Hurmioituneena kauniista hetkestä*

Annoin työmatkalla kaikelle huomaamattomalle huomioni. En kiirehtinyt vaan katselin ympärilleni. Hurmioiduin. Huomasin, kuinka ympärilleni alkoi kehittyä pieni näytelmä. Näytelmä, jonka huomaa vain silloin, kun keskittyy juuri siihen pieneen hetkeen, jota hengittää sillä hetkellä. Hetken, joka kertoi minulle kaunista tarinaansa, joka usein kiirehtiessä jää huomaamatta. Kiireen jalkoihin ja ajatussuman varjoon. Hetkellä, joka avaa eteemme kauneuden ja ympäröivän maailman kätketyn salaisuuden. Kun pidämme ajatuksen astian ja asenteemme puoliksi täynnä, emmekä puoliksi tyhjinä silloin olemme avanneet elämässämme uuden oven. Kurottautukaamme kohti talven kauneutta.
Kierrätetään positiivisia ajatuksia, sanoja ja tekoja. Skipataan pois kaikki negatiivinen, joka vahingoittaa mieltämme ja toisia ihmisiä. Pidetään hyvänkehä pyörimässä. 

Löysin kaapista vuosikerta Blossaa ja vanhoja kuvia.

Huomenna nukun pitkään ja annan ajatusten tulla, loi ´on ja pidän vapaapäivän. Kaikesta.

Toivon uniisi lupausta hyvästä huomisesta!