Illallistimme ystäväni kanssa viime lauantai-iltana Ravintola Teatterissa.
En ollut tehnyt pöytävarausta, mutta pöytä löytyi nautittuamme ensin odotellessamme lasit skumppaa. Ruoka oli valtavan hyvää. Menu alempana. Itseasiassa paljon parempaa kuin viimeksi. Olivat kuulema muuttaneet menua vuoden vaihteessa. Olen käynyt Ravintola Teatterissa ainakin viisi kertaa aiemmin ja tämä ruoka oli jotain niin uskomattoman hyvää. Leipää, juustoa, lihoja, rapsakoita salaatteja, dippejä ja uskomaton jälkkäri.
Kyytipoikana joimme akvavitia, valkkaria ja vettä. Ainoastaan jättiravut olivat heikonlaisia, mauttomia. Jälkkäriksi valitsimme herkullisen Lumumba-juoman. Maistelumenun jälkkäri Arroz con Leche oli erittäin makoisa ja todella yllättävä jälkkäriksi, riisipuuroa, jossa oli Creme Bruleeta. Paahdettu sokerikuorrute toi sopivaa rapsakkuutta.
Voin vain suositella tätä makoisaa kokonaisuutta.
Kuvassa näkyvät annokset ovat kahdelle.
Kuvassa näkyvät annokset ovat kahdelle.
Atmosfääri Ravintola Teatterissa on aina niin tunnelmallinen, joten sinne kannattaa suunnistaa hemmottelemaan makunystyröitään vaikka keskellä viikkoakin. Tarjoilijat ovat ystävällisiä, kokki on osavaa ammattilainen ja koko paikka huokuu hyvää henkeä. Paikka on hieman fiini, mutta ei liian. Siellä pääsee irti arjen murheista ja voi keskittyä hyvään seuraan ja makoisaan ruokaan.
Tällaisia ihania iltoja tarvitsee välillä ihan jokainen.
Olen miettinyt jo jonkin aikaa tutkimustuloksia, kuinka suhtaudun niihin. Päätin, että olkoon mitä on, aivan sama. En voi sille itse yhtään mitään. Jos murehdin ja huolehdin liikaa, vatuloin menneitä tai tulevaa, voimani hiipuvat ja lopulta katoavat. Olisin solmussa ja aivan hukassa, omassa elämässäni. Joskus väkisin hymyilemisen taito on ehdoton, tai happamuus leviää porukassa kuin tuli kuivassa kanervikossa. Se mitä näet ihmisten ajatuksista ja kuvista on usein pintaraapaisu. On helpompaa hymyillä ja kertoa neutraalisti asioista. Harva jaksaa sitä säälin määrää ja voivottelua, jos kertoo kuinka viturallaan asiat elämässä oikeasti ovatkaan.
Tällaisia ihania iltoja tarvitsee välillä ihan jokainen.
Olen miettinyt jo jonkin aikaa tutkimustuloksia, kuinka suhtaudun niihin. Päätin, että olkoon mitä on, aivan sama. En voi sille itse yhtään mitään. Jos murehdin ja huolehdin liikaa, vatuloin menneitä tai tulevaa, voimani hiipuvat ja lopulta katoavat. Olisin solmussa ja aivan hukassa, omassa elämässäni. Joskus väkisin hymyilemisen taito on ehdoton, tai happamuus leviää porukassa kuin tuli kuivassa kanervikossa. Se mitä näet ihmisten ajatuksista ja kuvista on usein pintaraapaisu. On helpompaa hymyillä ja kertoa neutraalisti asioista. Harva jaksaa sitä säälin määrää ja voivottelua, jos kertoo kuinka viturallaan asiat elämässä oikeasti ovatkaan.
Tässäpä makoisa Ravintola Teatterin menu!
TG -Mixed Grill – ”Pöytä koreaksi”
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.