Strindberg, ystävä ja pullo viiniä*

Näin eilen ystävättäreni ♡ laatuaikaa. Poikettiin Strindbergiin, me kaksi toipilasta. 

Sain lääkärissä pari diagnoosia ja kasan lääkkeitä. Astmalääkkeet ja lisää tutkimuksia. Mykoplasma. Siinä onkin paranneltavaa. Mutta kaikkeen ei ole vielä keksitty parannuskeinoa. Oli voimauttavaa nähdä ystävä. minulle niin tärkeä, tärkeitä sanoja. Otin onkeeni.

Tänään vastaan tuli paljon hymyileviä ihmisiä. Minä olen kulkenut jo jonkin aikaa katse maahan luotuna. Sydänääni, sydänkäyrä, sydänpäivä.

Aika kiitää.

Mutta se ei ole kiva, jos maailma pyörii, kun käy sänkyyn. Siksi nautittiin maltillisesti. Itseasiassa juon aina viinin veden kera. Ja harvoin juon edes viiniä ilman ruokaa. Ruokaa on aina oltava. Viini on seurustelujuoma, enkä muutenkaan tykkää ottaa humalahakuisesti. Humalainen ihminen on nimittäin ruma. Minä, ikuisesti antibioottikuurilla. Nyt kuuri mykoplasmaan. On ollut terapeuttista istua  ystävän kanssa iltamyöhään. Oltiin arjen yläpuolella. Päivät on tehty elettäviksi. Jokaisen ikkunan takana on tarinansa. Mitähän viikonloppu tuo tullessaan?

Poikkean ainakin lahden toisella puolella Virossa.

Instagram satumkirjavainen

Yksi parhaimmista Pannacotista, joita olen maistellut tähän astisen elämäni aikana.

Pistaasipannacotta kirsikoilla.