Täällä on viimeinen viikko vierähtänyt muuttotohinoissa ja kirppistä pidellen kotosalla. Löysin Facebookin kirppikseltä kivan laatikoston. Se oli saatava. Varasin ja hain sen. Se oli vaan painavampi kuin luulin. Mutta olipa painava, etenkin loskassa kävellessä kaappi sylissäni puolitoista kilsaa :D lopulta olin täydessä bussissa. Vyöryin käytännössä sisään. Mutta onneksi kaapille oli lepopaikka, kun itse seisoin vieressä :D Iltatreeni hoidettu! Oli aika tönköt kädet.
Tämä päivä oli erilainen kuin muut päivät edellisten viikkojen aikana. Hyvällä tavalla. Päivässä on ollut tähän asti syvää hyvyyttä, sydänalassani läikähti lämpö. Hyviä asioita ja ihania ihmisiä. Suuren osan arjen helmistä huomaa, vasta sitten kun on asettunut nöyrään ja kiitolliseen olotilaan. Olemisen moodiin.
Ei sammuteta valoja vaan annetaan valon tulvia, koska valo hoivaa ja luo toivoa kauniista keväästä. En anna arjen kultareunojen repeytyä, koska muuten kaikki tuntuu olevan liian kaukana ja silloin olo on raskas. Ohikiitävistä hetkistä saamme paljon kun emme anna niiden lipua ohitsemme huomaamatta
Siis kannoitko sä ton Ikean Helmerin käsissä kotiin? Oot aika sissi! Meillä on kolme ja ne ei todella ole mitään ihan kevyitä ja se malli on sellainen, että sitä ei hirveän helposti kanneta. :D
VastaaPoistaVoi Satu..! Voin niin kuvitella siut sen lipaston kanssa, huh. :'D Mut olet kyllä tosiaan aikamoinen sissi ja voimanainen. :)
VastaaPoista