♥

Eilen oli oikein kiva päivä ja etenkin ilta. Äitini meni ystävättärensä kanssa 70-luvun bileisiin ja laittoi päälle isän seitkytluvun takin. Kävin myös hautausmaalla kävelyllä, piipahdin isän haudalla kertomassa viimeiset kuulumiseni. En tiedä kuuleeko kukaan minua taivaassa, mutta itseäni helpottaa se, kun saan kertoa isäni haudalla hänelle kuulumisiani. Tärkeintähän on, että minulla on hyvä olla, kuuleeko siitä sitten kukaan tai ei. Hautausmaalla käynti tekee olon rauhalliseksi, siellä ei ole kiire, ajatuksenlentokin hidastuu, siellä on harmoninen tunnelma. Hautausmaalla käydessä palaa menneisiin, muistoja. Paljon muistoja. Hymyn kare viivähtää suupielessä muistoja muistellessa sitten välillä iskee ikävä, iso, valtavan suuri ikävä! Tuntuu, ettei se vaan voi olla totta, että tärkeä ja rakas ihminen on mennyt lopullisesti pois. Paitsi uskon siihen, että meidän kuori laitetaan maahan ja henki lähtee taivaaseen. Tällainen ajattelutapa ainakin helpottaa ikävää. Joskus sitä on niin onnellinen, että onnen tuntee sormenpäissäänkin. 

On tämä elämä yhtä taitelua. Mutta yksi suuri asia, jota pidetään liian itsestäänselvyytenä on se, että ei muisteta kiittää siitä mitä olemme saaneet elämässämme ja kiittää siitä, että joku on nähnyt vaivaa vaikkapa ruuanlaiton suhteen eteemme. Kiittämättömyys on ruma sana. Se tekee paljon rumaa jälkeä. Se kaivaa katalia koloja ihmiseen, sitten tulee katkeraksi. Kävin illalla ystävättäreni luona kylässä ja siellä herkuteltiin oikein kunnolla, ihanat jätskiannokset ja ihanaiset pupuset. Puput olivat todella söpöjä. Kisu sekä puput pääsivät tekemään tuttavuutta, se oli hauskan näköistä katsottavaa. Hellyyttäviä olentoja.

Kävin eilen myös tilaamassa olohuoneeseen verhot, ohuet harmaat verhot, jossa on lehtikuviota. Lehtikuvio on osittain läpinäkyvä ja osittain hopea. Ajattelin kertoilla heti tähän alkuun kuulumiset ja nyt loppuun saattekin kuvaähkyn, olkaa hyvä!

Muistakaa osallistua eilen illalla alkaneeseen sisustustarra-arvontaan!

Leppoisat sunnuntaiterkut,