Champagne in the Sky - hurvittelua*

On ollut onnea, mutta myös ikäviä kohtaamisia.

Kohtasin eilen muuttotavaroita laitellessani kierrätykseen menevän sänkymme. Aloin puuhakkaana tyttönä siirtelemään sitä ja löin pahasti ukkovarpaani. Puolet ukkovarpaan kynnestä repeytyi. Nyt siinä lerpottaa kynnenriekale, joka täytyisi poistaa lääkärissä. On muuten kipeä.

Luulen, että olen tätä menoa siteisiin käärittynä muumiona :D

Mieheni yllätti minut eilen illalla täysin ja menimme rautatientorille Champagne the Sky-tapahtumaan, jossa nautimme raikkaan juoman ja kokin valitsemia pieniä alkupaloja. Olin vuosi sitten samassa tapahtumassa, Lunch in the Sky. Näkymät Helsingin ylitse ovat huikeat. Suosittelen!

Ikimuistoinen elämys ♡ 50 metrin korkeudessa oli upeat näkymät. 

Päivällä hurvittelimme Linnanmäellä ystävien kanssa. Päästin sisäisen lapseni valloilleen, teki hyvää. Ja totta kai, kävimme Ukko-laitteessa. Se sai adrenaliinin virtaamaan. Pää alaspäin hurjaa kyytiä. Voi elämä! Siinä laitteessa ei kerkiä stressata ja murehtia, koska elää vain hetkessä.

*

 

Vietän seuraavat 3 päivää veljeni kestitettävänä Joensuussa.

Aamulla lentäen kohti Pohjois-Karjalaa ja kolmen päivän kuluttua takaisin. Minulla on jo nyt ikävä kotiin ja rakkaitani. Uusi koti on koti suurella sydämellä ♡ ikävöin, jollaista tunnetta minulla ei ollut entiseen kotikaupunkiini ja kotiini.

Jään ikävöimään tätä kaupunkia ja kotiamme. Kerrankin minulla on olo, ettei elämäni ole vain matkalaukkuelämää. On löytynyt koti ja tasapaino. Piti lähteä kauas. Ikävä sytyttää silmiini kaipauksen, joka loistaa elokuisessa yössä kuin kiiltomato.
Kaipaan kissoja, lokkien riemukkaita huutoja meren yllä. Tunnelmaa. Moottoritietäkään ei ole, metsää kyllä riittää loputtomiin, eikä ketään näy missään. Olo on koditon ja kaipauskin täytyy koteloida. Kaipaan hieman tungosta, ääniä, elämäää, hellettä, sitä, että on asioita yllinkyllin. Ennen kaikkea kaipaan rakkaita  ihmisiä ja karvalapsiani.
Entisen kotikaupunkini on pinttynyt tunkkaisesti verkkokalvolleni, yksi ja sama kuva, se tunnelma johon voi syöksyä kun sulkee silmänsä. Mutta sitä en aio harrastaa,koska olen löytänyt kodin ja onnellisemman elämän.

Aika aikaansa kutakin.

Maanantaina piipahdan työpaikalla ja tiistaina alkaakin sitten työt todenteolla. Suunnittelupalaveri. Keskiviikko saamme uudet oppilaat kouluun. Mutta se on vasta ensi viikolla.

 Koska nyt on vielä loma!