Oltiin eilen kiireisiä. Autoin miestäni hänen liikkeellään. Käytin tuttavan koiraa lenkillä. Sain uutukaiset olohuoneen verhot, jotka laitan ikkunaan syksyllä. Autoin tuttava vanhusta kotitöissä ja tapasin ystävättäreni. Kävimme hautausmaalla viemässä valoa rakkaille poisnukkuneille. Tein myös mielettömän maukkaat pihvit, joiden reseptin kerron postauksen loppupuolella.
Nostin kisun leikkimökin katolle, sieltä olikin kiva katsella maailmaa :)
Äidilläni on pihassaan kaunis leikkimökki. Ja tämä leikkimökki on hankittu vasta silloin kun vanhempani muuttivat tähän asuntoon eli olimme veljeni kanssa jo aikuisia. Leikkimökki toimittaa pienen pihavajan virkaa.
Kauniisti laitettu piha on silmän ja sielun ruokaa.
Tein eilen mielettömän hyvää ruokaa. Naudan rypsipihvejä, jotka esipaistoin molemmin puolin pannulla ja laitoin uuniin. Uuniinlaitto vaiheessa laitoin pihvien päälle puristettua valkosipulia, ananasrenkaan ja mozzarellajuustoa. Lisukkeeksi paistoin kesäkurpitsaa, maustaen ne suolalla ja mustapippurilla. Sekä sipuli ja porkkanakuutioita ja helppotekoisen kukkakaalipaistoksen. Taivaallisen hyvää!
Kävimme ystävättäreni kanssa hautausmaalla, tummien varjojen paikassa, viimeisen leposijansa saaneiden kotona. Hautausmaa on rauhoittumispaikka. Sinne me kaikki joskus päädymme. Hautausmaa sisältää monia elämänkohtaloita ja elämäntarinoita. Kaikilla on ollut varmasti joskus elämässään mukavaa, toivottavasti. Hautausmaalla on uurnalehto ja arkkuhautauspuoli. Sitä pitäisi puhua kuolemasta jo eläessään. On läheisille helpompaa, kun tietää millaiset hautajaiset vainaja halusi. Todella ikävää on huomata pienten lasten hautoja. Vanhempien ja sisarusten tuska.Sitä miettii, että miksi he eivät saaneet elää vanhaksi? Kai heille oli jokin tehtävä taivaassa. Huomatessani tuttavan haudan muistan vieläkin hänen äänensä, sitä palaa hetkeksi menneeseen aikaan. Lohdullista mutta kyyneleitä. Luulen ettei ole oikeaa hetkeä luopua rakkaimmistaan. Aina on väärä aika. Hautausmaa on surullinen paikka, mutta myös levollisuuden tyyssija. Olisi se kamalaa, jos oma rakas läheinen katoaisi, eikä häntä löydettäisi koskaan ja hänellä ei olisi hautaa, siunatussamaassa.
Tulipas painavaa tekstiä. Tänään minulla on kampaaja-aika. Eilen illalla sain otettua pois (ihan itse) sinettipidennykset ja tänään saan uutukaiset. Edelliset pidennykset minulla kestivätkin 9 kuukautta, hinta ja laatusuhde ovat erittäin hyvät. Mulla on itselläni todella ohuet hiukset, joten pidennykset antavat hiuksiin kivasti tuuheutta. Mutta nyt on mentävä aamulenkille!
Lomaterkuin ♥,
Ihana tuo leikkimökki.
VastaaPoistaSamoja ajatuksia olen ajatellut hautausmaalla kulkiessani. Ainut vain, että huusin suoraa huutoa silloin kun rakas ystäväni kuoli yllättäen, oli niin tuskallista luopua hänestä
Ompas siellä reipas lomalainen! Saat yhdessä päivässä jo saman verran aikaan kuin mä puolessa vuodessa :)
VastaaPoistaHautausmaat on kyllä kauniita paikkoja.
Meillä hautausmaa käyntejä tulee useita vuodessa siskoni ja miehiemme kanssa. Kummaltakin meiltä on vanhin lapsi kuollut, siskoltani muutaaman päivä ikäisenä ja meiltä kymmenen vuoden ikäisenä♥♥ Sitä pitää jotenkin tavallisena, käyntiä siellä, kun me ollaan kuljettu noin kaksikymmentä vuotta siellä, muutkin lapset pitävät sitä ihan normaalina, kun sinne entiseen kotikaupunkiimme menemme ♥♥ . Ihana on paikka ja rauhoittuminen ja muisteleminen on siellä aina mukana.
VastaaPoistaLeikkimökki on aivan ihana, tuollaisesta haaveilemme lapsenlapsellemme.
Ihanaa kampaamoreissua.
-päivi-
Kauniita kuvia, kaunis kissa, kaunis mökki.. Kaunista kaikki. :)
VastaaPoistatosi nätti leikkimökki :)
VastaaPoistaHautausmaa on niin rauhallinen ja kaunis ja nimiä lueskellessa monesti miettii, että mitähän tuo ihminen on tehnyt eläessään ja millainen ollut. Hautausmaa kätkee paljon elämäntarinoita suruineen ja iloineen.
Lasten haudat tekee surullisen olon, kun tietää sen vanhempien tuskan/surun/ikävän mikä on jäänyt jäljelle.