Oodi kuluneelle viikolle - hurlumheita ja zen-tilaa*

Onpa ollut viikko. Paljon unta ja töitä. Uusia kirjan sivuja ja ystävän kanssa extempore tapaaminen. Nyt päätin vielä kirppistellä, kauppa käy hyvin. Odotan lennolta ja töistä saapuvaa.

Oman elämän Zen-tila. Tasapaino kaikessa tekemisessä. Anna itsellesi uusia mahdollisuuksia ja ärsykkeitä, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tunnista oma urautumisesi ja ala toimia toisin. Se tunne, kun tuntee oppivansa uusia juttuja ja edistyvänsä. Ethän sinäkään halua urautua vuosikymmeniksi samoihin kaavoihin? Elämä on nyt!

Hyvinvointi nousee siitä, että tekeminen tuottaa tuloksia, jotka käyvät yksiin oman arvomaailman kanssa. Kirjoita ylös kaikki se, mitä sinun pitää huomenna tehdä ja mieti, onko kaikki kirjaamasi oikeasti tärkeää. Jos vain suinkin tohdit, ruksaa listalta yli niin paljon kuin mahdollista. Älä elä "sitku-elämää", koska se stressaa ja on usein pelkkää suorittamista. Samalla kun antaa aivoille luvan levätä, antaa itselleen mahdollisuuden olla tässä hetkessä, elää elämää. Älä kuluta itseäsi jatkuvasti huolilla. Niille on oma lokeronsa. Hallitse mieltäsi, älä painoasi.

Maailma on rajaton.

Koe. Usko. Näe. Ole kiitollinen. Tunne ja hengitä syvään.

Oodi Zen-tilalle.

Finlandia Park Hotel Helsinki - tapakset*

Kävimme ystäväni kanssa Park Hotel Käpylän ravintola Puistossa nauttimassa tapasaterian, jossa oli tarjolla niin katkarapuja, mausteisia espanjalaisia makkaroita kuin juustojakin. Valittavana ei ollut kuin yksi valkoviini, joka ei ole mielestäni kovinkaan hyvä linja. Mutta voin suositella Finlandia Park Hotel Käpylän, ravintola Puistoa tapaspaikkana. Rauhallinen ja Käpylä sydemässä :)

Päivän agenda - sydämenlämpöinen♡

Päivän agenda, työpäivä, hyvää ruokaa ja totaalinen väsymys, joka johti pitkiin päikkäreihin. Nyt hiljaisuus. Nautin. Mutta viime aikoina olen nukkunut niin paljon, että olen melkein unohtanut elää päivätodellisuutta. Vaikka voileipä tekisi aina hyvää yölläkin, kuten Muumipappa sanoo, niin kolmen tunnin päikkäreiden jälkeen on hyvä piipahtaa lämpöisessä suihkussa ja jatkaa kohta yöunia, hyvää yötä! On himppusen verran sellainen tyyntä myrskyn edellä -olo. Asiat tapahtuvat niin äkkiarvaamatta. Mutta kietoudun peiton turvaan ja aamulla matkaan töihin muiden oravanpyöräläisten joukossa. Usko tulevaan. Lempeämpiin aikoihin. 

Sydämenlämpöisiin ♡

Welcome on board: Uudistunut Silja Europa, Tallinna & kevään tuoksu*

Suosittelen uudistunutta Silja Europaa vaikkei 22 tunnin risteily ole edelleenkään se minun juttuni. Hytti oli siisti, todella uudistunut eikä laivan tekstiilit ole vielä imeneet likaa liikaa, ei ole sisäilmaongelmaa, joka lyö vasten kasvoja kuten Losissa oli homeen hajuinen ensimmäinen hotellihuone. Onneksi saatiin vaihtaa huoneisto siellä samantien. Tosin teknomusiikki ei ole koskaan ollut suosikkiani, jollei siihen lasketa 90-luvun poppbändejä ja sen aikaista teknoa. Nautimme risteilyllä hyvästä ruuasta, taxfreen tarjonnasta ja kiireettömyydestä. Ostin taas vuoden meikit laivalta ja saimme seuraavan risteilyn jo hankittua ostoksilla saaduilla kupongilla, ilmaiseksi.

Tallinna ♡ Himppusen verran parempi fiilis. Rapakon ylitys teki hyvää. Uusi seikkailu. Vaikka elämä luistaa välillä osittain raiteiltaan, niin sentään kellun. Maisema on keväisen valoisa ja lintujen lauluissa soi kevät. Onneksi en asu avaruudessa,koska siellä ei voisi itkeä. Onneksi on tärkeät lähellä ♡

Elämä on valoja ja varjoja. Elämässä on kerroksia, kipeitä ja kauniita. Elämänpiiri. Seinän takana toisenlainen kohtalo, jonka elämä on täysi arvoitus.

Kevään huomaa hajusta ja katupölystä. Auringon lämmöstä ja skeittilautojen räminästä. Pajunkissoista ja ruohonversoista lumen keskellä. Odotan sitä hetkeä, kun astun ulos ovesta keväiset ballerinat jalassa. Odotan myös pieniä hiirenkorvia, jotka muistuttavat siitä, että on aika ottaa allergialääke. Odotan sitä, että pääsen heittämään loput talvitamineet laatikkoon odottamaan seuraavia pakkasia. 

" Voi karhu ", Tiikeri sanoi, "Eikö elämä olekin hirveän ihanaa! " - " On", Pikku Karhu sanoi, " Elämä on hirveää ja ihanaa". 

-Janosch-

Strindberg, ystävä ja pullo viiniä*

Näin eilen ystävättäreni ♡ laatuaikaa. Poikettiin Strindbergiin, me kaksi toipilasta. 

Sain lääkärissä pari diagnoosia ja kasan lääkkeitä. Astmalääkkeet ja lisää tutkimuksia. Mykoplasma. Siinä onkin paranneltavaa. Mutta kaikkeen ei ole vielä keksitty parannuskeinoa. Oli voimauttavaa nähdä ystävä. minulle niin tärkeä, tärkeitä sanoja. Otin onkeeni.

Tänään vastaan tuli paljon hymyileviä ihmisiä. Minä olen kulkenut jo jonkin aikaa katse maahan luotuna. Sydänääni, sydänkäyrä, sydänpäivä.

Aika kiitää.

Mutta se ei ole kiva, jos maailma pyörii, kun käy sänkyyn. Siksi nautittiin maltillisesti. Itseasiassa juon aina viinin veden kera. Ja harvoin juon edes viiniä ilman ruokaa. Ruokaa on aina oltava. Viini on seurustelujuoma, enkä muutenkaan tykkää ottaa humalahakuisesti. Humalainen ihminen on nimittäin ruma. Minä, ikuisesti antibioottikuurilla. Nyt kuuri mykoplasmaan. On ollut terapeuttista istua  ystävän kanssa iltamyöhään. Oltiin arjen yläpuolella. Päivät on tehty elettäviksi. Jokaisen ikkunan takana on tarinansa. Mitähän viikonloppu tuo tullessaan?

Poikkean ainakin lahden toisella puolella Virossa.

Instagram satumkirjavainen

Yksi parhaimmista Pannacotista, joita olen maistellut tähän astisen elämäni aikana.

Pistaasipannacotta kirsikoilla.

Unihalvaus - ruusut vuoteen vieressä

Tänään tapahtui ehkä pelottavin unikokemus koskaan!

Aivan järkyttävän väsynyt olo, kun tulin töistä kotiin. Huimasi. Vaikka olisi vaakatasossa. Nukuin töistä tultuani puolitoista tuntia . Kuulin, että kissat maukuvat taistalla. Mutta en pystynyt nousemaan, saatikka sormeani nostamaan. Niin syvä väsymys. Olin lamaantunut, oman kehoni vankina. Näin unta, jossa nukuin just sohvalla juuri ne vaatteet päällä kuin olin sohvalla nukkumassa ja koputtelin unessani ns. ulkopuolisena itseäni hereille, mutten herännyt. Oudon vatsakivunkin sain. Onneksi huomenna on lääkäri.

Selviää taas hieman enemmän palapelistä ja matka jatkuu lisätutkimuksilla.

Sisäilmaongelma ovat salakavala kaveri, se pesiytyy joka soluun ja tekee tuhojaan.

Tänään oppilas kysyi minulta yllättäen, että pelkäänkö kuolemaa?

Sanoin, että en pelkää. Koska olen nähnyt kuoleman ja kuolevana kasvotusten.

Se on osa elämää, luonnollinen osa toki sitten vanhempana. Mutta ei siinä mitään pelättävää ole. Täytyy muistaa elää hetkessä ja tehdä niitä asioita, joista nauttii. Mieluummin lyhyempi ja mielekkäämpi elämänkaari kuin pitkä ja tuskainen.

Stockalla oli juliste, kuka olisit, jos saisit olla sinä? Olisin aivan muu. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, sairaskierteen keskellä.

Kevään äänessä loputon ikuisuus. Räntä leijailee välillä hiljalleen,mutta aurinko paistaa sinitaivaalta. Mutta talvi on, pysyy. Vielä hetken. Minusta tulee tätä menoa supervahva ehkä maailman vahvin tyttö. Kasakirjoja, niistä saa voimaa ja uusia ajatuksia. Minä niin rakastan kirjoja ja lukemista. On olemassa hyvänmielen kirjoja, voimauttavia kirjoja ja niitä kirjojja joita kahlaa läpi uudestaan ja uudestaan. Kirjansivuja lukiessa pääsee toiseen maailmaan, kaikki muu maailma sulkeutuu ympäriltäni.

Talviunessa kuuluu vaimea, pehmeähkö kissan kehräys. Kynttilä antaa valon ja kisut lämmön. Ruusut tuoksuvat vuoteen vieressä maljakossa. Ollaan ihan hiljaa, nukutaan vielä lempeää talviunta.

 Bussissa matkatessa töihin huomasin pari ajatukset pysäyttävää tarraa. 

Pysäyttäviä hetkiä, onnenväreitä ja sydämentoive

Maijan miete:

I'm queen and i know that!

Älä kohtele minua yhtään eri tavalla kuin kohtelisit kuningatarta.

Tänään töistä tullessani rojahdin sohvalle väsyneenä. Sisäilmanmyrkyt kehossani, väsyttää vietävästi. Sain kehotuksen mennä testauttamaan kehossani olevat myrkyt ja niiden pitoisuudet. Kyllä itseänikin kiinnostaa kahdeksannen antibioottikuurin jälkeen tänä vuonna, että mitä myrkkyjä sisäilma sisältää.

Kirja käteen, relaa, pikkupäikkärit ja puhelu ystävän kanssa.

Tiistai-ilta. Huomenna on jo keskiviikkoa, pikkulauantai.

Aina välillä lasken omat siipeni lepoon ja etsin voimia arkeen. Pysäyttävät vaiheet uudistavat, mutta voin silti luottaa. Usko. Jokaisella on onnenhetkiä. Vaikka viime aikoina on ollut oikea epäonnensuma, niin toivon, että vihdoinkin helpottaisi.

En tiedä, kuinka vahvaa minua tehdään ja minkä takia, paljon on joutunut kestämään.

Toivottavasti sydämentoive toteutuu.

Ja onnenväreitä.

Sinullekin, sinne ruudun toiselle puolelle!

Ystäväni Kati Riikosen maalaama upea maalaus!

Tuuli vei otsikon mennessään*

Lauloin  tänään ylistyslauluja hentoisen lumisateen keskellä kevätpäiväntasaukselle, sille suuresti odotetulle valolle ja kevään vehreälle kirkkaudelle. Kevättä odotetaan joka puolella kuin rakastettua. Jos tämä viileä sää jatkuu, niin tätä menoa kyllä hukumme kuin Titanic törmättyään jäävuoreen! 

Viikonloppuna matkustin hyvän ruuan äärellä makumatkalle pohjoiseen. Kuin olisi ollut lentävällämatolla matkalla, oli niin hyviä hetkiä ystävien kanssa. Aika suorastaan lensi.

Eilen töissä tuli mieleeni "haudan vakavat ihmiset"(jotka eivät varmasti matkusta olohuoneensa lentävällämatolla minnekään), minä ainakin osaan nauraa itselleni :D Ja nauran ihan päivittäin.

Ihminen, joka ei uskalla antaa itsestään mitään, ei ole oikeasti edes ihminen! Me vaikutamme suuresti toisiin ihmisiin, luomme ensivaikutelmia ja mielipiteitä. Me rakennamme itseämme ja identiteettiämme, opimme, ymmärrämme, viisastumme, peilaamalla toisiamme. Itse en ole kovin näkymätön. Olen aika värikäs persoona, sukunimeni kaikessa merkityksessä. Onhan meitä myös moneksi, toiset piilottavat itsensä, kuka mistäkin syystä. Siksikö tämä kansa popsii ahdistuslääkkeitä, kuin hullut puuroa? Älä ylipäätään maistu tai tuoksu miltään, vaan ole hajuton ja mauton, niin menestyt - kukaanhan ei kerta kaikkiaan voi puukottaa sinua selkään jos kukaan ei tiedä sinusta mitään. Minulle opetettiin jo pienenä näyttämään koko tunteiden kirjo ja annettiin paljon rakkautta. Näillä eväillä olen selvinnyt tässä raa ássa maailmassa aika pitkälle.

Aurinkoisina päivinä kevät on laittanut lintuorkesterin sirkuttamaan. Se paisuttelee kohta puiden silmut puhkeamispisteeseen. Ja saa minuun vauhtia ja energiaa.  Haluan nähdä vihreää joka puolella. Mutta en aio sisustaa sen suuremmin kevään tullen, näin on hyvä! Kodin rauhallisuus on minulle arvo ja minulle, miehelleni myös, rauhasta viestii melko seesteinen sävymaailma.

Lähetän kevätmieltä teille täältä etelästä aivan pienen lumimäärän keskeltä ja suuntaan viltin alle lukemaan kirjaa. Toivottavasti kevät saapuu pian kaupunkiimme, eikä eksy matkan varrella naapuriin.

Ne ihanat balleriina kelit ja se, kun saa raivata talvivaatteet häkkivaraston uumeniin. Valoa riittää jo pitkälle, lähes kuuteen. Se on onni se.

Raikkautta ja rakkautta iltaasi!