Huh!

Otsikko kuvaa olennaisesti eilistä päivää. Koska kisu on meille perheenjäsen käytän se-pronominin tilalla hän-pronominia. Käytin kisua toissapäivänä eläinlääkärissä, jossa otettiin virtsanäyte, verikokeita ja röntgenkuvat. Virtsatulehdus oli onneksi jo helpottanut, mutta rötgenkuvista paljastui kidemäistä ainetta, joka oleilee kisun vatsassa. Kidemäinen aine on hyvin todennäköisesti kissanhiekkaa, joka on joutunut vatsaan kun hän on nuollut tassujaan. Koska toimenpide kesti puolitoista tuntia, niin kisulle annettiin rauhoittavapiikki. Kisumme on todella herkkä rauhoittavan lääkkeen ainesosille ja hän tarvitseekin aina myös herättävänpiikin. Kotiin tultuamme kisu oli poissaoleva ja huonovointinen, mikä toki kuuluukin nukuteaineen ikävimpiin puoliin. Seurailimme pikkuisen olotilaa pitkin iltaa ja nukuinkin yön toinen silmä auki. Tarkkailin, että kisu varmasti hengittää ja voi olosuhteisiin nähden hyvin.

Heräsin viiden aikaan aamulla ja huomasin kisun olevan keittiössä raksukuppinsa äärellä. Hän yritti saada syödyksi raksuja muttei onnistunut syömään hidastuneiden liikkeidensä takia. Kisu oli kuin keitetty spagetti aivan veltto ja poissaoleva. Ei pystynyt edes kehräämään saatikka jaksanut kävelemään muutamaa tassutusta pidempää matkaa. Laitoin eläinlääkärille tekstiviestin ja päätin viedä kisun äidilleni päivähoitoon. Onni onnettomuudessa, että vein. Eläinlääkäri soitti ja sanoi, että kisu olisi tuotava aamupäivän aikana nesteytykseen. Kisulle laitettiin desilitran verran nestettä ja olokin parani kertaheitolla. Päivän hän vietti siis "mummolassa" ulkoillen ja nauttien katkarapusista kera raksujen. 

Muistan aina kahden vuoden takaisen illan syyslomaltani, kun menin katsomaan oppilaani kotiin luovutusikäisiä kissanpentuja. Se oli rakkausta ensisilmäyksellä :) Kisu valitsi minut alta aikayksikön. Hän käveli suoraan kantokoppaan ja katseli sieltä minua. Kisu on siis muuttanut meille nimipäiväni, 18.10.2011.

Tämän tarinan opetus on, että eläimen pitäminen ei ole ilmaista ja kaverista on huolehdittava viimeiseen saakka. Eläintä ei pidä ottaa, jos ei ole valmis viemään sitä tarvittaessa eläinlääkäriin. Jokainen karvakamu on ansainnut huolehtivan ja rakastavan kodin. Ja toivon mukaan tänä(kään) kesänä ei löydy kenenkään kesäpaikasta kesäkissoja. Jos satut kumminkin löytämään, niin kesäkisu pitäisi toimittaa lähimpään löytöeläinkotiin. Kukaan ei ole ansainnut nälkä- tai paleltumiskuolemaa! (pardon my finnish)

Tätä linkkiä klikkaamalla pääset eilen julkaisemaani postaukseen Ruunaa ja Tienoo yhteistyökumppanini blogissa.

Pienoinen matka pois kotoa silloin tällöin tekee hyvää itsekullekin, etenkin retki puhtoiseen luonnon helmaan. Raittiissa ilmassa tallustellessa huomaa ajatustensa ja koko kroppansa uudistumisen. Sitä jaksaa paremmin, kun pääsee viettämään aikaansa muuallakin kuin kotisohvalla. Olin eilen oppilaideni kanssa Ruunaalla, jossa julkistettiin Tienoo-mobiilisovellus. Tienoo on matkaopas puhelimessasi, joka johdattaa sinut luonnon helmaan kokemusten ja elämysten luo. Tienoolla avulla pystyt mm. pelaamaan interaktiivista aarteenetsintäpeliä. Tutustut myös samalla ympäristöösi ja autat Metsähallitusta kehittämään Suomen metsiä. Mobiilisovellus on ainutlaatuinen Suomessa ja tästä linkistä pääset tutustumaan asiaan tarkemmin. Itselläni ei ole älypuhelinta, joten etsimme kollegani kanssa rasteja ihan tavan paperikartan avulla, johon oli merkattu Tienoon rastit. Samalla sai erittäin tehokasta hyötyliikuntaa vieläpä hyvässä seurassa.

Tienoo-mobiilisovellukseen pääset tästä linkistä.

 

 

Vastustetaan sohvan kutsua!