Kirppislöytöjä ja minuuttiaikataulua

Eilen kävin kahdella eri työpaikalla ja tein ihania kirppislöytöjä Ristolassa. Menin minuuttiaikataululla. Illalla oli aika pysähtyä.

Kaamos taikoo uskollisesti maisemaa ja mieltä vaaleammaksi. Muistuttaa levosta ja tulevista mukavista tapahtumista. Sytyttelee kynttilöitä ja pimeyteen valonjuovia. Laittaa nautiskelemaan pari palaa suklaata ja glögiä. Sipaisee poskea ja sydäntä. Se kehottaa hengittämään syvään ja luottamaan valon tuloon. Kaikki aikanaan ♡

Ihastuin kirppiksellä näihin eli enkeliin, josta maksoin 10e ja kullanvärisen puun, josta köyhdyin 3e. Mukaani lähtivät vielä harmaat villasukat. Markkinat, myyjäiset ja kirppikset kannattaa hyödyntää, niillä tekee yleensä aina hyviä löytöjä.

Nämä vanhaa hopeaa olevat pikarit sopivat hyvin Willa Söderin hopea kulhojen kavereiksi.

Kuusi kappaletta pikareita maksoivat vain 12e.

Tämän kultaisen kauriin ostin Stockmannilta Pentikin hopea puun kaveriksi.

Leppoisia tuulia uuteen viikkoon!

Terveiset Käpylästä*

Lauantai-ilta. Käpylän raitin lenkkipolku ja kuntosali. Tapaksia, glögiä ja metsämansikkavichyä. Pari kynttilää ja sointuva hiljaisuus. Uutukainen kirja ja uutukaiset ajatukset.Tassutellaan villasukissa ja ahmitaan tietoa hiihtoloman matkakohteesta. Pitkästä aikaa olotila, jossa ei kaipaa mitään tai ketään. On vain tämä hetki eikä minnekään hoppu tai ikävä. Pimeys kyhnyttää kyljessä ja kuiskii raukeita sanojaan. Kaikella on aikansa. Laatuseuraa, kolme ihanaa karvapalleroista. 

Vilkutan pimeän pehmoisesta sylistä ja toivotan hyvää viikonloppua!

Luvassa navakkaa tuulta ja puuskaista yskää!

Täällä on sen verran kova tuuli, jollen olisi näin riski naiseksi, niin olisin lähtenyt lentoon ja matkalla jo jossain itämeren yllä. Kannattaa siis nautiskella suklaata erityisen paljon. Jostain on myös tarttunut matkaan kova yskä, niin kova, että välillä näkee tähtiä ja oksentaa limaa. Aika rankkaa. Olemattomat vatsalihakset saavat nyt ainakin töitä, kun yskiä paukuttelen.

Nautitaan tästä raikkaudesta, tuivertavista tuulista, vesisateesta ja siitä, että on oma koti, jossa saa viettää hämäränhyssyä ja herkutella lakritsisuklailla, rentoilla villasukat jalassa ja olla tyytyväinen paikallansa. Loppuvuoden illoissa on tunnelmaa.

Black Friday: Luodolla - tuhansia tarinoita*

Unelmoin viikosta, johon kuuluisivat vain minä, kirjoja, paljon paperia, kyniä, kirjoja, valkoviiniä, kuivattua espanjalaista kinkkua, juustoja ja yksinäinen mökki. Se saisi olla kaukana merellä, missä kuuluisi vain lokkien laulu. Kissatkin voisivat ulkoilla luodolla. Voisin kokea meren voiman ja sen eri muodot. Myrskyä ja tyyntä. En kaipaisi ketään, kun minulla olisi ne tarinat. Minusta tuntuu aina hyvältä astua huoneeseen, joka on täynnä tuhansia tarinoita ja menneitä elämiä. Tuhansia tarinoita, joihin voi hukuttautua. Ja kynä ja paperia.

Olisi niin rentouttavan luovaa elää hetki karusti ja keskellä monikasvoista merta. Onneksi olen päässyt lähelle merta, pääsen ihailemaan sitä 10 minuutin matkan päähän. Mielikuvitusmatkailu on halpaa. Ja voi matkustaa melkein mihin tahansa ja kuka vaan. Paluu todellisuuteen, pitäisi varmaan todeta, että nauttikaa, hellettä vielä tiedossa! Talvi on vielä kilometrien päässä.Helsingissä sataa vettä ja kuuntelen viemäriaarioita. 

Suloista!

Tummanpuhuvan kaunista viikonloppua kaikille :)

YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä, diagnoosina aivotärähdys*

Tiedättehän sen tunteen, kun elää elämäänsä kuin nopeutettua filmiä. Ei ehdi kunnolla mukaan elämän kohtauksiin. Olen tällä viikolla kulkenut kovaa. Kiire loppui lyhyeen. 

Tänään YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä, sain töissä aivotärähdyksen. Työtapaturma ja lääkärikäynti. Ei mennyt kaksi ilman kolmatta ja tuskin menee kolmas ilman neljättä. Tragikoomista ja hieman kivuliastakin. Mutta onneksi olen kovakalloinen. Harkitsen haarniskan ja kypärän hankkimista, sen verran vaarallinen homma.

Tänään muisteltiin töissä menneitä, mutta ketään ei tökätty tikulla silmään. Haluan paljastaa karmivan totuuden, heikko hermoiset älkää lukeko tätä! Nukuin joskus biologian tunnilla, fysiikan tunnilla, kemian tunnilla ja ruotsinkin tunneilla. Tai kirjoittelin kirjeitä. Lukio taisi mennä kirjelappusten kirjoitteluksi ystävien kanssa. Ihmettelen vieläkin miten vähällä lukemisella selvisin. Kerran lunttasin olkapään yli vastauksen kysymykseen, miten mustikka lisääntyy. Ja kerran jätin vastaamatta, vaikka tiesin, että Pähkinäsaaren rauha solmittiin vuonna 1323. Sain yhdeksännellä luokalla käytösstipendin. Join litran maitoa päivässä, uin 50-100km viikossa, kasvatin luita ja lihaksia. Näillä luilla pysyy pystyssä raavas neito. Minäkin.

Kaiken tummuuden ja väsymyksenkin keskeltä toivoisin kaikkien voivan noukkia kajastuksen, jossa siintää hiven lohtuvaloa. Jokin hyvä kypsyy minussa. Muistuttamaan siitä, mitä kohti tällä hetkellä kuljen. Jokin hyvä kypsyy minussa. Unelmia ja niiden täyttymisiä. Kivunkin kautta luodaan uutta. Täyttää hönkää eteenpäin!

"Johan sitä masentuu, kun vain ajatteleekin kaikkia niitä, jotka tekevät
työtä ja raatavat, ja mitä hyötyä siitä muka on. Eräs sukulaiseni luki 
trigonometriaa tuntokarvansa lerpalleen, ja kun hän oli oppinut kaiken, 
tuli Mörkö ja söi hänet suuhunsa. Joopa joo, Mörön vatsassa hän sitten 
lojui niin erinomaisen viisaana!"

-Muumit-

 Movemberia on jäljellä vielä muutama päivä.

Myötäisen tuulen reitti*

Tänään ja tässä, kulkee myötäisen tuulen reitti. Kaamos. Meren kuiskaukset. Runoja ja suklaata. Täydenkuun yöt, tunnelmallisia kynttiläiltoja ja paksu toppatakki. Ohuet ajatukset ja onni rinnassa ♡

Kävelen kevyesti tähtiin päin*

Seisoin päivällä auringonpaisteessa puun alla citypupun kanssa. Citypupulla oli ymmärtäväinen katse, sekään ei kaipaa lunta eikä muuta turhaa pieneen elämäänsä. Puuta ja sen koukkusormis ei palella tummuus eikä se kaipaa lumista huntua ylleen. Kaikki ylimääräinen kuormittaa liikaa. Olen muuten kerran syönyt pupupaistia, teki mieli jänistää.

Ihailin illalla kaupungilla valoja uutukainen kenkälaatikko kädessäni. Meillä luulisi asuvan tuhatjalkaisen kenkämäärän perusteella. Kotiin oli mukava palata, kun jätin muutaman valon päälle lähtiessämme kotoa. Astuin marrastuulen syleilystä kodin hiljaiseen kehräävään syliin. Ilta, jolloin voin suunnitella ensi vuoden tulevia matkoja ja lukea matkalehtiä. Lentää ajatuksen siivin lämpöiseen ja ottaa viltin alla iltatorkut. Luksusta. Kotona.

Ostin Eccolta saapikkaat siis ihan korolliset. Tätä ihmettä ei ole nähty ja kuultu sitten viimeiseen viiteen vuoteen, Olen nimittäin ollut vannoutunut matalapohjaisten kenkien käyttäjä, mutta nyt alkoi tuntumaan siltä, että löydettyäni jalalleni s0pivat korolliset kengät voisin hankkiakin sellaiset. Ja eilen se oli sitten menoa. Kengissä on korkoakin 7cm verran, mutta paksun kannan asiosta kengät ovat todella hyvät kävellä, ei purista eikä ahdista mistään suunnasta. Jos elämä ajoittain ahdistaakin, niin kengät eivät ainakaan ahdista jalkaa.

Mamma Mia ja skål, mikä viikonloppu!

Olipas toiminnantäyteinen viikonloppu, vieläkin hengästyttää. Mutta oli ainakin hauskaa, en valita.

Piipahdimme parina iltana paikallisissa pubeissa ja ravintoloissa. Lauantaina kävimme Svenska Teaternissa katsomassa huikean Mamma Mia-musikaalin. Olen ollut lapsuudesta saakka Abba-fani, enkä edelleenkään osaa kuin ihmetellä Abban Björniä ja Bennyä, varsinaisia hittinikkareita. Visiteerasimme joulukadun avajaisissa Senaatintorilla ja useissa kaupoissa etsien minulle niitä täydellisiä korollisia saapikkaita. Mutta en ole vielä törmännyt niihin, tai olihan niitä sopiviakin,  mutta hinta meni hieman pitkäksi.

Mamma Mia-musikaalin jälkeen illallistimme Teatteri-ravintolassa. Siellä oli uusiutunut ruokalista ja sen uutukainen sisältö oli todella herkullinen. Koska keittiössä oli sen verran jonoa ja ruokien odotusaika pitkä, niin saimme ilmaiseksi kuoviiniä ja karitsan kareet.

Teatteri-ravintola ei pettänyt tälläkään kertaa.

Tasokasta ruokaa ja upea atmosfääri.

PS. Olihan lööppikuningatar Hanna Kärpänen dramaattisen näköisenä liikkeellä ilman Heikkiä. 

Santa Fe on myös mukava meksikolaistyyppinen ravintola keskustassa. 

Siellä on hämyisä atmosfääri ja makoisat ruuat.
Piipahdin myös töissä, koulullamme markkinoilla. Siellä oli tarjolla kaikkea kaunista ja makoisaa. Ihana tapahtuma.

Viikonloppuna oli hauska seurata katuvilinässä ja ravintoloissa ihmisiä. Kuinka erilaista elämää ihmiset elävätkään. On viimeiseen saakka trimmattuja seurapiirirouvia, wannabe- julkkiksia ja heidän kopioitansa sekä sitten meitä tavan pirkkoja. Itse olen tullut tietoisemmaksi tyylistäni, siitä mitä haluan elämältäni sekä saanut itseluottamusta monta koron mitallista. Mun kanssa on perin vaikee samaan kuplaan usein tulla ja todellisuus sekä tavoitteet ovat hieman erilaisia kuin suurimmalla osalla porukasta. Elämäni ei ole tavallisesta poikkeavan hienoa, mun pöytään ei kanneta boolia ja oon tehnyt virheitä.

Se zeppeliini ei yhtäkkiä ilmesty taivaalle ja tule pelastamaan ihan-ok-elämältä. Jos elämäänsä ei ole tyytyväinen, täytyy toimia ja aivan itse. Olkaa ihmiset rehellisiä itsellenne, säilyttäkää rakkaudellinen itsenäisyytenne ja tarkastelkaa elämäänne aika ajoin hieman kauempaa. Sinä tiedät, että se kipeäkin puoli on elämässä. Mutta koska sinä tiedät sen, niin sinun ei tarvitse pelätä. Tänäänkin on päivä, jota voi sävyttää pelko, ilo, suru, menetys, suuren onnen kohtaaminen tai päivä, jolloin oivallat elämästä jotain suurta, kaikkien pienten asioiden keskellä.

Be kind and be grateful!

 Kämpissä tunnelma ja juomat ovat viimeisen päälle korkeita. Myös hinnatkin sen mukaisesti :D