keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Valo tulvii - syvää hyvyyttä &someton elämä ?!

Loman jälkeinen elämä. Työpäivä. Kaikkea on tullut nähtyä, mutta olipahan päivä. Hyviäkin kohtaamisia. Mietin ihmisten valintoja elämässään, aika raadollista. Suunnitelmia. Mietin, jos sulkisin kaikki somekanavat blogin, instan ja facen. Selviäisikö elämässä ilman somea?
Kaikkeen kai tottuu, aikanaan. Olisi paluu entisaikaan, jota pidetään usein niin hyvänä, että sitä muistellaan suureen ääneen.


Odotellessani bussia töihin kuulaan aurinkoisessa pakkassäässä mieleeni tulvivat lukio aikani ja siniset huuleni. Silloin oli paljon aikaa vain hengailla ja haaveilla oppitunneilla. Nukuin joskus biologian tunnilla, fysiikan tunnilla ja kemian tunnilla. Tai kirjoittelin kirjeitä. Lukio taisi mennä kirjelappusten kirjoitteluksi ystävien kanssa. Ihmettelen vieläkin miten vähällä lukemisella selvisin. Kerran lunttasin olkapään yli vastauksen kysymykseen, miten puolukka lisääntyy. Elämä oli sometonta ja hyvin erilaista. En valita, siinä oli silloin kaikki mitä tarvitsikin. Kuinkahan ajattelen tästä kuluvasta ajasta kymmenen vuoden kuluttua?! (jollen kasva jo koiranputkea) Elämä on pitkä oppitunti.



Tämä päivä on erilainen kuin muut päivät edellisten viikkojen aikana. Hyvällä tavalla. Päivässä on ollut tähän asti syvää hyvyyttä, sydänalassani läikähti lämpö. Hyviä asioita ja ihania ihmisiä - opetuksia. Kotitekoista ruokaa ja itsetehtyä mansikkamehua ♡ Suuren osan arjen helmistä huomaa, vasta sitten kun on asettunut nöyrään ja kiitolliseen olotilaan. Olemisen moodiin. Kevät saapuu koko ajan, se on lähempänä joka hetki. Viihdyn tummissa nurkissa, vesisateessa ja pimeyden sylissä vaikka rakastan valoisuutta ja aurinkoa ylikaiken.  Melankolinen maisema on yhtä kanssani, kun tiedän kevätauringon taas kutittelevan muutaman kuukauden kuluttua nenääni. 

Ei sammuteta valoja vaan annetaan valon tulvia, koska valo hoivaa ja luo toivoa kauniista keväästä. En anna arjen kultareunojen repeytyä, koska muuten kaikki tuntuu olevan liian kaukana ja silloin olo on raskas. Ohikiitävistä hetkistä saamme paljon, kun emme anna niiden lipua ohitsemme huomaamatta.

Valoa sielun sopukoissa!





SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Blog Design Created by pipdig