Ensiapujoukko on lähellä. Toi kaulapannassaan minulle lääkkeet, kun mieheni laittoi ne siihen. Sitten olikin hyvä nukahtaa masun päälle ♡
Kuumetta, voimattomuutta ja kipuja. Kipuisen väsyneiksi muuttuneet silmät tervehtivät tänäänkin, vaisusti. Sängyn sylistä, peittojen alta. Kuuman kipeät kekäleet kivunpesästä.
Olkoon vastassa mitä tahansa, niin olen elänyt tähän saakka jo kokemusrikkaan elämän. Suunnitelmia riittää, ne eivät lopu. En vajoa epätoivon suohon. Luotan enemmän vaistooni. Välillä naurattaa se, kuinka värikästä elämäni on. Ei puutu sattumuksia. Tämä on vain käytävä nyt läpi. Tarkoitettu juuri minulle.
Luotan, murhekin on vain ilon eteinen ♡
You'll never understand until it happens to you!
Vuoristorata kuvaa elämääni,
elämä on rajua, mieletöntä peliä, elämä on kuin laskuvarjohyppy, elämässä otetaan riskejä, kaadutaan ja noustaan uudestaan,
se on vuorikiipeilyä, se on halua kiivetä itsensä huipulle ja olla tyytymätön ja ahdistunut kun ei kykene.
-Paulo Coelho/ Yksitoista minuuttia
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.