270813

Ajattelin tehdä jo monessa blogissa näkyneen postauksen bloggarin omasta päivästä. Arkiaamuina herään seitsemän aikaan ja neljänä päivänä viidestä  menen töihin kello kahdeksaan ja yhtenä päivänä viikossa kello kymmeneen. Pääsen yleensä töistä kotiin kello kahdentoista ja iltapäivä kahden aikoja. Näin syksyisin minua työllistävät työpäivän jälkeen vanhempien kanssa palaveeraaminen ja Henkilökohtaisten opetussuunnitelmien valmistelu.

 Käynnistyn aamuisin hitaasti ja jos takana on huonosti nukuttu yö, niin tuntuu ettei päässäni pyöri mikään muu kuin silmät. Sitten on se vaatedilemma, jos en ole kerinnyt katsoa jo edellisenä iltana seuraavan päivän työvaatteita. Pikainen aamupala, hiukset ponnarille, ripsaria silmiin ja menoksi! Minulla on nykyään työmatka, kävellen menee noin 10 minuuttia.

Yleensä iltaa kohden piristyn ja saatan vielä puolenyön aikaan touhottaa kodin sisustusta täysin uuteen uskoon. Mutta nöin keski-iän hiipiessä olen aikalailla kuitti jo kympin aikoja illalla.  Viikonloput ovat rentoutumista varten ja vietetty viikonloppu olikin lempeä. On pohdittu, millainen on täysin stressitön viikko. Istuttu lukemassa kirjaa auringossa ja lueskeltu lehtiä. Saunottu. Nautittu luonnosta. Syöty äärimmäisen herkullisia ruokia. Poltettu lukuisia kynttilöitä. Naurettu kippurassa. Rentouttavan viikonlopun avulla jaksaa painaa innolla  loppuun kiireisen ja työntäyteisen loppuvuoden.

Elämäni on aktiivista (ja toisinaan melkoisen kiireistä ja joskus turhan hektistä). Jaksaakseni sen tarvitsen aikaa hiljaisuuteen, rentoutumiseen ja mietiskelyyn. Päivän mittaan pyrin aina pysähtymään pari kertaa hengittääkseni muutaman kerran syvään ja olemaan kiitollinen. Minulla on vahva usko yläkertaan.

Vaikka aamuisin väsyttää, niin silti avaan oven innokkaana näkemään mitä uutta sen takaa löytyy. Otan aamuisin kupposen kuumaa ja nautin syksyn viimeisistä aurinkoisista aamuista parvekkeella. Olen myös hieman suorittajaluonne. Vaadin itseltäni välillä todella paljon, liikaakin. Mulla on mukamas aina kiire. Juoksen suihkuun, ja kadehdin miestäni, joka lotraa aamuisin lämpimässä suihkussa(juu, meillä on kiinteä vesimaksu kuukausittain). Ärsyttäväkin tämä luonteenpiirre on, vaikka saan paljon aikaiseksi vuorokaudessa jos niikseen katsotaan. Olen opetellut hidastamaan, koska olen saanut oman jaksamiseni suhteen opetuksen pari vuotta sitten! Terveyden kanssa ei pidä leikkiä. Olen opetellut nauttimaan elämästä  suorittamisen sijasta, ja antanut itselleni enemmän aikaa. Mutta vielä on opittavaa. Aamuissa on vaan jotain sellaista satumaista. Silloin kun on levännyt yön ja saa herätä virkeänä. Jos vaan tajuaisi aina mennä ajoissa nukkumaan! :) Vanhemmiten oppii kävelemään kuulema hiljaa. Siihen sisältyy paljon viisautta. Kun etenee hitaasti ja näkee enemmän. Tunnistaako kukaan muu itsessään samanlaista ihmistyyppiä?

 Aamulla puin päälleni Marimekon uutukaisen neuletakin ja Vero Modan pitsitopin.

Töissä vierähti kuusi tuntia, jonka jälkeen suunnistin äitini luo kera kisun. Kisu rakastaa olla äitini pihalla, siellä on niin rauhallista. Pienellä pihalla koetaan suuria ja jännittäviä kissamaisia seikkailuja.

Paistoin keräämistäni puolukoista puolukkapiirakkaa, joka oli taivaallisen hyvää!

Pohja

• 150 g Arla Ingman Meijerivoita
• 1 ¹⁄₄ dl sokeria
• 1 kananmuna
• 1 ¹⁄₂ dl vehnäjauhoja
• 1 ¹⁄₂ dl grahamjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• ¹⁄₂ dl Arla Ingman Vanhanajan luomutäysmaitoa

Täyte

• 200 g Arla Keittiö kermaviiliä
• 1 kananmuna
• ¹⁄₂ dl sokeria
• 2 tl vaniljasokeria
• dl tuoreita puolukoita
•  
  Vaahdota voi ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää mukaan kananmuna ja vatkaa. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään, ja lisää muna-sokeriseokseen muutamassa erässä. Lisää maito ja sekoita tasaiseksi. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan. Ripottele päälle noin 1,5 dl puolukoista.
  Sekoita täytteen aineet keskenään tasaiseksi. Kaada täyte pohjan ja puolukoiden päälle. Ripottele loput puolukoista piirakan päälle. Paista puolukkapiirakkaa 200-asteisessa uunissa keskitasolla noin 30 minuuttia (kunnes täyte on hyytynyt). Tarjoile piirakka vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kera.

Vein kummitytölleni Marintyttärestä ostamani mekon! Mekkoja voi ostaa kivijalkaliikkeestä tai nettikaupasta.

 

Piipahdin mieheni liikkeellä samalla kun käytin tuttavan koiruutta ulkona. Eilen oli aivan upea sää, joka jatkuu vielä tänäänkin. Ihana aurinko!

Kävin keräämässä metsästä 20 kiloa superfoodia. Nyt ei puolukkapiirakka ja puolukkahillo tarpeet lopu kesken! Viime syksynä keräsin puolukkaa myyntiin yli 200 kiloa. Metsässä samoillessa saa hyötyliikunta ja raitistailmaa sekä hyvän mielen.

Illalla suunnittelin seuraavan päivän oppitunteja ja luin Sophie Kinsellan kirjaa. Uuden kodin lukunurkkaus on SE juttu, jota olen kaivannut aiemmissa kodeissani.

 Minulle lukeminen on hyvä keino paeta arkea ja rentoutua.

  

Näkymää olohuoneestamme parvekkeelle.

Tein kantarellimunakasta, joka olikin huippuhyvää.

Otettiin kisun kanssa loppuilta rennosti.

Vuoristorata kuvaa elämääni,

elämä on rajua, mieletöntä peliä, elämä on kuin laskuvarjohyppy, elämässä otetaan riskejä, kaadutaan ja noustaan uudestaan,

se on vuorikiipeilyä, se on halua kiivetä itsensä huipulle ja olla tyytymätön ja ahdistunut kun ei kykene.

-Paulo Coelho/ Yksitoista minuuttia