Lumiallergia ja paha sai palkkansa!

Bongasin makean kirjatornin Voltissa. Oli aivan pakko ottaa kuva.

On ollut erikoinen viikon alku. Olen tehnyt suunnitelmia jo ensi lukuvuotta varten, päätös on syntynyt hyvin helposti. On kaipuu. Uusia lauseita päässä ja jäätyneet lätäköt lenkkipolun varrella. Pakkasen raikkautta ja viisaita kuiskauksia. Kuuntelin ikivanhoja lehtipuita, niiden alla helisi syksyn värit.

Melankolinen maisema, johon on helppo välillä samaistua. On luksusta haaveilla tulevasta ja lukea viltin alla kirjaa. Olla kauhistunut, kun aamulla katsoo ulos. Yäk, lunta. Ja mun elämä on hetken pysähtynyt. Hetken ketuttaa tai siis koko lumisen talven, jos tarkkoja ollaan. Sitä tarttee suunnitella aurinkoterapiareissu. Muistakaa sinkki ja vitamiinit!

*

Olipas ilta. Entinen jo täysi-ikäinen oppilaani Lieksasta, joka lähetteli minulle kesällä vehkeensäkuvia ja aikamoisen amatöörivideon sai nyt lopulta rangaistuksen ja opetuksen. Asioilla on aina syy-seuraussuhde. Vaadin korvauksia ja ne tulen saamaan. Olin puhelinsovittelussa. Kokemus sekin. Olin kuulema hyvin napakka ja asiantunteva lakikiemuroista. Kiitos ammattitaitoisille sovittelijoille. Oikeus voitti! Toivottavasti oli ensimmäinen ja viimeinen kerta näissä merkeissä. Kaikkea sitä joutuu näkemään ja kuulemaan tässä ammatissa.

Eräs tuttuni totesi minulle, että "sinun elämästäsi saisi tehtyä elokuvan". Olen samaa mieltä. Ainakaan elämäni ei ole tylsää. Se on välillä liiankin vaihtelevaa ja vuoristoista. Mutta onneksi osaan nauraa itselleni ja ottaa välillä rennosti. Liialla nipottamisella, kun hankkii vaan lisää stressiä ja harmaitahiuksia. Erästä Juba Tuomolan  sarjakuvasankaria lainaten tahtoisin myös todeta: Älä pingota Paavo, ota viinirypäleitä! Elämää ei pidä suorittaa, eikä sitä kannata ottaa liian vakavasti, sillä oikeasti tärkeää on aivan muut asiat. Hymy, koska kurttunaamaisena saat vain lisää ryppyjä.

Tärkeää on hetkessä eläminen.

Ja sen mielekkään elämän löytäminen.

Juuri se omamme, ihan uniikki!