Kietoudun joulunpunaiseen*

Puiden huokaillessa talvitaivaan alla alastomina ilman lumikuorrutetta pakkanen hiipii öisellä pihamaalla ja voi tehdä luonnosta yhdessä yössä valkoisen satumaan. Kuten viime yönä, lunta oli satanut ja illan satoikin vettä. Sytytän kynttilöitä kajastamaan kasvavaa valoa. Hyvän löytää helpommin valoisassa kuin pimeässä. Tuikkikoon valon pisarat hetkissä ja helliköön sisintä! Unisena kietoudun vilttiin lämpöiseen, käperryn kerälle joulunpunaiseen, kissan kylki vasten jalkaani. Valo tulvii kaamoksen reunoilta.

Onneksi kohta alkaa joululoma. On ollut paljoa muistettavaa ja tehtävää. Kaupankassalla mietin hetken pankkikortin pin-koodia sekä kaikkia muitakin ulkoamuistettavia koodeja: pankkitilin numeron, verkkopankin asiakastunnuksen, kirjaston lainauskoodin, oman sotun ja kaikki netin salasanat. Ennen ei tarvinnut osata ulkoa mitään, paitsi kavereiden puhelinnumerot ja päiväkirjassakin oli vain lukko. Kuinka ihminen voi olla näin laiska? Aivan hyvin. En siivonnut eilenkään, näytin lattialle vain hieman imuria.

Mieluummin tartun suklaarasiaan kuin moppiin. Ja tänään suunnistan USA:n suurlähetystöön joulutunnelmaa hakemaan.

Mun oli pakko hankkia Christmas Marketista tämä Uhana Design asennepaita!