Tunsin taas useana yönä viikolla todella suurta sympatiaa joululaulun tonttua kohtaan, joka ei vaan saa unta vielä kahdennessatoista säkeistössäkään. Kipuja ja lääkettä. Kortisonia kehoon. Onneksi pahin kipu on jo pois. Aamuisin päässäni ei pyörinyt muut kuin silmät, olin talvihorroksessa.
Eilen juteltiin oppilaiden kanssa joulusta. Itse en ole joulua juhlinut viiteen vuoteen. Asuin lapsena omakotitalossa ja joulun aikaan meillä oli tapana viedä toivomuslista autotalliin tai eteisen maton alle, josta tontut sen sitten hakivat. Kirjekuoressa jo lukee, että "En eläisi ilman joulupukkia!" No kukapa pystyis? Erityinen huomautus alareunassa, että olemme käymässä aattona tiettyyn aikaan haudoilla ja vielä kerran olin kirjoittanut varmuudella osoitteen toiseen kertaan. Kauheaa, jos lahjat menisivät väärään taloon!
Yleensä saimme joululahjaksi ulkomaanmatkan, vaatteita, leluja ja suklaata. Haluunkohan vielä tänäkin vuonnakin lahjaksi teippiä, hih! Nämä lapsuuden jutut ovat kyllä niin parhaita. Yksi vuosi sain, niin paljon suklaata, että sanoin kaikille sukulaisille, ei sitten suklaata enää seuraavana jouluna, kiitos! Mutta tänä iltana on kissanpäivät ja koti täynnä leipomusten tuoksua.
Ulkona on lupaus talvesta, lupaus joululomasta, pakkasyö ja minä kääriydyn sohvan mutkaan viltin alle kera glögin, pipareiden ja homejuuston ♡ Enkä tee tänään mitään muuta kuin messuilen, Outlet Expossa, Maatalous- ja lemmikkimessuilla.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.