Galleria Esplanadin pikkujouluissa *

Keskiviikkona vietin rennon lempeän illan ystäväni kanssa Galleria Esplanadin pikkujouluissa. Macaronseja, skumppaa, upea Olavi Uusivirta ja hyviä juttuja ♡ Löydettiin upeita lahjoja, itsellemme. Ystävättäreni osti Marita Huurinaisen mekon, aivan mielettömän kaunis. Itse hankin Tarsalalta nilkkurit ja Gantilta punaisen palmikkoneuleen. Voitin Instakisassa kuvallani Marimekkoon lahjakortin eli ei ollut turha ilta kuvailla kauniita juttuja ympärillään.

Tein muuten kaupasta löydön. Salakirjojen Parisuhdeoppaan 1930-luvulta, Kuinka neljässätoista päivässä voipi päästä morsiameksi? Varma johdatus naimattomille naisille. Kuinkahan kirjaimellisesti tuo naiminen otetaan :D En ole vielä tähän ikään mennessä joutunut naimisiin. Enkä koskaan menekään, ei ole mun juttu. Mulla kun unelmat eivät ole olleet mitenkään ikinä perinteisiä. Mä tykkään mun sukunimestä ja elämästä juuri näin! En vaan pysty kuvittelemaan hurjimmissa unelmissakaan itseäni hääpuvussa saatikka äitinä, aivan liian kaukaa haettua. Vaikka häissä ruokapuoli onkin houkutteleva homma. Mutta ainahan voi järjestää naimattomien ja jo naitujen juhlat. Tosin keittiötaidoiltani olenkin vahvaa vaimomatskua. todella kovaatekoa. Ja siitä on pari todistetta sormissani, kuinka osaan käsitellä keittiöveistä. Näin pikkujoulukauden aikana muistakaa juhlia iisisti, ettei se naimalla saatu henki katkea yhtäkkiä.

Kuuntele aina sydäntäsi. Niin johdatat itsesi sellaisen elämän luo kuin haluat elää. Hyvä houkuttaa hyvää. Pysy positiivisena ja ole lempeä itsellesi. Rakasta. Elä. Nauti ja unelmoi.

Ja nauti pari palaa suklaata!

 Niin,ja päätettiin järkätä meidän työpaikan SS-tiimin kanssa koulun pikkujoulut Vol. 2 suuren yleisön pyynnöstä. Juhliminenhan ei ole ollut minulle koskaan vastenmielistä :D Pienet juhlat eivät tee kenellekään pahaa, piristävät arkea ja pitävät työyhteisön pirteänä.

En ole ollut viime päivinä melankolisen maiseman kanssa yhtä, en ole antanut periksi! Kotiin tullessa olin jo tekemättömyyden ilmapiirissä. Olen oppinut kissoiltani rela-asenteen syvimmän olemuksen. Antaa kipujen tulla, kyllä ne siitä häipyvät taas ajallaan. Itku ei auta eikä vahvista. On valittava selviytyminen. Kaikki ajallaan. Annetaan asioiden marinoitua. Viihdyn ajoittain tummissa nurkissa ja pimeyden sylissä. Noudatan nyt Eeva Kilven neuvoa "pitää loikoa ja antaa ajatusten tulla".