Muisteloita!

Viikko on alkanut kiireisen lepposissa merkeissä. Olen leiponut parin viikon tauon jälkeen, ekaa kertaa uudessa kodissamme. Leivoin raparperipiirakkaa ja mustikka-vadelmamuffinsseja. Kävin lataamassa myös kuntosalikorttiin lisäaikaa, joten suuntana on huomenna kuntosali. Muisteltiin eilen äitini kanssa menneitä ja sellaisia asioita, joita kaipaamme entisestä ajasta ja mitä taas emme kaipaa. Seurattuani tätä maailmanmenoa olen tullut siihen tulokseen, että on parasta pitää huolta vain omista asioistaan. En ymmärrä ihmisiä, jotka jaksavat kärkkyä toisten elämää. Oma onni ja oma elämä, näin onnea voi jakaa myös muille kun itse on onnellinen. 

Olemalla rehellinen itselle ja muille niin silloin sielu ja omatunto ovat puhtaita. Onneen ei tarvita paljoa, onni koostuu pienistä asioista. En ymmärrä ihmisiä, jotka kritisoivat jatkuvasti toisten elämää. On aivan sama mitä muut ajattelevat elämästäni ja valinnoistani jos olen siihen itse tyytyväinen. Moni tuskailee sitä, että suku ei hyväksy valitsemaasi elämänkumppania. Siis jokainen ottaa puolison itselleen, ei suvulle. Jokainen kärsii itse valinnoistaan tai valitsematta jättämistä asioista. Elämä on valintoja ja asioita tulee oppia. Ei kannata lyödä päätään seinään vaan etsiä ovi. Elämä on elämistä varten. Sitä ei pidä haaskata vaan annetaan kaikkien kukkien kukkia :)

Äitini ei kaipaa 1970- ja 1980-luvun kakkumaskaroita, joihin syljettiin ja sitten hangattiin väriä ripsiin.
Liisterimäisiä huulipunia.

C-kasetit, koska juuri sen tietyn kappaleen etsiminen kasetilta oli vaikeaa.

Lasipullojen ylivedettävät korkit, joista sai usein haavan sormeensa.

Hota-pulveri ja kalanmaksaöljy.

PK-purukumi oli pahanmakuista.

Vanhan ajan seinäpuhelimet, joissa pyöritettiin numerolevyä, hidasta touhua.
Kukahan on keksinyt aikanaan hätänumeroksi 000, koska nollahan oli viimeinen nuemro levyssä ja sen pyörittämiseen kului aikaa.

Äidin itsetekemiä vaatteita perheemme lapsille. 
Veriletut ja tilliliha.

Myymäläauto on sellainen legendaarinen kauppa, jota itsekin kaipaa. Myymäläautosta tulee mieleeni lapsuuden kesät ja mummola maalla.

Onko Teillä myymäläauto muistoja tai muita muistoja 1970- tai 1980-luvulta, joka on jäänyt erityisen hyvin mieleenne?

Olohuoneen seinäämme koristaa suuri New York-maisemataulu. Taulu peittää juuri sopivasti entiset naulanjäljet. Eteiseen hankin suuren peilin, sen kehyksissä on juuri kotimme värimaailma.

Leivoin eilen mustikka-vadelmamuffinsseja ja niistä tuli niin makoisia! Leivoin myös raparperipiirakkaa. Minulla oli myös apukokki, joka nukkui välillä keittönpöydällä :)

Maailman makeimmat marjamuffinssit, voin vain suositella!

Mustikka-vadelmamuffinssit

• 50 g Arla Ingman Meijerivoita
• 3 kananmunaa
• 2 dl sokeria
• 1 dl Arla Ingman kevytmaitoa
• 4 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 4 dl tuoreita vadelmia ja mustikoita
•  
  Lämmitä uuni 225-asteiseksi. Pane suuria paperimuotteja pellille. Sulata voi. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeiksi. Lisää maito ja voi. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää ne taikinaan. Lisää marjat samalla sekoittaen. Levitä taikinaa nokareina paperimuotteihin. Paista uunin keskitasolla n. 15 minuuttia. Anna muffinssien jäähtyä.

Leipominen on ihanaa, terapeuttista, hyvälle tuoksuvaa ja yleensä kiireetöntä tekemistä.

Leivoin raparperipiirakan Valion sivuilta löytyvällä herkullisella ohjeella, klik!
Tänään onkin luvassa vieraita, hyvää ruokaa ja tuttava vanhuksen auttamista! Viettäkää mukava tiistai :)                                                                 SatuKoo