Norjan suurlähetystössä joululounaalla *

Eilen illalla nautin Norjan suurlähetystössä joululounasta.

Ja ruoka oli erittäin hyvää, samoin kansainvälinen seura sekä Haakonhan on aina komea, vaikka hän olikin paikalla pelkän valokuvansa kautta.

Viime aikoina on ollut väsymyksen vienohko ote, mutta luja tahto.

Hiljainen joulukuinen tuuli puhaltelee läpi pehmeän hämärän ja taivaalta satelee lumiräntää. Mutta koetan hymyillä silti, istahdan, ja levähdän. Lempeää lohtumusiikkia ja lähestyvään jouluun sytytetty kynttilä.

Olen istuttanut mieleni syövereihin seuraavan opetuksen sanat: Usko valoon ja vahva tahto. Minun tukeni ja turvani - vaikeiden hetkien pilarini. Mikään ei kestä ikuisuutta, positiivisuus vie eteenpäin.

Katseeni poimii talteen juuri tämän päivän kaamos kauneutta ripauksella melankoliaa. Melankolia pieniniä ripauksina auttaa luovuudessa. Syntyy tekstiä. Huokaisen. Hiljaisuus soittaa vierelläni vaimean herkkää melodiaa joulukuun 15. päivälle.

Tänään löydän itseni Brondasta ystäväni kanssa, se on iloa se!

"Älä koskaan pelkää ilmaista sitä, mitä on sydämelläsi.

Pienestä kipinästä kasvaa joskus liekki,

jonka loimussa voi monta kuukautta lämmitellä käsiään joku,

jota rakastat tai joku,

jonka tunnet vain ohimennen."

-Faith Baldwin-