21.luukku ♥

                                                             Mä oon lomalla! Missä sää oot?
Tai siis oon melkein lomalla. Piipahdan oppilaideni kanssa joulukirkossa ja jaan todistukset. Sitten alkaakin reilun kahden viikon pituinen joululoma. Sen jälkeen täytyykin tsekata lista, jotta kaikki tarvittava on pakattu mukaan Varsovan matkalle. Hilton täältä tullaan!! Muistan taas mikä lomassa on parasta. Ajattomuus. Joulustani riisun joutumiset, työnnän syrjään täytymiset. Yhtäkään pientä tähtihetkeä en halua päästää karkuteille. Syttyköön jokaiseen kotiin joulurauha ja sydämiin levollisuus. Tämän päiväinen postaus tulvii surullisia muistoja kahden vuoden takaa.

Eilen leivoin jouluisia herkkuja, herkkukoreihin. Vein naapurillenikin jouluisenleivän, josta hän oli hyvin tyytyväinen. Pieni muistaminen yksinäisen ihmisen jouluun, mutta kumminkin niin suuri asia :)

Monella on jo lahjat hankittuna, mutta niitä on mukava tuunailla ja koristaa kauniilla pakettikorteilla. Korttipohjat löysin netistä, just something i made-sivustolta.

Voit tulostaa tästä kivoja pakettikortteja lahjoihin: 

 Pinterest

 Pinterest

 Haluan antaa tähän päivään myös ihanan lahjavinkin. Lahja ei kylläkään ennätä enää jouluksi, mutta juhliahan tulee aina, joten tässä ihana ekologinen vinkki.

Laurase tekee ekokoruja, muun muassa vanhoista markna kolikoista, klik!

 kuva:EKORU by Laurase

Voit tilata pennikorun haluamallasi vuosiluvuilla, esimerkiksi syntymäpäivä-, ylioppilas- tai rippilahjaksi. Vaikkapa korvakorut lasten syntymävuosista, joissa kummassakin 10-pennisessä on vuosiluku päälläpäin. Saatavissa myös vanhoja kolikoita 1900-luvun alusta lähtien. Tämä nuori nainen tekee hienoa taidetta kierrätystavaroista, kuten lusikoista ja vanhoista kolikoista.

Loman ohjelmassa on mm. seuraavaa:  

*pitkät yöunet ja hyvää ruokaa (nautin suunnattomasti siitä, kun saan istahtaa valmiiseen pöytään)
*toivon saavani viettää stressivapaata lomaa, edes hetkisen.
*Uintia, sukeltelua ja kuviokelluntaa. 

*ulkoilupäivä meren jäällä (jos kelit sallii )  
*Varsovan joululoma: kevyttä shoppailua, uintia, hyvää ruokaa & juomaa ja seuraa.

*kaunistautumista kosmetologilla

*ajanviettoa perheen ja ystävien kesken
*Uuden Vuoden juhlat kera ystävien

*kirjojen lukemista ja uusien reseptien kehittelyä

* tuttava vanhusten auttelua.

 Haluan muistaa tasan kaksi vuotta sitten illalla äkillisesti sydänkohtaukseen menehtynyttä rakasta isääni. Minulla on häntä valtava ikävä. Kyyneleet kirpoavat silmiini ja valuavat poskillani kuin tulva-aalto. Tänään on vaikea päivä. Joinain päivinä kahden vuoden takaiset tapahtumat tulvahtavat mieleeni kuin olisin juuri sillä hetkellä tapahtumien keskellä. Isän sydänkohtaus, ambulanssimiesten elvytysyritys, joka kesti reilu 40 minuuttia. Elämäni pisimmät minuutit, välillä oli rytmi, välillä ei. Muistan ikuisesti sen hetken, kun pelastushenkilökunta tuli kertomaan isäni menehtyneen. Olin shokissa, en tajunnut asian lopullisuutta. Se tuntuu edelleen absurdilta, että isäni on kuollut. Mutta tiedän, että hän on läsnä, useinkin. Se on vaan se tunne. Olen kasvanut ihmisenä paljon, osaan arvostaa pieniä arkisia asioita. Materia ei tee ketään auvoisen onnelliseksi. Tärkeintä elämässä on rakkaus, työ, aito läheisistään välittäminen ja terveys. Elämänarvojen punnitseminen tasaisin väliajoin tekee hyvää meidän jokaisen sielulle. Emme saa turmella sieluamme turhuuksilla. Jouluna on oivahetki hieman pysähtyä miettimään elämää ja sen suuntaa. Kun aikanaan kuolen toivon samanlaista lähtöä, pikainen kuolema vaikka se sydänkohtaus. En toivo, että joutuisin kitumaan kaikkien tuttavien ihmeteltävänä vuosia sairaalan elintoimintoletkuissa. Tänne maanpäälle jääville äkkikuolema on kova isku, mutta lähtijälle helpompi vaihtoehto.

Elämä on kuin helminauha. Kaikilla meillä on omannäköisemme helminauha. Siinä on vierekkäin surun kyyneleiden tummiahelmiä ja ilonpisaran vaaleitahelmiä. Jokaisen helminauha on ainutkertainen, jota kantaa rakkaudella sydämessään. Älä koskaan hukkaa itseäsi.

Isälleni 21.12 2013

Siellä rauha heläjää on erilainen ilta,
jossa rauha on sydämessä, taivainen talvi-ilta.
Lensit valonmaahan kauneimpaan kaksi vuotta sitten,
ei ole päivää jolloin pieni sydämemme ei kaipaisi sinua. 
Olit suuri sydäminen, sydämesi oli täyttä kultaa.
Nyt rukoukset kaikuvat pakkasillan tähtitaivaalle.
Kunpa vielä voisin halata sinua yhden ainoan kerran.
Olet aina suuri sankarini, rakastava isä.
Lempeän levonmaahan jätämme jokainen aikanaan jälkemme
ja saamme painaa päämme syliin Herran Jumalan. 
Olethan silloin vastassa, kun meidänkin aika koittaa?

-SatuKoo-

Tämän postauksen lopetan Tommy Tabermannin sanoja lainaten: “Murheeseen suhtautukaamme kuin raskaan lumen painama oksa: Joko kestän tai katkean, mutta kevään tullen jossakin kukkii oksa.” 

Leppoisaa lauantaita ystävät ja tunnelmallista joulunodotusta!