kiertelimme kaupungilla ja pubeissa. Saavuimme erääseen ravintolaan ja olisin halunnut tilata aika pitkältäkin olutlistalta paikallistaolutta. Kysyin englanniksi mitä olutta tarjoilija suosittelee. Hän oli hiljaa, poistui hetkeksi ja saapui takaisin. Hän sanoi minulle " meillä on vain paikallista kalaa" . Olin, että "täh". Mutta sitten tajusin, ettei hänen kielitaitonsa ollut riittävä ja hän luuli, että kysyin paikallista karhua :D Lopulta päätimme tilata Mohitot.

Kun saavuimme hotellille, niin istahdimme parvekkeelle ja siemailimme skumppaa. Ja kohta kadulta kuuluu hevosen kavioiden ääni. Naapurimme saapui hevosella hotellille. Seuraavana aamuna suuntasimme aamupalalle ja vietimme viisi tuntia aurinkista Odessaa kierrellen. Löysimme hieman paremman kaupunginosan, joka muistutti rakennusarkkitehtuuriltaan Prahaa tai Wieniä. Ja olihan siellä hieno hotelli Hotel de Paris, jossa yö olisi maksanut 150 euroa. Hotel de Paris oli todella tasokashotelli, sitä voisi verrata Helsingissä olevaan Kämp-hotelliin. Siemailimme hotellin aurinkoisella terassilla skumppaa ja nautimme auringosta. Kävimme Potjomkinin-portailla ja katsomassa monia muita nähtävyyksiä. 

Nähtävyyksiltä suuntasimme ravintola Tutto Beneen, josta sai makoisaa pizzaa. Ja hintakin oli maltillinen, 3e. Istuskelimme aurinkoisella terassilla ja lämpömittari näytti +25 astetta. Oli paluun aika Moldovaan, Chisinauhun. Olimme sopineet Odessan hotellimme kanssa taksikyydistä takaisin Chisinauhun ja myös hinnan (115e kahdelta hengeltä). Taksikuskimme Vladimir ei osannut sanaakaan englantia ja hän käytti Google translatoria - kehnonlaisesti. Hän pysähtyi ennen ensimmäistä rajatarkastusta eli Ukrainan rajaa pellon laidalle ja meni haki pellolta joltain tyypiltä greencardin, jotta pääsee rajan yli. 

Kuskien greencard on voimassa viikon ajan ja se maksaa 20 euroa. Noh, sitten alkoikin kyselemään minne olemme menossa, luuli, että täytyy viedä Chisinaun lentokentälle. Hotelli ei siis ollut antanut tarpeeksi informaatiota kuskille. Annoimme hotellin osoitteen ja sitten hän alkoi Google translatorin avulla kerjäämään lisärahaa (hän ei puhunut muulloin, kun silloin kun koetti saada lisää liksaa.) Ukrainassa keskipalkka on 100-300 euroa kuukaudessa. Virkamiehen palkka voi olla hyvinkin 90 euroa kuukaudessa ja korruptio kukoistaa.

Meillä oli  naurussa pidättelemistä, kun hän puhui Google translatoriin venäjäksi ja se käänsi jutun englanniksi. Hän kertoi, että tulee hulluksi loppuillasta Moldovan teillä ja vakuutusmaksut ovat nousseet teiden käyttäjille. Näytettiin vain käsimerkein, että  aja eteenpäin. Rajatarkastukset eivät olleet yhtä joutuisat kuin paikallisbussilla matkatessa. Koska Vladimir taisi olla ensimmäistä kertaa ulkomailla, hän sekoili tullissa ja tullimiehiä nauratti. Me mietittiin vain, että tulee vaan hulluksi, mutta viet meidän ensin hotelliin.  Vladimir ajeli välillä vastaantulevien kaistalla ja kuunteli aika kovalla volyymilla hissimusiikkia. Taksimatka kesti neljä ja puoli tuntia. Näissä maissa kannattaa ennen taksiin istumista sopia hinta.

Saavuimme Chisinaussa hotellin pihaan, niin taksikuski ei noussut autostaan saatikka sanonut sanaakaan. Rahatkin jouduin tyrkyttämään käteensä. Vuorokausi Odessassa oli aivan riittävä aika tutustua kaupunkiin. En jäänyt kaipaamaan neuvostoaikaan jumiutunutta kaupunkia, jossa sinua koetetaan viilata koko ajan linssiin, jos vaan mahdollista.

Matkailu avartaa ja olen taas monta kokemusta ja näkemystä rikkaampi kuin ennen Odessan matkaa.

Että tällaisia Office-mainoksia kaduilla :D

Kanakahvila Odessassa. Kissakahviloissa oon käynyt, mutten kanakahvilassa. 

Tutto Bene-ravintola

 Ettei aivan luksuslomaksi pilaantuisi, niin hieman reisitreeniä.

Jonkun kodin ikkunat Odessassa.

Hississäkin oli taulu.

Hotellin tiskillä oli esitteitä :D eivät kaipaa lisää esittelyjä!

Naapuri saapui hevosella hotelliin.

Ultra Bran Moskova-biisi kertoo hyvin myös Odessan syvimmän olemuksen.