Asia on sipulirengas!

Tänään lennän kotiin. Viimeiset päivät rakkaideni luona Pohjois-Karjalassa olivat ikimuistoisen hauskoja. Hetkiä, joista en luopuisi. Onneksi Suomi on varsin pieni maa ja koko maassa vallitsee sama aikavyöhyke. Kiitti entiselle kollegalle jäähyväislaulusta paikallisessa. Muistan kumota ölssiä myös muuallakin kuin vaan Pohjois-Karjalassa. Vaikka skumppakin on makoisaa, niin hyvä olut on aina hyvästä. Silloin tällöin. Oli myös huimaa törmätä entisen oppilaani vanhempaan Rautavaaralta. Voi, sitä puheen sorinaa. Jos en olisi kokenut näitä vuosia opettajana, niin en olisi nyt tässä. Eilen havahduin myös siihen ettei kesälomalla ole ollut hengitystietulehduksia, kuten viime keväänä alvariinsa. Olen onnellinen, kun olen saanut olla terve. En voi sanoa muuta.

Minulla on edessäni uudet haasteet, jotka otan vastaan kunnialla ja nöyryydellä. Myös miehelläni on avautumassa aivan uusi lehti elämässään. 20 vuotta pystyssä sinnitellyt perheyritys sulki ovensa reilu viikko sitten. Jos ei päätä mitään vanhaa, ei voi saada elämäänsä mitään uutta. Olen onnellinen mieheni puolesta, hän on aivan eri mies kuin vielä jokin aika sitten. Uuden tuleminen on vain hyvä asia. Vedän syvään henkeä ja kohdistan katseeni taivaalle.

Meitä on kuultu!