Sinettipydennystä ja melankoliaa!

Kävin eilen kampaajalla. Uusittiin BLong 45 senttiset sinettipidennykset, tummanruskeaa ja lilaa. Olen käynyt samalla kampaajalla seeitsemän vuoden ajan. Täällä meillä hiustenpidennykset ovat vielä järkevissä hinnoissa verrattuna Etelä-Suomen hintoihin. Vaikka summa on suuri kerralla maksettavaksi, tulee se halvemmaksi kun hinnan jakaa useammalle kuukaudelle. Olen pitänyt pidennyksiä kuusi vuotta. Olen kokeillut myös teippipidennyksiä ja ne eivät sovi hiuksilleni, ne repsottavat rumasti ja liima syö omaa hiusta. Koska haluan kestävät pidennykset käytän sen takia sinettipidennyksiä. Pitoaikaan vaikuttaa pidennyshiusten laatu, omien hiusten kasvunopeus, tekotapa, hiusten ja päänahan kunto ja erityisesti se miten pidennystä on hoidettu ja kuinka usein hiuksia on pesty. Tarvittaessa pidennystä voi korjailla valmiilla keratiini - irtosineteillä.

Laihduin kuusi vuotta sitten kahdessa kuukaudessa parikymmentä kiloa, hiuksetkin meinasivat lähteä päästä. Minulla oli kaljuja kohtia. Sen jälkeen hiukseni ovat olleet ohuen ohuet luirut ja sen takia käytän sinettipidennyksiä, saan niillä tuuhennusta hiuksiini. Hiukset ovat naisne kruunu. Tunnen oloni alastomaksi ilman tuuheita hiuksiani. Ollapa latino, koska heillä on usein verenperimän mukana tullut tuuhea hiuslaatu. Sain LivBoxin mukana hiuslenkin, jonka avulla saa tehtyä kauniin kampauksen. Alakuvassa nähtävänä boksista löytyneellä donitsilla tehty kampaus.

Jos teillä heräsi kysymyksiä, laittakaa niitä ihmeessä tulemaan, vastaan mielelläni :)

Pidän teitä vielä jännityksessä ja paljastan sisustustarra-arvonnan voittajan illalla ;)

Täällä on ollut jo aika vilpoisaa. Jotenkin kesä on karannut mennä menojaan, ei siitä ole oikein ehtinyt nauttimaankaan. Muutto vei aikaa ja voimia. Nyt tekisi mieli käydä jossain lomareissulla ennen kuin työt alkavat 9.8. Kotona lomailu kun ei ole yhtään sama asia kuin se, että lomailee välillä muualla kuin kotona. Vaihtelu virkistää vaikka koti onkin ihana paikka.

Olen paistellut lettuja, syönyt mansikoita kera vaniljajäätelön ja ollut haikealla mielellä. Kumman haikea ja surullinen olo. Melankolinen meininki. Kovin suomalaista, että ollaan melankolisia. Elämässä on aina jokin kriisi menossa. Kaikkia kriisejä ei välttämättä tunnistakaan. Kipuilua koko elämä, kipuilun kohde vain vaihtuu. Haluaisin löytää elämääni tietyn kokonaisvaltaisen tasapainon ja tyyneyden. Siinä onkin hyvä tavoite loppuvuodella tai loppuelämälle. Elämä on opettanut tähän mennessä niin paljon ja opin siitä koko ajan lisää. Täytyy vaan olla utelias, urhea, vahva ja rohkea sekä uskoa siihen ettei sattumaa olekaan vaan kaikella on tarkoituksensa. Voisin kuvitella, että suojelusenkelini on välillä täysin työllistetty vaikken mikään suurien riskienottaja olekaan. Osaan olla kiitollinen kaikesta hyvästä ja kaikista ihanaista ihmisistä keitä ympärilläni on. Elämänkoulu on koulu, josta emme koskaan valmistu vaan toivon mukaan kun teemme virheitä opimme niistä ja toimimme sen jälkeen toisin.

 Kesän matka jatkuu...

Kepeän kiwaa keskiviikkoa!

PS.Onko teillä postausehdotuksia?