Anna kaiken valua yli, itkunkin - elämänkokoisia järistyksiä ja sydän täynnä valon rakkautta ♡

Tänään töissä keskustelin oppilaan kanssa, jonka isä oli kuollut eilen. Juttelin hiljaisen ja toisista vetäytyneen oppilaan kanssa. Kerroin, että tiedän miltä tuntuu isän kuolema ja pidättelin itkuani. Kerroin hänelle, että isä on nyt enkelinä aina vierelläsi vaikket näekään häntä. Voit jutella hänelle ja hän kyllä kuulee. Oppilaan katse kirkastui. Vertaistukea. En osaa kuvitella täysin miltä tuosta pienestä ihmisestä tuntui luopua isästään noin nuorena. Kun se jo minulla 32-vuotiaana teki todella kipeää, musertavaa. Ja on edelleen kova pala ja ikävä on välillä suunnaton. Aikuinen osaa kuitenkin käsitellä tapahtunutta, mutta lapsi tarvitsee siihen paljon enemmän työkaluja ja tukea surussa selviämiseen.

Työhuoneeseeni palatessani suljin oven ja purskahdin itkuun. Minulle tuli kauhea ikävä omaa isääni, pystyin palamaan siihen shokkihetkeen, joka on tallentunut verkkokalvolleni kun isää ei saatu elvytettyä eläväksi ja niihin järkyttäviin sekunteihin, jolloin tajusin isäni kuolleen sekä olin valtavan surullinen tuon pienen isänsä menettäneen lapsosen puolesta. Elämä järkkyy. Joskus on annettava kaiken, itkunkin valua vuolaana. Joskus menee ymmärrys niin yli. Itkin aikani, pyyhin kyyneleet, laitoin puuteria itkusta punoittavaan ihooni, ryhdistäydyin ja menin iloiseen opehuoneeseen.

Minäkin sain tukea, hyvän mielen ♡

Mutta oli tässä päivässä hyvääkin. Olen käynyt kahdella eri työpaikalla ja juhlinut ystävän kanssa, shoppailuja unohtamatta. Olen mennyt minuuttiaikataululla. Nyt on aika pysähtyä.

Näin loppuvuodesta alkaa tuntumaan lähes 50 tuntisten työviikkojen ahertaminen. Olen saanut tutustua töideni kautta upeisiin sieluihin ♡ 

Mutta nyt on aika keskittyä ensi viikolla omaan hyvinvointiini, sitä jaksaa käydä paremmin töissä ja olla parempi ihminen, kun ei unohda täysin itseään. En halua menettää elämänhehkua, joka loistaa silmistä ja tekemisestä. Auringon valo ja lämpöä iholla. Jälkimmäistä saa ainakin villasukista. Äidin kutomat villasukat ovat pimeiden syysiltojen luksusta ♡ Rakkaudella valmistetut. Muista se, mitä teetkin, niin tee se suurella intohimolla ja sydän täynnä rakkautta.

Kaamos taikoo uskollisesti maisemaa ja mieltä vaaleammaksi. Muistuttaa levosta ja tulevista mukavista tapahtumista. Sytyttelee kynttilöitä ja pimeyteen valonjuovia. Laittaa nautiskelemaan pari palaa suklaata ja glögiä. Sipaisee poskea ja sydäntä. Se kehottaa hengittämään syvään ja luottamaan valon tuloon. Kaikki aikanaan ja kaikella on aikansa♡