sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Näkökulma: Sä voit puhuu musta ihan mitä vaan ja ihan kenelle vaan...

Toisen onni, ei ole omastani pois. Jos sitä ei ole oppinut, niin elämä sen kyllä vielä opettaa.
Pahin vamma, jota voi kantaa mukanaan on asennevamma, nähdä kaikki pahana ja negativisena. Kukaan ei ole täydellinen, vain silloin kun opit myöntämään virheesi voit oppia jotain uutta ja uudistua. Olen luennoinut positiivisuuspedagogiikasta ja positiivisen ajattelun vaikutuksesta, ihmiset ovat lähteneet uusia ideoita ja ajattelutapa mukanaan. 


Varoittavana esimerkkinä kerron, että voitin oikeudessa vasta jutun, jossa minusta leviteltiin oletettuja asioita. Vuosi sitten voitin jutun, jossa entinen oppilaani lähetteli minulle törkykuvia- ja viestejä. Haluan pitää elämänasenteeni realistisen positiivisena. Minulta odotetaan valittavaa-asennetta. Esimerkiksi yhdestäkään sairaudesta ei ole parannuttu valittamalla ja laakereillaan lepäämällä. Hoidan itseäni lääkäreiden ja työterveyshoitajan ohjeilla, jos en kuntoilisi olisin vuoteen omana. Antaisin mielelläni pois terveysvaivani, se ei ole toivetila.  Mutta olen itse sopeutunut elämään niiden kanssa. Ei ole muuta vaihtoehtoa tai muuten teen elämästäni todella vaikean. Olen toisina päivinä energisempi kuin toisina, silloin teen kaikkea kivaa ja niinä ei-niin-kivoina päivinä sopeudun tilanteeseen, en angstaa tai surkuttele, koska se ei auta.


Kukaan ei voi täysin koskaan tietää toisen tunnelmia. Kaikki ei näy aina päällepäin. Ei voi tietää kuinka kauan on jo läikkynyt yli. Se mikä toiselle on vähän, voikin toiselle olla liikaa. Jaksamme eri asioita ja eri määrää. Voimat riippuvat niin monesta tekijästä. Kukaan ei jaksa loputtomiin. Toiselle sama asia on alku, toiselle viimeinen pisara, jonka myötä malja läikkyi yli. Näinkö vähästä, ajattelee joku. Mutta mistä hän tietää, miten paljon maljassa jo oli. Pyydän, että elämä kantaisi meitä kaikkia.


Eilen oltiin laivalla ja tänään pienellä piknikillä auringon kultaamalla nurmella. Kokonaisvaltaista hyvinvointia. 

Näin aikuisena voi viettää viikonloppuakin vähän rauhallisemmin. Tänä aamuna kävin fyssarin ohjeilla kuntosalilla ja lenkillä, tyhjällä vatsalla, upea fiilis!
Tai olisin voinut aloittaa näinkin:

eilen vitutti kaikki ja tänään vielä enemmän. Jumaliste, kun ei ole enää luntakaan ja kevätaurinko saa esiin pölypallerot ja likaiset ikkunat. Olin kotona neljän seinän sisällä kipeän nilkkani ja limaa täynnä olevien keuhkojeni kanssa. Söin pari levyä suklaata ja siihen pullaa. Kyllä taas kyrsii kaikki. Kun tuo naapuri on aina onnellisen näköinen. Sille kun tulee kaikki hyvä noin vaan. Itse, kun ei voi tehdä oman onnensa eteen mitään. V*ttu mitä paskaa taas.

Niin, kumpi aloitus on eteenpäin vievää elämässä ja sitä, josta voimaudut? 

Joidenkin on niin vaikeaa ymmärtää, että jokaisen blogin/profiilin taustalta löytyy ihan tavallinen ihminen, ihminen jolla on tunteet? En esimerkiksi päivitä blogiani reaaliaikaisesti, välillä voin postata viikon takaisiakin asioita. Sellaisia itseäni voimauttavia. Ei kukaan kirjoittele muiden kiusaksi, päinvastoin! Ja meidän tulee olla kiitollisia, että pääsemme lukemaan erilaisia ja ihania kirjoituksia. Jos ei ymmärrä erilaisuutta, niin silloin et voi olettaa, että sinuakaan ymmärretään. Paljon riippuu myös siitä miten asiat esittää. Se asian ilmaisutapa kun on usein ratkaisevampaa kuin itse asiasisältö.

Jos jollain on niin suunnaton tarve päästä pätemään ja kertomaan omia töykeitä mielipiteitään ja niitä olettamuksiaan, niin miksei voi perustaa omaa blogia tai kirjoitella omalla sivullaan? Siellä saa möykätä ja olla niiiiiiin negatiivinen kuin sielu sietää ja vieläpä ihan 24/7, wau! 

Mietin eilen, että ne netti- ja livemaailman häiriköt ovat taitaneet olla koulukiusaajia lapsina/nuorina ja sama jatkuu joillakin vielä aikuisenakin. Katkeruutta, kateutta eikä ole taitoa elää hetkessä, unelmoidaan ja lytätään alleen kaikki orastavakin hyvä. Ei riitä ymmärrystä, koulukiusausjututkin saa minut aivan raivon valtaan! Aina kuulee sanottavan, että kiusaajilla on itsellään huono olo, siksi kiusaavat, mutta eihän se hyvänen aika oikeuta kiusaamiseen missään muodossa!!! Ei kiusaamiselle ole mitään oikeutusta! Piste. Kommenteissa voi olla asiallisesti erimieltä kirjoittajan kanssa ja pitääkin olla jos siltä tuntuu, koska en tykkää liiasta mielistelystä! Mutta se, että olettamuksille tulee olla faktat ennen kuin levittelee asioita totuutena.


Elämässä pitäisi nähdä ne pienet huimaavat hetket, jotka tekevät elämästä jännää. Kukaan ei tuo meille onnea kultatarjottimella, sen teemme me itse. Avautua mahdollisuuksille ja herättää kaikki aistit. Olen monta kertaa huomannut, että lapsilla on tämä taito. Mikä saa kyynistymään ja tylsistymään kaikelle kivalle?


Maailmassa on niin paljon onnettomia pessimistejä, jotka ovat luopuneet unelmistaan ja sanovat sinulle: "Tuhlaat vain aikaasi - ei tuosta tule ikinä mitään." On siis tärkeää ymmärtää, että oman tien kulkeminen on uskomattoman palkitsevaa, mutta helppoa se ei ole. Toisinaan menee paremmin kuin muilla, joskus taas elämä on yhtä kaaosta. Ihmiset katsovat sinua oudoksuen, kun kerrot heille suunnitelmistasi, ja sinä alat kuunnella arvostelijoitasi ja epäillä kykyäsi. "Olisko sittenkin pitänyt jäädä nakkikioskin myyjäksi?!"
Mutta jos toteutat unelmaasi, väsytät itsesi tekemällä sitä, mitä eniten rakastat. Kun elät täydesti pienintä yksityiskohtaa myöten, loppujen lopuksi bileet ovat sinun!


Esa Saarisella on lauselma joka tämän kaiken tiivistää! " Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä ja joilla on sisäinen hehku päällä, on paljon. Harmi, että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita."

Kaiken lisäksi koskaanhan ei tiedä mikä hetki, päivä, aamu tai ilta on se viimeinen. Jos me tiedettäisiin se, ehkä osattaisiin erilailla arvostaa ihan jokaista hetkeä ja ihmistä?
Joten koitetaanko tällaista: Käytään juhla-astioita arkena, laitetaan jalkaan ne kengät jotka on tomuttuneet kaapissa koska ovat liian hienoja / kalliita arkeen, syödään säästelemättä kaikki hartaasti kerätyt pakastemarjat ja kerrotaan rakkaudentunnustus rakkaillemme heti.

Elämä on nyt ja omaan asenteeseesi ja onnellisuuteesi lähde olet vain sinä itse! Kyllä juuri sinä, yksinkertaista. Katse valoon ja mielensopukat kohti avointa kauneutta.








Vesala biisissä kiteytyy sanoma erittäin hyvin, se sopii moneen eri tilanteeseen.
Sä voit puhuu musta ihan mitä vaan
Ja ihan kenelle vaan
Ne voi uskoo, jos ne haluu
Mä en jaksa mitään selittää.
Oli mullakin tunteet
Oli mullakin sydän
Ja se päättyy nyt tähän
Oli mullakin voimaa vaan vähän
Mä en oo näkymätön
Mä oon hengissä vielä
Mun on pakko lähtee
En vaan pystyny hengittää.




SHARE:

1 kommentti

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig